Vuosikymmeniä paikalla sijaitsi Bulgarian kommunismin esikuvan Georgi Dimitrovin mausoleumi.

– Mausoleumissa käynti oli puolipakollista, muistelevat rakentajat.

Kun Bulgaria siirtyi Todor Zhivkovin väistyttyä vallasta muutoksen tielle 1989, päätettiin vähän myöhemmin murskata myös mausoleumi maan tasalle kuin Berliinin muuri.

Hajonneen Neuvostoliiton uskollisin liittolainen muuttui yskähdellen markkinatalousmaaksi. Raju mutta veretön muutos vavisutti myös työelämää.

– Ennen jos sai työpaikan, etenkin valtionyrityksestä, se säilyi, vaikka ei ollut aina töitäkään. Nyt on toisin. Keikkoja on paljon, mutta myös enemmän työttömyyttä, luonnehtii vanhempi rakentaja Kostanov.

Dimitrovin muumion aikoihin 1978 maa oli köyhä, puolueen valvoma, aurinkoinen maatalousmaa, jota teollistettiin rajusti 5-vuotissuunnitelmilla.

Tänään Bulgaria on yhä köyhä maa. Ainakin jos sitä vertaa EU-maihin, joiden joukkoon liittymisestä Bulgaria parhaillaan neuvottelee 11 muun hakijamaan kanssa. Kansantulo asukasta kohden on hakijamaiden alhaisin: alle neljäsosan EU-maiden keskiarvosta.

Eriarvoisuus ja köyhyys tulevat vastaan Sofian kaduilla. Päiväsaikaan Vitoshan bulevardilla on eläkeläismummoja, jotka toivovat ohikulkijan punnitsevan painonsa muutamasta stotinkista heidän vaa'assaan.

Iltasella shoppailemaan tulevat Sofian uusrikkaat pysäyttävät bemarinsa saman bulevardin muotiputiikkien varrelle. Usein ratissa on entinen painija tai painonnostaja, joita uusrikkaat ovat palkanneet henkivartijoikseen.

Työnantajia suositaan

Maan toisen ay-keskusjärjestön CITUB:n (Bulgarian riippumattomien ammattiyhdistysten liitto) puheenjohtaja tri Jeliazko Hristov joutuu perumaan silmien edessä haastattelun yllättävien kiireittensä takia.

Käteen hän tyrkkää tuoreen muistion, jonka on vain pari päivää sitten yhdessä maan toisen keskusjärjestön Podkrepan (Tuki) puheenjohtajan, tri Constantin Trenchevin kanssa jättänyt pääministeri Simeonille.

CITUB edustaa enemmän koko ajan yksityistettävien valtionyhtiöiden ja hallinnon työntekijöitä; muutosvuonna 1989 syntynyt Podkrepa taas enemmän yksityisen sektorin alojen työntekijöitä.

Muistiossa ay-tohtorit katsovat, että Bulgarian työelämässä nykyisin vallitsevan hengen voi tiivistää iskulauseeksi: "Kaikki työnantajien hyväksi".

Heidän mukaansa niin EU:n kuin Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimat valtionyhtiöiden yksityistämiset ja työelämän joustot merkitsevät kasvavaa epävarmuutta ja työttömyyttä työntekijöille.

Hallituksen ei pidä antautua, vaan sen tulee taata lainsäädännöllä ja kolmikantaneuvotteluilla työntekijöiden vähimmäisoikeudet kuten sopimus- ja sosiaaliturva, ay-johtajat vaativat.

Neljännes minimipalkalla

CITUB:n tutkimusosaston tutkija Nadejda Dimitrovalta saa lohduttomia lukuja palkoista, työttömyydestä ja elinkustannuksista.

– Maaliskuussa palkansaajien keskipalkka oli 265 (133 euroa). Miesten keskipalkka oli 290 (145e) , naisten 234 levaa (117e).

Korkein, 500 levan (250e) keskipalkka on rahoitus- ja jalostusaloilla, alhaisimmat 160 levan (80e) keskipalkat taas hotelli- ja ravintola-alalla.

Minimikuukausipalkka on 100 levaa (50 euroa). Yksityissektorilla jopa neljännes työntekijöistä saa vain vain sadan levan minimipalkkaa.

Eläkeläisten, kuten Sofian bulevardien vaakamummojen asema on vielä kehnompi: yli miljoonasta eläkeläisestä kolmannes saa korkeintaan 46 levaa (23e) eläkettä kuukaudessa.

– Kun elinkustannukset ovat nousseet ja inflaatio on yhdeksän prosenttia, ei palkoilla tule toimeen. Laskelmiemme mukaan keskivertoperheen (2 aikuista ja 2 lasta) tulisi ansaita 1 150 levaa (575e) kuukaudessa tullakseen toimeen. Tähän tasoon yltää vain seitsemän prosenttia palkansaajista, Dimitrova selvittää.

