Ihmeen selityksenä pidettiin silloisen valtiovarainministerin Leszek Balcerowiczin shokkiterapiaa. Valuutta vapautettiin kertarysäyksellä, säästöjä ja menoja - mm. palkkoja – leikattiin rankasti, ja maahan alkoi virrata ulkomaista pääomaa, kaikkiaan noin 50 miljardin euron verran.

Nyt kasvu on romahtanut kuudesta tai seitsemästä prosentista noin yhteen ja työttömyys noussut jo 18 prosenttiin ja uhkaa vieläkin nousta.

Puolan perusteollisuuteen, mm. terästeollisuuteen ei ole löytynyt investointeja ja tehtaat irtisanovat edelleen työntekijöitä. Myös rautatie- ja energia-alojen yksityistäminen on kesken.

Puolan maatalous on niin ikään rakennemuutoksen kourissa. Noin 2 miljoonasta maatilasta puolet ei tuota tavaraa markkinoille. Jäljelle jäävistä arviolta joka kolmas joutuu saneerauksen kohteeksi.

Kasvava työttömyys uhkaa kasvattaa vielä harmaata taloutta, joka nykyiselläänkin ylittää reilusti 30 pros.

Politiikkaan ei luoteta

Puolassa kerrotaan tarinaa keskivertopuolaisesta ja markkinataloudesta.

– Puolalainen jakaa vanginvartijat hyviin ja huonoihin vartijoihin. Hyvät vartijat sallivat lahjuksen vastineeksi pitemmät vierailut ja isomman paketin kotoa. Pahat vartijat ovat rehellisiä, eivätkä ota vastaan lahjuksia. Juuri tällä hetkellä meillä on Puolan johdossa vain hyviä vartijoita, valittavat puolalaiset.

He ovat pettyneitä maan taloudenhoitoon, korruptioon ja poliitikkoihin.

Hallituspuolueet SLD, Sos.dem.puolue ja keskustan PSL, Talonpoikaisliitto ovat saaneet nyt kilpailijakseen Somobroonan, Itsepuolustus-järjestön. Sitä johtaa tunnettu ja kiistelty populisti Andrzej Lepper.

Tuoreen gallupin mukaan puoluetta äänestäisi seuraavissa parlamenttivaaleissa 15 pros. SLD olisi lisäämässä kannatustaan 30 prosentista ja PSL olisi laskussa. Vaihtoehtoja on kuitenkin monta ja puolalainen näyttääkin helposti vaihtavan puoluetta vaaleista toiseen.

Pettymyksestä taloudenpitoon viestii vielä se, että vain 30-40 prosentilla puolalaisista on pankkitili. Rahat on pantu sukanvarteen säästöön, sillä shokkiterapia on muistissa.

Solidaarisuudesta tullut käsite

Ammattiyhdistysliike Solidaarisuus perustettiin Gdanskin Lenin-telakalla syyskuussa 1980.

Historiaan se on jäänyt aloittamalla 1980 ja 1990 -lukujen vaihteessa Puolassa kansalaisliikehdinnän, joka olennaisesti vaikutti sosialismin romahtamiseen.

Ay- ja kansalaisliikkeen johtoon nousi Puolan nykyhistorian ehkä kiistellyin johtaja, maan presidentiksikin myöhemmin noussut Lech Walesa.

Puolalainen erikoisuus on ollut ay-järjestöjen ankkuroituminen poliittisiin puolueisiin.

Solidaarisuus liittoutui lähinnä oikeistoliberaalin AWS-liikkeen kanssa ja toinen ay-keskusjärjestö OPZZ vasemmistolaisen SLD:n kanssa. Andrzej Lepperin johtama populistinen Somobroona on myös maataloustyöntekijöiden etujärjestö. Mutta sen vaikutusvalta Puolan maatalouskysymyksissä on vaatimaton.

Ay-järjestöjen johtajien osallistuminen päivänpolitiikkaan on ryvettänyt joidenkin johtajien mainetta ja Walesan tapauksessa myös aseman. Viimeisimmässä repivässä presidentinvaalikamppailussa hän kärsi tappion ja sai vain yhden prosentin äänistä.

Loistonsa päivistä Solidaarisuus-liike on muuttunut muiden keskieurooppalaisten ay-järjestöjen kaltaiseksi etujärjestöksi, mutta sen historiallista merkitystä ja arvoa ei kiistetä.

Se on maailman tunnetuimpia ay-liikkeitä, josta on tullut jo käsite.

Lohtua kirkosta

Yhdestä johtajasta puolalaisetkin ovat keskenään samaa mieltä.

