Ulkomaisilla investoinneilla on ollut Kiinalle suuri merkitys. Tuonnista leijonanosa on investointihyödykkeitä ja viennin ydin muodostuu Kiinaan sijoittuneiden ulkomaisten yhtiöiden tuotteista. Toisaalta Kiinan oma panos, sekä pääoman että yhä enemmän myös tietotaidon osalta on kasvussa.

Eipä ihme, että uusi teknologia on ollut kiinnostunut juuri Kiinan markkinoista. Investointeja houkuttelee lisäksi se, että Kiinassa voidaan ihmistyönä valmistaa elektroniikan komponentteja halvemmalla kuin Euroopassa koneilla. Ja koko ajan 7-8 prosentin talouskasvu lisää tuotteiden kysyntää satojen miljoonien ihmisten sisämarkkinoilla.

Suomalainen elektroniikkateollisuus Nokia etunenässään on nopeasti hakeutunut Kiinaan. Nokian läheisyydessä toimivat Elcoteq, Perlos, Eimo, ACP Electronics, Efore, NK Cables, Filtronic, Scanfil, GKI, Savkor ja nyt myös Salcomp. Aikaisemmin sinne on investoinut myös muuta suomalaista teollisuutta – Valmet, Tamrock, Metso, Wärtsilä, Kone jne. Nyt ovat investoimassa Rettig, Outokumpu, Elecster (pakkausmateriaalit) jne.

Teollisuuden suurten irtisanomisten kehitys Suomessa hirvittää. Samoin on muuallakin, sekä USA:ssa että Euroopan teollisuusmaissa. Jenkit ovat ilmaisseet huolensa siitä, että Kiinan halpatuonti tappaa maan oman teollisuuden. Syypääksi väitetään mm. alhaista valuuttakurssia. Kuitenkin suuri osa Kiinan viennistä USA:han on peräisin sinne investoineiden jenkkifirmojen tuotannosta.

Myös saksalaiset konepajat ja autoteollisuus valittavat vaikeuksiaan: hintakilpailukyky ei riitä ja yrityksiä joudutaan sulkemaan. Konepajojen sulkeminen ja autoteollisuuden supistukset vievät asiakkaita terästeollisuudelta, joka joutuu Euroopassa (ja myös Yhdysvalloissa, kun suojatullit puretaan) sopeuttamaan tuotantoaan. Tuloksena on fuusioita sekä kustannusten ja henkilöstön supistuksia.

Poliitikot ja talousoppineet tarjoavat lääkkeeksi karvaita rohtoja: työvoiman hintaa on laskettava, työehtoja joustavoitettava, verotusta kevennettävä ja samalla tietysti hyvinvointivaltion suojaa purettava. Mutta kukaan ei tosissaan väitä, että näillä tempuilla voitaisiin Kiina-ilmiö nujertaa.

Tulevaisuuteen enemmän uskovat vannovat teknologian ja tuotekehittelyn nimeen. Toki näin onkin: osaamisen lisääminen on ainoa keino teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa ja Euroopassa. Mutta kiinalaiset näyttävät olevan nopeita oppimaan ja matkimaan. Ja kun omat yrityksemme yhä laajemmin siirtyvät Kiinaan, niin samalla menetämme myös kotimarkkinoiden tarjoamaa kotikenttäetua.

Maailmantalous on yhä avoimempi ja kilpailu vapaata. Kotimaiseen sääntelyyn emme voi palata, mutta globaalia sääntelyä tarvitaan. Maailman kauppajärjestelmän ja finanssiarkkitehtuurin pitäisi huolehtia paremmin siitä, että kilpailun ja yrittämisen edellytykset ovat kaikkialla samat. Kiinankaan talouskasvu ei saisi perustua työntekijäin oikeuksien puuttumiseen, ympäristöstä piittaamattomuuteen tai piilotettuihin valtiontukiin esim. ns. vapaatuotantovyöhykkeillä.