Raision Puolan tehtaalla kone suoltaa margariinia 4,5—5 tonnia tunnissa, koneilla on kapasiteettia jopa kuuden tonnin tuntivauhtiin. Prosessi on pitkälle automatisoitu. Vuoroon ei tarvita paljoa työntekijöitä.

Tärkeintä työntekijöille tuntuu olevan se, että on työtä ja sitä riittäisi tulevaisuudessakin. Toinen tärkeä asia on kuukausittain maksettava palkka, säännöllisesti tuleva palkka kun ei aina Puolassa ole itsestäänselvyys.

Euroopan unionilta odotetaan työllisyyden parantumista ja elintason nousua.

Moni työntekijä on ollut Raision palveluksessa alusta alkaen, niin ovat Krzysztofitkin, Poszalski ja Kubanski. Poszalski on saanut automekaanikon koulutuksen ja hänen mukaansa työssä on hyötyä automatiikan tuntemisesta.

– Nykyään täytyy olla ylipäätään tyytyväinen, jos saa työpaikan. Tässä yrityksessä tilanne on kuitenkin käsittääkseni nyt ihan hyvä. Ansiotkin ovat ihan riittävät. Olen tyytyväinen työhöni, kertoo Krzysztof Poszalski.

Luikuhihnan toisella puolella seisoo Krzysztof Kubanski, joka on ollut useissa työpaikoissa ennen Raison tehtaalle tuloaan.

– Täällä ansaitsee enemmän ja työolosuhteet ovat paremmat. Ennen jouduin usein tekemään pitkää, jopa 12 tunnin päivää. Palkkaakin tulee ihan kohtuullisesti. Nettopalkka on noin 1 700 zlotya (447 euroa) kuukaudessa, kertoo lähikaupungissa asuva Krzysztof Kubanski.

Krzysztof Poszalski arvioi, ettei Puola pääse EU:n jäseneksi vielä viiteen vuoteen. – Ei kaupunkiakaan rakennettu hetkessä, lainaa hän puolalaista sanontaa.

Krzysztof Kubanski taas uskoo Puolan pääsevän Euroopan unionin jäseneksi heti 2004.

– EU:n myötä markkinat laajenevat. Ehkä sitten ostetaan enemmän puolalaisia tuotteita ja ihmiset saavat työtä. Ainakin oman työpaikan menestykseen uskon. Voi olla, että täällä käynnistetään aikaa myöten uusiakin linjoja, Kubanski arvioi.

Krzysztofeja tuntuu Raision tehtaalla riittävän, Krzysztof Olszewski sekoittaa margariinien lisäaineita mm. suolaa. Hän on saanut elintarvikealan koulutuksen ja viihtynyt työssään. Vuorotyöhönkin hänen mukaansa tottuu.

Töitä hän arvioi jatkossakin riittävän, sittenkin kun Puola on EU:n jäsen.

Koneiden kanssa aina työskennellyt, ja aikanaan automekaanikon koulutuksen saanut Marek Trzaskowski auttaa parhaillaan pakkaamisessa.

– Verrattuna muihin tehtaisiin, täällä maksetaan hyvin, hän sanoo. Kilpailu alalla on toki Puolassakin kovaa ja työttömyys suurta, mutta työpaikkansa hän arvioi pärjäävän markkinoilla hyvin.

– Euroopan unioniin liittymisen myötä hän odottaa kysynnän kasvavan ja sitä myöten työllisyystilanteen parantuvan.

Hyvät työolot

Varastonhoitaja Anna Stawikowska vaihtoi sairaalan sosiaalityöntekijän tehtävät varastonhoitajan työhön. Vähän aikaa sitten hän palasi puolen vuoden äitiysloman ja kesäloman jälkeen töihin. Nyt hän on saanut luvan pitää kaksi imetystaukoa työvuoron aikana.

