Kunta-alan ammattiliiton toimialajohtaja Heikki Kehälinna, joka johtaa myös SAK:n kansainvälistä valiokuntaa, sanoo että viimeistään sitten kun EU laajenee uusien jäsenmaiden myötä on välttämätöntä huolehtia unionin ja jäsenmaiden välisen työnjaon selkeyttämisestä ja varsinaisen päätäntäprosessin demokratisoimisesta. Se voi merkitä, että on otettava muutama askel liittovaltion suuntaan ja vahvistettava EU-parlamentin roolia ja ratkaistava enemmän asioita enemmistöpäätöksellä.

– Suomen kaltaisen pienen maan kannalta enemmistöpäätöksiin voi tietysti sisältyä riskejä, mutta kun ajatellaan mahdollisuutta päästä eteenpäin tärkeissä työmarkkina- ja sosiaalikysymyksissä, sen suuntaista kehitystä ei minusta voi väistää.

Kehälinnan mielestä myös täällä kotikentällä on olemassa ilmeinen tarve käsitellä EU-kysymyksiä avoimemmin ja monipuolisemmin. Periaatteessa meillä on kyllä hyvä päätöksentekojärjestelmä siksi, että kaikki tärkeät linjaukset viedään eduskunnan suureen valiokuntaan. Mutta käytännössä päätöksenteko on pienen virkamies- ja poliitikkojoukon käsissä.

–Yleistä keskustelua EU:ssa ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä ja ratkaisuvaihtoehdoista käydään vain harvoin. Meidän pitäisi itse vaalia enemmän avoimuusperiaatetta, jota me niin mielellämme EU-yhteyksissä puolustamme, hän pohtii.

– Myös ay-liikkeen sisällä on syytä miettiä EU-kysymysten käsittelyä. EU:n talous- ja sosiaalikomiteassa tehdään tärkeää työtä, jossa ay-liike on mukana. Mutta se on etäistä ja prosessi on piinallisen hidas. On tärkeää ymmärtää, ettei EU-politiikkaa muovata yksinomaan Brysselissä. Asioihin pitää vaikuttaa kansallisesti, kaikilla niillä tasoilla, joilla Suomen kantaa muotoillaan.

Kehälinna on sitä mieltä, että ammatillisten keskusjärjestöjen yhteistyön lisäämiseen on tarvetta Brysselissä harjoitettavan KEY-yhteistyön tapaan. Kehälinna pitää EU:n laajenemista maailman tilanteen kannalta välttämättömänä ja tarpeellisena kehityksenä. Hän mainitsee globaalin talouden epätasapainon sekä Aasian ja latinalaisen Amerikan kriisipesäkkeet, sotilaspoliittisen tilanteen, Afrikan ja sen AIDS-ongelmat, joista uhkaa kehittyä ennennäkemätön inhimillinen katastrofi. Kaikissa näissä kysymyksissä EU voi olla vakautta ja tulevaisuudenuskoa puolustava tekijä.

Joten yleisellä tasolla EU:n laajeneminen on myönteinen asia. Mutta hakijamaiden tilanteeseen liittyy monia ongelmia, joita eivät aina ole saaneet riittävää painoarvoa neuvotteluissa.

– Ay-oikeuksissa, työmarkkinasuhteissa ja sosiaalidialogissa on paljon toivomisen varaa. Eikä kysymys ole vain tietyn lainsäädännön toteuttamisesta. Niin ikään pitää löytyä todellista tahtoa tämän lainsäädännön noudattamiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen.

Hyvinvoinnin kasvu ja hyvät työmarkkinasuhteet hakijamaissa vähentävät myös sitä riskiä, että työvoima alkaa liikkua hallitsemattomasti. Kehälinnan mielestä työnantajajärjestöt voisivat toimia kaukonäköisemmin ja aktivoitua toimivien työmarkkinoiden rakentamiseksi.

– Totta kai yritykset voivat nyt tuntea houkutusta hyötyä hakijamaiden tilanteesta. Mutta pitkän päälle siitä tuskin koituu hyötyä. Pitkällä aikavälillä olisi kannattavampaa panostaa vakaaseen yhteiskuntakehitykseen.

– Mutta valitettavasti suomalaisyritykset eivät ole aina onnistuneet luomaan itselleen hyvää mainetta tässä suhteessa, Kehälinna toteaa.

Hans Jern