Palkansaajan saattaisi olla helpompi äänestää keskusjärjestöjä kuin puolueita; niin tarkat, konkreettiset ja koko yhteiskunnan kehitystä syleileviä työmarkkinajärjestöjen hallitusohjelmat ovat. SAK:ta, TT:tä, STTK:ta, AKAVAa ja PT:tä ei kuitenkaan voi äänestää, mutta vilkaisu vaalikauden julistuksiin antaa osviittaa siitä, millaista linjaa järjestöt lobbaavat vaalien aikana ja etenkin niiden jälkeen maan hallitusohjelmaa sorvattaessa.

Järjestöjen hallitusohjelmien kansitekstejä lukiessa äänestäjällä saattaisi mennä sormi suuhun: miten ne muka poikkeavat toisistaan? SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2003—2007 on kirjattu otsikon alle "Suomen malli — tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä". Teollisuustyönantajien TT julistaa "Parempaa hyvinvointia paremmalla yhteistyöllä" ja Palvelutyönantajien PT otsikolla "Palveluista kasvua ja hyvinvointia".

Hyvinvointi ja yhteistyö eivät siis näyttäisi vaarantuvan, mikäli työmarkkinoiden keskusjärjestöt saavat uitettua tahtonsa seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Työllisyys keskiössä

Jokseenkin yksituumaisia järjestöt ovat siitä, että hyvinvointi voidaan turvata vain taloudellisella kasvulla ja kasvu puolestaan edellyttää, että nykyistä suurempi osa suomalaisia saadaan paiskimaan töitä mieluummin vielä entistä iäkkäämmiksi.

SAK tavoittelee vuosikymmenen loppuun mennessä 75 prosentin työllisyysasetta, STTK havittelisi vielä korkeampaa työllisyysasetta. Myös työnantajien etujärjestöt pitävät 75 prosentin työllisyysasetta tavoiteltavana.

Palvelutyönantajien PT siirtäisi elinkeinopolitiikassa painopistettä palvelusektorille. Yksityinen palvelusektori työllistäisi nykyistä enemmän, jos esimerkiksi julkiset palvelut ja hankinnat avattaisiin reilusti kilpailulle. PT saa selustatukea hyvinvointipalvelujen kilpailuttamiselle teollisuustyönantajilta.

Palkansaajajärjestöt nojaavat hyvinvointipalveluissa kuntien tuotantoon, jota valtion on riittävästi tuettava.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjä huolettaa työllisyyden kohentamisen lisäksi työvoiman riittävyys. Ratkaisun avaimet ovat seuraavalla hallituksella.

– Suomen mahdollisesti uhkaavaan työvoimapulaan pitää varautua työllistämällä ensin Suomen työttömät… Lisäksi tarvitsemme suunnitelmallista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa työvoimapulasta kärsiville aloille ja tehtäviin rakennetaan osaavan työvoiman hankintaohjelma, STTK:n hallitusohjelmassa vaaditaan.

SAK:nkin ohjelmassa painotetaan, että oman työvoimareservin työllistäminen on etusijalla, mutta "kansainvälistymisen edetessä työelämä ja koko Suomi muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi, ja siihen on varauduttava harkitulla maahanmuuttopolitiikalla".

PT:n ja TT:n mielestä Suomi tarvitsee aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, ja sen aloittaminen on seuraavan hallituksen asia.

Työelämää kehitettävä

Työelämään ei seuraavalla vaalikaudella rustata uusia lakeja, mikäli työnantajien tahto toteutuisi. TT:n julkaisussa kansanedustajaehdokkaille tyydytään toteamaan lyhykäisesti, että laadukas työelämä syntyy työpaikoilla ja nykyinen työlainsäädäntö antaa tilaa kehittää ja sopia.

Palvelutyönantajatkaan ei liiemmin kaipaa uusia normeja, vaan kehittäisivät työelämää levittämällä hyviä käytäntöjä. Oikeutta tuki- ja myötätuntolakkoihin ja avainryhmien työtaisteluihin PT sentään suitsisi. PT myös torjuu työajan lyhennyksen ja työsuhdeturvan parantamisen.

SAK hakee hallitusohjelmassaan muutosturvaa irtisanomistilanteissa. Lomautusten ja irtisanomisten sijasta työnantajien tulee investoida työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen ja irtisanomismenettelyyn pitäisi liittää erillinen koulutus- ja uudelleensijoittamisohjaus. STTK nostaisi myös korvauksia laittomissa irtisanomisissa.

Vaikka SAK ei ole kirjannut yksiselitteiseksi tavoitteekseen 35 tunnin viikkotyöaikaa, siihen vihjataan ohjelmassa ja muistutetaan, että työelämän lyhentäminen on Suomessa perinteisesti kuulunut työmarkkinajärjestöille, ei hallitukselle ja eduskunnalle.

SAK:n ja STTK:n hallitustavoitteista löytyy ehdotuksia muun muassa työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, tasa-arvon kehittämiseen ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Lisäksi kaikkien keskusjärjestön ohjelmassa on laajoja vaatimuksia koulutusjärjestelmän kehittämiseksi.

Veroista eri linjat

Järjestöillä on myös vaatimuksensa muun muassa asunto-, ympäristö-, EU- ja kansainväliseen politiikkaan.

Jos työmarkkinajohtajat jakaisivat ministerisalkut ja kävisivät hallitusohjelmaneuvotteluja, ehkä tiukimpaan toraan he joutuisivat veropolitiikan linjasta. Niin eri maailmoista järjestöjen verotavoitteet ovat.

SAK huomauttaa, että tilaa mittaviin verokevennyksiin alkoholi-, auto- ja tupakkaverojen alentamisen lisäksi ei ole, jotta hyvinvointipalvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva voidaan säilyttää. Palkkaverotuksessa on kuitenkin hieman keventämisen varaa pieni- ja keskituloisilla, kunhan verotuksen painopistettä siirretään pääomatuloihin, kiinteistövarallisuuteen ja ympäristöverojen suuntaan. SAK supistaisi yhtiöveron hyvitysjärjestelmää, mitä PT ja TT vastustavat.

Yhteistä linjaa työmarkkinajärjestöt saattavat löytää ruokatarjoilun arvonlisäveron alentamisesta, mikä ei tähän saakka ole kiinnostanut puolueita ja lobbaukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Leena Seretin