EU-kieli on ihmisten mielestä kuivaa, vaikeaselkoista mössöä tai Brysselin slangia. Sitä toimittaja sitten tulkkaa yleisölle. Asioita pitää vielä tarkastella monesta näkökulmasta ennen kuin juttu koskettaa tai liittyy suomalaiseen arkeen.

– Esimerkkinä voisi toimia kaatopaikkojen ympäristödirektiivistä tehty uutinen. Toimittajan on kerrottava, mitä on päätetty ja selvittää päätöksen vaikutukset Suomessa. Sitten selviää, että suuri osa kaatopaikoista joudutaan sulkemaan ympäristölle vaarallisina. Yksittäiselle ihmiselle tämä merkitsee sitä, että jätteiden kuljetusmatkat pitenevät. Se taas merkitsee, että jätteiden kuljetus kallistuu.

– Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten paperinmakuinen direktiivi vaikuttaa käytännössä siihen, miten ihmisten arki sujuu.

Pitkä käsittely uuvuttaa

EU-asioita valmistellaan pitkään, yleensä vuosikausia.

– Silloin kun asiat kestävät kauan, niiden uutisointikin kestää kauan. Uutisten tekijät ja vastaanottajat voivat väsyä ja tulee tunne, että eikös tästä ole jo puhuttu, pohtii Leena Brandt.

– Ajatellaan vaikka pääkaupunkiseudun matkakorttia. Minä ainakin perehdyin siihen vasta sillä hetkellä, kun sen hankin. Etukäteen en jaksanut esitteitä lukea, hän tunnustaa.

– EU:ssakin moni asia on niin hankala, että päätämme tykönämme, että perehdymme siihen sitten, kun se tulee kohdalle. Mutta asia ei sitten välttämättä konkretisoidukaan. Se menee meiltä ohi.

Kissa nostettava pöydälle

Euron tulo on Leena Brandtin mielestä kuin kouluesimerkki siitä, miten poliitikot tai muut valmistelijat eivät halua selvittää joitain isoja asioita ihmisille perinpohjin. Niitä on ikään kuin helpompaa käsitellä teoriatasolla.

– Kun aikanaan puhuttiin Suomen EU-jäsenyydestä, olisi voitu myös keskustella aiheesta "Mitä on elämä ilman markkaa." Poliittiset päättäjät kuitenkin toppuuttelivat keskustelua sanomalla, että tästähän ei ole nyt kyse, selvittää hän.

– Toki tiedettiin, että raha- ja talousliittoon mennään, koska silloisten kriteereiden mukaan Suomi oli siihen menossa.

Samaan aiheeseen liittyi myös keskustelu EU-maiden budjettien alijäämistä. Sitä koskevaa sopimusta kutsuttiin sitkeästi vakaus- ja kasvusopimukseksi. Parempi nimi olisi ollut "budjettikurisopimus", mutta tällaista suoruutta päättäjät vierastavat.

Ajankohtaista on nyt keskustelu EU:n laajentumisesta. Puhutaan "poliittisesta pakosta" ja "rautaesiripun purkamisesta" ja "turvallisuudesta."

– Nykyisissä EU-jäsenmaissa ei haluta juurikaan puhua laajentumisen hinnasta eikä siitä, miten nykyisten jäsenmaiden saamien tukirahojen jatkossa käy. Tästä ei puhuta, koska se ei myy. Laajentumisen todelliset seuraukset tulevat kansalaisille sitten "yllätyksinä."

Kotimainen valmistelu tärkeää

Yleinen harha on, että EU-asiat tapahtuvat Brysselissä. Kuitenkin kaikki, mitä EU:ssa tehdään, valmistellaan myös Suomessa.

– Kyllä poliittisten päättäjien ja virkamiesten pitää kyetä kertomaan, että valmistellaan sellaista asiaa, joka meillä tarkoittaa tätä ja tätä. Eihän ole vain toimittajien tehtävä kertoa valmisteluista, sanoo Leena Brandt.

– Samoin järjestöjen, myös ay-liikkeen tulee selvittää omille jäsenilleen, mitä jokin asia näiden kannalta merkitsee.

EU:n tulevaisuuskeskustelua voi hänen mielestään käydä näistä läheisistä asioista, esim. siitä, kuka EU-asioista oikein päättää. Ykköseksi näyttää kaikissa maissa nousevan kysymys EU:n legitiimisyydestä tai oikeutuksesta. Onko EU:n asema suhteessa meihin kansalaisiin oikea?

Missä asioissa suomalaisten on voitava sanoa ehdoton ei vaikka kaikkia muita EU-jäsenmaita vastaan?

Hilkka Jukarainen

  – Kukaan ei oikein usko, että Euroopan tason työehtosopimus tehtäisiin lähitulevaisuudessa, sanoo Metallityöväen liiton neuvottelupäällikkö Jorma Löhman.

– Sen sijaan jo nyt asetetaan neuvotteluihin yhteisiä eurooppalaisia tavoitteita ja neuvotellaan rajojen yli.

Euroopan metallissa pohditaan mm. elinikäisen oppimisen tavoitta jo aikaisemmin esitetyn 35 tunnin viikkotyöajan lisäksi ja kartoitetaan mahdollisuuksia muuhunkin harmonisointiin. Alueellista neuvotteluyhteistyötä etenkin keskisessä Euroopassa tehdään paljonkin.

Metalliliittojen Euroopan tiivis yhteistyö tuli näkyviin esim. viime keväänä, kun Saksan IG Metallin lakko sai alan verkostojen kautta nopeasti laajaa julkisuutta ja tukea muualtakin.

Löhman on selvittänyt Euroopan metalliliittojen yhteistyötä Eurooppalainen edunvalvonta -raportissaan. Siinä on paneuduttu tuottavuuteen ja inflaatioon perustuvan palkankorotusmallin soveltamiseen eri maissa sekä Euroopan sisällä rajat ylittävään yhteistyöhön ja yritystason yhteistyöhön.

Ay-liikkeen yhteistyön lisääntymisellä on yhteytensä Euroopan poliittiseen kehitykseen, johon tällä hetkellä vaikuttaa erityisesti EU:n laajentuminen.

Saksan ja Itävallan metalliliitoilla on kokemusta sektoriyhteistyöstä Slovenian, Slovakian, Tsekin ja Unkarin liittojen kanssa. Yhteistyökohteina on ollut koulutus ja hakijamaiden liittojen vahvistaminen, mutta palkoista ei voi sopia, kun esim. Tsekin palkkataso on vain noin 25 pros. Suomen metallin tasosta.