Mistä johtuu, että palkansaajia ei äänestäminen kiinnosta, SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen?
– Yhteiskunnalliset asiat ja politiikka kyllä kiinnostavat palkansaajia. Äänestämättömyyteen saattaa liittyä tunnetta yhteiskunnallisesta voimattomuudesta. Miksi ihmiset eivät äänestä, sitä on vaikea analysoida. Poliittisen järjestelmän tehtävä ennen kaikkea on miettiä, mikä loitonnuttaa ihmiset uurnilta.

Miksi vähäosaiset, jotka saavat eniten tulonsiirtoja, eivät äänestä?
– Ongelmallista on juuri se, että hyvinvointiyhteiskunnan suojaverkkoja eniten tarvitsevat eivät ota vaaleissa kantaa politiikan suunnasta. Yhteys politiikan vaikutuksesta ihmisten elämään on katkennut jostain syystä. Hyväosaisille veronkevennykset ovat tärkeintä, ja myöten hyvinvointiyhteiskunnan suojaverkkoon syntyy entistä suurempia aukkoja. SAK yrittää omasta puolestaan ravistella ihmisiä liikkeelle.
– Poliittisilta liikkeiltä on oikeutettua odottaa selkeitä vaihtoehtoja. Äänestäjille aiheuttaa turhaumaa sekin, että vaalien alla luvataan kaikkea hyvää, mutta lupauksia ei kyetä toteuttamaan.

Kaikki puolueet vannovat kolmikannan nimiin, lupaavat säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja alentaa veroja. Onko palkansaajan kannalta lopultakin sama, ketä äänestää, kunhan äänestää?
– Ei ole sama, ketä äänestää. Kun yhtäaikaisesti luvataan verokevennyksiä sekä yrityksille että palkansaajille ja samanaikaisesti aiotaan säilyttää hyvinvointipalvelut, jokin ristiriita ajattelussa on. Yhtälö on mahdoton.
– Palkansaajalle on tärkeää, että poliittinen liike panee asiat tärkeysjärjestykseen. Puolueilla on eroja esimerkiksi työelämän kehittämiskysymyksissä. On ollut hunajaa kuunnella, että puheet työreformista ja työehtosopimusten yleissitovuuden polkemisesta on haudattu.
– Historia on kuitenkin osoittanut, että tiukan paikan tullen palkansaajan ystävät löytyvät poliittisesta vasemmistosta.

Työmarkkinajärjestöt ovat esittäneet omat hallitusohjelmatavoitteensa ja esimerkiksi SAK osallistuu vaalikampanjaan äänestyskehotuksin. Sotkeeko kansalaisten kuvaa politiikasta ja vastuun kantamisesta se, että ay-liike on niin vahvasti mukana vaaleissa? SAK:tahan ei voi äänestää.
– Toivottavasti ihmiset hahmottavat roolijaon yhteiskunnallisesta vastuusta. SAK:lla palkansaajien etujärjestönä on oikeus esittää näkemyksiään yhteiskunnan kehittämisestä eikä kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista sen suhteen, että SAK puolustaa kansanvaltaa ja palkansaajien oikeuksia.

SAK pelottelee kampanjassaan, että äänestä tai käy huonosti. Mitä se tarkoittaa? Kenelle käy huonosti?
– Olemme lähteneet liikkeelle huumorin pilkkeellä kehottamaan palkansaajia käyttämään äänioikeuttaan. Eduskuntaan valitaan joka tapauksessa 200 edustajaa ja tiedossa on, että hyväosaiset käyttävät äänioikeuttaan. Eduskunnan kokoonpano vinoutuu, jos palkansaajat eivät äänestä.
– Työpaikoilla voitaisiin ottaa tavoitteeksi, että meidän työpaikan äänestysprosentti on vähintään 80. Työpaikoilla ei pitäisi kaihtaa yhteiskunnallista keskustelua ; ei se työn tehoa haittaa, että puhutaan yhteiskunnallisista, kaikkien arkea koskettavista asioista. Ikävä kyllä kiireen ja tehokkuuden vuoksi porinamahdolllisuudet työpaikoilla ovat jääneet kovin vähäisiksi.

Onko SAK:lla lempihallituspuolue?
– SAK arvostaa kaikkia puolueita, mutta historia ja kokemus ovat osoittaneet, että tosipaikan tullen palkansaajien ystävät löytyvät poliittisesta vasemmistosta. Ilahduttavaa on ollut havaita, että palkansaajaystävällisyys on lisääntynyt muillakin poliittisilla suunnilla.
– Emme kuitenkaan halua ryhtyä sormella osoittamaan ja jakamaan ohjeita, ketä äänestää. Palkansaajat ovat fiksuja ja ymmärtävät kyllä itse, ketä äänestää.