Onko keskitetty tulosopimus
edellytys sille, että kunta-alalle tehdään pitkäaikainen palkkaohjelma, Kunta-alan
ammattiliiton KTV:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori?
On realismia, että nämä asiat toteutuvat yhdessä. Kunta-alan järjestöt
sanovat, että emme voi olla mukana tupossa ilman, että sen ohessa voidaan sopia
useampivuotisesta palkkausjärjestelmän kehittämisohjelmasta.
Miksi teollisuuden ja palveluiden palkansaajien ja työnantajien pitää olla
sopimassa kunta-alan palkkojen jälkeenjääneisyydestä?
Ei ongelmaa ratkaista yhteisessä pöydässä eikä kunta-alan
palkkausjärjestelmän uudistamisesta edes keskustella tupo-pöydässä, vaan
kuntatyönantajan ja ammattijärjestöjen välisissä omissa neuvotteluissa. KTV ei ole
missään vaiheessa sanonut, että tämä on yhteisen pöydän asia. Olemme vain sanoneet,
että voidaksemme olla mukana tupossa, meillä pitää olla varmuus siitä, että yhdessä
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa voidaan sopia palkkausjärjestelmän
kehittämisohjelmasta.
Akavalaiset koulutetut ja pienipalkkaiset ryhmät ovat pitäneet meteliä
palkkojensa jälkeenjääneisyydestä. Ovatko KTV:läisten palkat kunnossa, kun liitto ei
ole näyttävästi esiintynyt jäsentensä palkkojen jälkeenjääneisyydessä?
Olemme toistuvasti korostaneet, että kyse on koko kunta-alan ongelmasta. KTV
ei ole halunnut nostaa yhtä ammattiryhmää toisten kustannuksella, koska näkökulmamme
on se, että tämä on kaikkien kunta-alan palkansaajien yhteinen ongelma ja tähän
täytyy löytää yhteiset ratkaisut. Emme halua, että järjestöt taistelevat
keskenään ja tekevät tyhjäksi yhteisen pyrkimyksen.
Jälkeenjääneisyys ei siis ole vain koulutettujen kuntatyöntekijöiden ongelma?
Ei lainkaan. Tämä on kaikkien kunta-alan palkansaajien ongelma.
Onko kunta-alan sopimusrakenteissa korjaamisen varaa, kun joudutaan tilanteeseen,
että jos ei tupoa ei palkkaohjelmaakaan? Jos neuvottelut siirtyvät liittotasolle,
kunta-alalla riita kärjistyisi kunta-alan palkansaajien väliseksi sodaksi eikä yhteisen
palkkaohjelman tekemiseen?
Näin varmaan kävisi. Perusongelma liittyy siihen, että kunta-alalla eivät
ole juuri toteutuneet muut kuin sopimuskorotukset. Kun työmarkkinoilla yleisesti
palkkojen liukumasta tulee noin kolmasosa kokonaisansioiden noususta eikä tällaista
liukumaa kunta-alalla ole juuri ollut, syntyy jatkuva jälkeenjääneisyysmekanismi, mitä
vielä tulospalkkiot pahentavat. Siinä mielessä meillä on kunta-alalla
palkkausjärjestelmäongelma. Pitkäaikaisella ohjelmalla yritetään nyt hoitaa jo
patoutunutta epäkohtaa ja myös sitä, ettei vuosi toisensa jälkeen olisi edessä sama
ongelma.
Suomen Pankin johtaja Vanhala on arvostellut tupoja ja tasasuuruisia
palkankorotuksia työttömyyttä ruokkivana mekanismina. Mitä mieltä olet
kansantaloustieteilijänä Vanhalan lausunnosta?
Rahapolitiikasta vastuullisen toimijan sivustatuki työnantajien linjaukselle
ja kaikkinaiselle palkkaerojen kasvattamiselle osoittaa mielestäni erityisen huonoa
tilannetajua. Ripeän talouskasvun vuosina on tehty maltillisia sopimuksia ja rakennettu
hyvää kannattavuutta ja kilpailukykyä, jotta nämä kannattelisivat huonompien vuosien
yli. Nyt kun olemme tilanteessa, jolloin pitäisi peräänkuuluttaa ostovoiman vakaata
kasvua, Suomen Pankin puheenvuorolla kyseenalaistetaan koko tulopoliittisen sopimisen
neuvokkuus.
On virheellistä ajatella, että nykyinen tupojärjestelmä tuottaa hyvin
yhteneväisen ansiokehityksen eri yrityksissä tai eri palkansaajaryhmissä. Siitä
huolimatta, että sopimuskorotukset ovat aikalailla samasta maailmasta, loppu tulema
erilaisten liukumien ja tulospalkkioiden jälkeen on se, että palkankorotuksissa on hyvin
suurta joustavuutta mikrotasolla.
Vanhalan ajatuksessa työntekijät etsivät koko ajan työmarkkinoilta uusia ja
uusia palkkatarjouksia ja siirtyvät sinne, missä maksetaan eniten. Ihmisten liikkuvuus
työmarkkinoilla ei monesta syystä toimi näin. Jos näissä olosuhteissa sovellettaisiin
ajattelua, että yrityskohtainen tuottavuus ja kannattavuus määrittää, paljonko
palkkoja korotetaan, myötävaikutettaisiin tehottoman tuotannon säilymistä. Heikosti
hoidetuille yrityksille annettaisiin ikään kuin lupa maksaa kehnoja palkkoja.
Maksettaisiinko julkisella sektorilla Vanhalan ajattelun mukaan mitään korotuksia,
koska tuottavuutta on mahdoton mitata?
En tiedä, millainen ajatus Vanhalalla olisi tässä suhteessa. Kun
kansantalouden tasolla mitataan tuottavuuden kasvuvauhtia, oletetaan sen olevan julkisella
sektorilla nolla.