Molemmat keskusjärjestöt vaativatkin 10 prosentin palkankorotuksia loppuvuodelle luvatun viiden prosentin sijasta, koska erityisesti sähkö-, lämmitys- ja vesimaksut ovat kallistuneet.

Työttömyystukea saa harva

Tilastoitu työttömyys on korkea: 17,5 prosenttia.

– Työttömiksi rekisteröidyistä 670 000 ihmisestä vain viidennes saa jonkinlaista työttömyystukea. Jopa puolet työttömistä oli ollut töissä minimipalkalla, Dimitrova selventää tilastoja.

Työttömyys on yleisintä turkkilaisten ja romanien asuttamilla ylänköseuduilla, esimerkiksi Montanan ja Vidinin alueilla jopa 40—60 prosenttia. Etenkin maatalousteollisuudessa ja osuustiloilla työpaikat ovat vähentyneet vähemmistöjen haitaksi.

Näin sanoo hallituksen salkuton ministeri Nezhdet Mollov, joka edustaa hallituksessa turkkilaisvähemmistöä. Siihen lukeutuu yli 800 000 Bulgarian 8,2 miljoonasta asukkaasta. Romaneja maassa elää myös paljon, noin 400 000.

Pellot palautettu yksityisille

Apulaismaatalousministeri Andriana Sukova-Toshevan mukaan Bulgaria on yhä maatalousmaa.

– Jopa neljännes työvoimasta saa toimeentulonsa, tosin useimmiten niukan, maataloudesta kun vastaava osuus EU-maissa on alle kymmenen.

– Kuluneiden 12 muutosvuoden aikana maatalousmaasta 98 prosenttia on palautettu yksityisille omistajille tai heidän jälkeläisilleen. Niinpä valtaosa bulgaareista omistaa pienen , useimmiten alle hehtaarin palstan, jota viljelee omiksi tarpeikseen tai vuokraa suuremmille tiloille.

Auringonkukista, tupakasta, ruusuöljystä ja viineistäkin tunnettu Bulgarian maatalous kaipaa uusia koneita, parempaa kasteluajärjestelmää , yhtenäisempiä tiloja ja hyvää markkinointia. Sekä EU:n tukea, heittää EU-viljelijöiden nyreyden tietävä Sukova-Tosheva.

– EU-jäsenyys parantaisi viljelijöidemme asemaa, vaikka he saisivatkin pienemmät tuet kuin EU-maiden viljelijät nyt saavat. Eikö itälaajentumisen tavoite ole parantaa kaikkien eurooppalaisten elämää eikä vain harvojen ja valittujen?

Harmaa talous suurta

Kun köyhyys ja työttömyys on laajaa, niin harmaa talous kukoistaa, etenkin jos virkavalta on lahjottavissa, kuten on vielä monin paikoin laita Bulgariassa. Esimerkiksi vain kolme prosenttia talousrikoksista epäillyistä päätyy raastupaan.

CITUB arvioikin, että jopa miljoona bulgarialaista työskentelee harmaassa taloudessa eripituisia jaksoja. Kansainvälinen valuuttarahaston IMF:n mukaan harmaan talouden osuus on 35 prosenttia Bulgarian kansantulosta.

Erityisen hälyttävää on lasten lisääntynyt työnteko. ILO:n rahoittaman bulgarialaisen Lapsityön tutkimuslaitoksen mukaan 5—17-vuotiaista yli kuusi prosenttia on töissä, kolmannes ottaa osaa maatilkkujen hoitoon ja neljä kymmenestä tekee kotitöitä. Ainakin 300 000 kouluikäistä on poissa koulusta.

Kuningas pääministerinä

Vuonna 1997 kansa nousi yleislakkoon varkaita vastaan. Bulgariaa kutsuttiin jo "kleptokratiaksi", kaiken omiin taskuihin pistävien varkaiden valtakunnaksi. Maan valuutta, leva menetti arvostaan miltei sata prosenttia. Tilanne helpottui vasta kun leva sidottiin D-markkaan.

Varkaiden tilalle huudettiin kuningasta: maanpakoon 9-vuotiaana 40-luvulla lähtenyt kruununperijä Simeon Saxe-Coburgia, 65, palasikin maahan. Simeonin johtama liitto voitti viime vuoden vaalit ja nyt kuningas on pääministerinä.

Kuninkaalla ei ole kuitenkaan kaiken paremmaksi muuttavaa taikasauvaa. Hallituksella on kova urakka saattaa maa EU-maaksi, joksi Bulgaria itse toivoo tulevansa jo 2006. Nato-maa Bulgariasta tullee jo marraskuussa.