– Kotiin, jossa anoppi hoitaa lasta, on parin minuutin pyörämatka, joten voin hyvin jatkaa lapseni imettämistä, kertoo Anna Stawikowska tyytyväisenä. Imetystauoista säädetään kuulemma laissa, mutta käytännössä työnantajat voivat estää ne.

Anna on muutenkin tyytyväinen työhönsä, palkka on hyvä ja työilmapiiri on kiva. – Tehdas kohtelee työntekijöitä hyvin ja työolosuhteet ovat moitteettomat.

EU:n hän arvioi vievän Puolaa parempaan suuntaan. Hän toivoo nuorten saavan paremmin töitä.

Jos tehtaan puoli on miesten maailmaa, niin laboratorio on naisten valtakuntaa. Anna Kowalczyk on tehnyt töitä kemiallisessa laboratoriossa alusta alkaen, sitä ennen hän työskenteli meijerin laboratoriossa. Hän on saanut alan keskiasteen koulutuksen.

– Työolot ovat laboratoriossa hyvät ja kolmivuorotyöhönkin tottuu. Laboratorionkin on tehtävä töitä tuotannon rytmissä, sillä näytteet otetaan kerran tunnissa.

EU:sta hän ei osaa sanoa mitään.

– Kun kuuntelee poliitikkojen puheita, niin alkaa tuntua siltä, että se on oikea päätös.

Samoja töitä laboratoriossa tekevä Krystyna Szklarek on saanyt koulutuksensa kemian teknisessä opistossa ja työskenteli ennen meijerissä. Kolmivuorotyötä hän pitää iäkkäämmille joskus raskaana.

Puolan EU-jäsenyyttä hän pitää tärkeäna. – Odotan, että sitten on enemmän työpaikkoja ja että elintaso nousee. Työllisyys on pääasia, nyt on Puolassa vaikea tilanne.

Aino Pietarinen
Karczew

– Masmix on meidän ykkösbrändi. Me voitaisiin vaihtaa vaikka nimi siksi, niin kaikki tuntisivat meidät. Masmix tuo 70 prosenttia kokonaisbisneksestämme, kertoo Raision Puolan tehtaan, Raisio Palska Foodsin johtaja Kari Körkkö.

Raisio aloitti Puolassa 1994, jolloin tuotteet tuotiin Suomesta. KEVSOS-sopimuksen mukaista tullivapaata tuontia kesti vain pari vuotta. Silloin tuli ajankohtaiseksi tuotantolaitoksen hankkiminen Puolasta. Raisio osti margariinitehtaan, laajensi kapasiteettia ja lopulta osti vuokraamansa tilat.

Nyt on tuotantokokonaisuus valmiina, tehdas sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Varsovasta Karczewin pikkukaupungissa. Tehdas työllistää 220 puolalaista, joista tuotannossa on noin 100, myyntiä hoitaa 80, loput hallinnossa. Työntekijämäärä on nyt kohdallaan eikä Körkkö näe ainakaan vähennystarvetta. Yritys joutui 1999 vähentämään työntekijöitä, kun itänaapurin vienti loppui. Nyt vastaava bisnestuotto on saatu muualta.

Raision Puolan tehdas toimii kotimarkkinoilla. Se käyttää pääosin puolalaista raaka-ainetta ja Puolassa esimerkiksi Masmix mielletään kotimaiseksi tuotteeksi.

EU poistaa tulleja

– Tuurillakin on tekemistä Puolaan sijoittumisessa, mutta näin jälkikäteen katsottuna tänne tultiin oikeaan aikaan, arvioi Körkkö.

– Bisneskulttuuri on kovaa ja esimerkiksi nyt olisi huomattavasti vaikeampaa saada aikaan valtakunnallista jakelua.

– Puolan lisäksi Raision Puolan tehtaalta viedään margariineja eteläiseen Itä-Eurooppaan. Ukraina, Tsekki, Slovakia, Unkari, Kroatia, Makedonia ovat meidän vientimaita. Kapasiteettia on myös lisätä tuotantoa.

– Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n tuontisuojat katoavat, mutta Körkkö vasta varovasti haaveilee viennistä Saksaan tai Ranskaan. Ne ovat hirvittävän kilpailtuja markkinoita.

– Enemmänkin hän arvioi viennin Unkariin ja Tsekkeihin helpottuvan, kun 15—20 prosentin tullut häviävät tulevien EU-maiden väliltä.

Ammattitaitoista työvoimaa

Kari Körkkö kertoo olevansa erittäin tyytyväinen työntekijöihin.

– Ammattitaitoisia työntekijöitä on saatu hyvin. Raaka-aineesta maksetaan maailmanmarkkinahinta. Työvoima on toki halvempaa kuin Suomessa, mutta se ei ole kuitenkaan alalla sijoittumiseen eniten vaikuttava tekijä. Pitkät matkat tekevät elintarvikkeiden kuljetuksen kalliiksi, joten elintarvikkeita on kaikin puolin helpoin tuottaa keskellä markkina-aluetta.

Raision Karczewin tehtaalla koneet pyörivät vuorokauden ympäri viitenä päivänä viikossa, joku kone pyörii kaikkina päivinä. Työntekijät tekevät kolmivuorotyötä kahdeksan tunnin vuoroissa.

Keskipalkka tehtaalla on 2 300 zlotya (605 euroa), mikä on jonkin verran enemmän kuin elintarvikealalla keskimäärin Puolassa. Palkka on tehtävän mukainen, johon saattaa tulla joitakin lisiä. Palkat nousevat neljännesvuosittain, jolloin tulee automaattisesti inflaatiokorotus. Se on katsottu sopivaksi järjestelmäksi, vaikka tämän vuoden inflaatioennuste onkin enää muutaman prosentin, mutta alkuaikoina vuosittainen inflaatio laukkasi 40 prosentin vauhdilla, joten palkankorotukset tulivat tosi tarpeeseen.

  Jerzy ja Dorota Majn kaksilapsinen perhe on joutunut todelliseen Puolan rakennemuutoksen pyöritykseen. He ovat puhtaimmillaan rakennemuutoksen uhri tai malliesimerkki.

Tapasin vasta puoli vuotta sitten Varsovaan työn perässä muuttaneen Majn perheen syyskuun ensimmäisellä viikolla. Se oli todellinen mullistusten viikko: äiti aloitti uudessa työpaikassa kaupassa, isä teki viimeisiä työpäiviä rakennusyrityksessä ennen siirtymistään kokonaan alan yksityisyrittäjäksi, tytär Karolina aloitti uudella yläasteella ja poika Robert meni esikouluun.

Jerzyn työuralla on tehdas loppunut, toinen kokenut konkurssin, vaatekauppa ei kannattanut, kun ihmisillä ei ollut enää rahaa ostaa vaatteita. Palkka ei ole aina tullut täytenä, työpäivät venyneet yli 12-tuntisiksi eikä ylityökorvauksista ole ollut tietoakaan. Nyt hän lopettaa rakennusfirmassa, koska sieltä ei ole tullut täyttä palkkaa.

Dorota on tehnyt toimistotyötä, sitten hän oli Karolinan jälkeen palkattomalla lomalla ja hänet irtisanottiin, välillä hän myi tavaraa markkinoilla ja toreilla, sitten he avasivat vaatekaupan, jossa Dorota tykkäsi tehdä töitä.

– Mutta se ei enää kannattanut, kun tehtaat menivät konkurssiin ja ihmisillä ei ollut enää varaa ostaa vaatteita.

– Emme me olisi muuttaneet tänne Varsovaan, jos 100 kilometrin päässä Varsovasta sijaitsevassa Radomissa olisi ollut töitä. Jerzy muutti tänne jo ennen muuta perhettä, Dorota kertoo.