Poliittiset liittymisehdot Bulgaria jo täyttää. Puolueita on joka lähtöön. Kommunistipuoluekin muuttui sosialistipuolueeksi ja on kerännyt 20—30 prosenttia äänistä. Viime vuonna presidentiksi valittiin sosialisti Georgi Parvanov.

Mutta taloudessa, oikeusjärjestyksessä ja hallinnossa sekä vähemmistöjen, ennen kaikkea romanien oikeuksissa on yhä kohentamista, katsoo EU.

– Kuten palkoissa, sanovat puolestaan parikymppiset Madlena Kiskinova ja Valeri Dimitrov. Kauppakoulun käynyt yrittäjäpari pitää Sofian–Burgasin -valtatien varrella taukokahvilaa, johon linja-autot poikkeavat 400 kilometrin reitiltään.

– Kun ei palkkatyötä löytynyt, päätimme yrittää ja aloitimme tämän kahvilan toissa vuonna. Toinen monien kaverien valitsema vaihtoehto olisi ollut lähteä työnhakuun Eurooppaan kuten Saksaan.

Esa Aallas
Sofia

Syyskuun lopulla hän on juuri palannut Baltian maiden, Latvian, Liettuan ja Viron ay-järjestöjen yhteisestä neuvonpidosta. Kaikissa kolmessa maassa ovat EU-jäsenyysneuvottelut kalkkiviivoilla.

– Ne ovat merkinneet Baltian maille edistysaskeleita mm. työelämän normien saattamisessa EU-tasolle, sanoo Kadi Pärnits.

– Myös työmarkkinaneuvottelut, kansallinen sosiaalidialogi saa EU:sta vetoapua. Erinomainen asia on sekin, että maissamme menossa olevaa suurta muutosta voidaan tehdä myönteisessä mielessä kontrolloidusti, kiittää hän EU-prosessia.

Baltian maat ovat koko jäsenyysneuvottelujen ajan pitäneet tiivistä yhteistyötä. Sen nimeen vannoo puheenjohtaja myös EU:ssa. Hän pitää tärkeänä, että pohjoisen ja Baltian pienet maat pitävät yhtä myös EU:n jäseninä.

Työntekijät maksumiehiä

Työpaikkatasolla eurokuntoon ei ole päästy ongelmitta.

Kadi Pärnits sureekin, että joillakin työpaikoilla tilanne on tulehtunut. Tinkiessään palkoista ja työehdoista työnantajat vetoavat esim. työsuojelua ja tuotantoa koskeviin EU-normeihin ja niistä johtuviin kuluihin.

EAKL:n puheenjohtaja ei puhu pohjakosketuksesta, mutta myöntää ongelmia olevan paljon.

– Kun murroksessa olevat maat liittyvät EU:hun, siinä on sekä selvästi hyviä että jyrkästi huonoja puolia. Minusta se on vähän kuin teini-ikäisten avioliitto!

– Silti pidän vaarallisena, että jotkut tutkijamme puhuvat siitä, että EU-jäsenyys lisäisi köyhyyttä maassa vaikkakin vain tilapäisesti, Kadi Pärnits varoittaa.

Kädenvääntöä hallituksen kanssa

Kipeä ongelma on Viron noin 10 prosentin työttömyys. Se on myös päivänpolttava kysymys Latviassa ja Liettuassa. Kaikissa kolmessa maassa myös itärajan tilanne on erityisen paha.

Liian alhainen minimipalkka on niin ikään yhteinen murhe Baltian maissa.

Neuvottelut Viron hallituksen ja työnantajien kanssa tuottavat EAKL:lle jatkuvaa huolta.

Kolmikantaisesti jo kertaalleen sovitusta työttömyyskorvauksen asteittaisesta nostamisesta noin 47 euroon kuukaudessa joudutaan ensi vuoden alusta vääntämään uudelleen kättä.

Sen rinnalle tänä vuonna voimaan tullut vapaaehtoinen työttömyysvakuutus on EAKL:n mielestä vähentänyt hallituksen sopimushaluja tai heikentänyt muistia.

Tasa-arvoisia kumppaneita

Puheenjohtaja Kadi Pärnits sanoo, että joidenkin vuosien päästä Suomen ja muiden Pohjoismaiden tiivis yhteistyö Viron ja muiden Baltian maiden kanssa tuottaa lisäarvoa myös pohjoiseen.

– Baltian näkökulmasta yhteistyö merkinnee sitä, että hyvän elämän raja siirtyy Suomenlahden eteläpuolelle ja siitä edelleen Liettuan eteläpuolelle.

– Pohjoisen maat voivat myös oppia meiltä. Me emme kopioi teidän järjestelmiänne. Me luomme erikoisolosuhteissa uudenlaisia malleja, josta voivat yhteistyökumppanimme myös Pohjoismaissa aikanaan hyötyä, muistuttaa Kadi Pärnits.

Hilkka Jukarainen
Tallinna