Dorotan ensimmäiset päivät lähimarketissa ovat olleet raskaita. Se on seisomista 7,5 tuntia päivässä hirvittävän pienellä palkalla, aamu- ja iltavuoroja, välillä lauantaisin ja sunnuntaisinkin, jolloin tehdään 12-tuntisia vuoroja.

– Kaupan alalla maksetaan hirvittävän huonoa palkkaa, saan aluksi vain 200 zlotya (noin 53 euroa), sutta työsuhde on sentään vakinainen. Varsovaan rantautuneet isot ranskalaismarketit esimerkiksi Geant maksavat noin 600 zlotya (158 euroa), mutta ne tarjoavat vain kolmen kuukauden työsuhteita. Ja sitten tylysti pois, tulijoita on työttömien Puolassa. Katselen kuitenkin koko ajan parempaa työpaikkaa.

Eläminen kallista

Perhe osti Varsovasta kaksion rahoittaen sen pääasiallisesti Radomin asunnon myynnillä ja vanhempien avustuksilla. Nyt he maksavat noin 400 zlotyn (105e) vuokraa, maalla vuokra oli 280 zlotya (74e). Robertin esikoulusta, joka pidetään päiväkodissa, koska Robert tarvitsee kokopäiväisen hoitopaikan, perhe maksaa 200 zlotya, eli äidin alkupalkka menee siihen. Lisäksi koululaiselle pitää ostaa kirjat ja muut koulutarvikkeet. Ja pitäähän perhe vaatettaa ja ruokkia.

Yksinkertaisella laskutoimituksella voi arvata, että perheen isän Jerzyn työpäivät sisustustöihin keskittyneenä rakennusalan yksityisyrittäjänäkin tulevat venymään pitkiksi.

– Aikaa ei kauheasti jää muuhun kuin työn ja perheen pyörittämiseen. Ruuan laittaa se, joka tulee kotiin ensimmäisenä. Viime aikoina isä on siihen hommaan ehtinyt varsin vähän. Varsovan aikana on vain käyty tuttujen luona kyläilemässä, kesällä on grillattu luonnon helmassa, Karolina kävi kerran elokuvissa. Ja koko perheen voimin käydään sunnuntaisin kirkossa. Lomailuun ei viime kesänä ollut rahaa, kertoo Dorota.

Politiikkaan pettyneitä

Jerzy on aikanaan ollut mukana Solidaarisuuden toiminnassa ja nytkin seuraa politiikan uutisia, mutta se ei enää muuten kiinnosta. Poliitikkoihin hän on kuitenkin menettänyt luottamuksensa.

– On ilmennyt liikaa erilaisia väärinkäytöksiä ja tuntuu siltä, että kukaan ei enää vastaa mistään, Jerzy arvioi.

– Puolan politiikka on viime aikoina ollut varsin sekavaa. Molemmat olemme kyllä äänestäneet, mutta seuraavista vaaleista ei olla enää ihan varmoja. En oikein luota enää puolueisiin, Jerzy toteaa.

– Nekin, jotka sanovat taistelevansa työntekijöiden eduista, myöhemmin unohtavat meidät. Työntekijän asema ei ole helppo. Pikku firmoissa on oikeus tehdä työtä ja olla vaiti. Kukaan ei pidä työntekijöiden puolta, ei ammattiyhdistysliikkeestäkään ole nyt apua.

Dorota sanoo, ettei hän osaa sanoa EU:sta mitään. Tietoa on vielä liian vähän. TV:tä katsoessa on tullut sellainen kuva, että elämä Euroopan unionin jäsenenä saattaisi olla hieman helpompaa. Kansanäänestyksessä varmaankin äänestämme, mutta vielä en osaa sanoa, äänestämmekö puolesta vai vastaan.

Kaikesta huolimatta Majn perhe uskoo selviytyvänsä rakennemuutoksen rattaistakin. Tulevaisuudessa on varmasti paremmin töitä ja sitten he voivat joskus lomalla vähän matkustellakin.

Aino Pietarinen
Varsova