Hän on Karol Wojtyla, paavi Johannes Paavali II, jota uskonnolliset puolalaiset ihailevat ja rakastavat. Katoliseen kirkkoon puolalaisista kuuluu lähes 90 pros.

Gdanskin Nikolain kirkon pappi isä Jacek kertoo, että puolalaiset etsivät kirkoltaan lohdutusta.

– Ajat ovat hyvin vaikeat Puolassa, täällä on vaikeaa elää. Ihmiset toivovat, että heitä lohdutetaan.

Isä Jacek selvittää, että katolinen kirkko suhtautuu EU:hun myönteisesti. Kirkon kanta perustuu keskeiseen arvoon kristittyjen ykseydestä. EU:n katsotaan sopivan kirkon ajatteluun. Sen sijaan EU-kansanäänestyksessä kirkko ei anna neuvoja ihmisille.

– Eivät puolalaiset kysykään meiltä EU-asioista.

– Puolalainen etsii vastausta perimmäiseen kysymykseen: Miten olisin onnellinen? isä Jacek selvittää.

Hilkka Jukarainen
Gdansk

– Kun kerran palvelut ja pääoma liikkuvat, ihmisten oikeudentuntoa loukkaa se, että työntekijöitä ei kohdella samalla tavalla.

Puolan EU-kuntoon laittaminen on Jozef Niemiecin mielestä rassannut muutoinkin pahasti työntekijöitä.

– Siirtymäaikojen ohella työmarkkinakysymykset ovat olleet toinen kipukohta EU-neuvotteluissa.

Solidaarisuus on arvioinut, että kaivoksista tulee vielä vähentää 25—30 000 työpaikkaa ja suurin piirtein saman verran telekommunikaatiopuolelta.

Ay-liike pyrkii nyt neuvottelemaan irtisanomisille pehmeämpiä vaihtoehtoja, uudelleen koulutusta, eläköitymisiä tai reilumpia korvauksia. Rautateillä ja energia-alalla on yksityistäminen niin ikään kesken.

Kuitenkin Solidaarisuus on järjestönä päättänyt kannattaa EU:hun liittymistä, sillä sen taloudellinen ja poliittinen hyöty on arvioitu haittoja suuremmaksi.

Strategiana yleiseurooppalainen sopiminen

Solidaarisuus on ollut EAY:n jäsen jo vuodesta 1996.

Jozef Niemiec pitää eurooppalaisen ay-liikkeen kautta vaikuttamista tärkeänä. Hänellä itsellään on kokemusta jo etätyöneuvotteluista, jotka keväällä johtivat Euroopan tason sopimukseen. Solidaarisuus katsokin, että yleiseurooppalaiset sopimukset ovat jäsenten kannalta hyvä ja turvallinen vaihtoehto.

Osallistuminen EAY:n järjestämiin jättimielenosoituksiin on viestinyt myös jäsenkunnan kiinnostuksesta Eurooppaan.

– Eivät ainoastaan johtajat osallistuneet Porton, Nizzan ja Laekenin mielenosoituksiin, vaan myös monet rivijäsenet, hän kiittelee.

EU-säädökset puolaksi

Integraatiosihteeri Katarzyna Sobon toivoo, että EU-säädökset saataisiin nopeasti puolankielellä.

Solidaarisuudella on parhaillaan menossa EU-kurssitus, ja olisi kohtuullista saada materiaalia äidinkielellä.

– Tehokasta edunvalvontaa emme voi harjoittaa, ennen kuin väkemme on koulutettu, sanoo Katarzyna Sobon.

– Olemme vähän huolissamme siitä, että työelämän säädöksiä yritetään harmonisoinnin nimissä kaventaa. Mutta Solidaarisuus ei tule hyväksymään EU:n nimissä mitään työehtojen heikennyksiä, vaikka kannatammekin jäsenyyttä.

EU:n rahoituksella on pistetty pystyyn kolmikantainen pyöreän pöydän keskustelu. Siinä sosiaaliministeriön, työnantajien ja ay-liikkeen edustajat molemmista keskusjärjestöistä, Solidaarisuudesta ja OPZZ-järjestöstä, ovat käyneet läpi työlainsäädäntöä ja EU-direktiivejä.

Katarzyna Sobon pitää pyöreän pöydän keskustelua hyvänä sosiaalidialogiharjoituksena ja toivoo sille jatkoa tulevan EU-jäsenyydenkin aikana.

EU-tulevaisuudesta Puolan näkökulmasta hänellä on selkeä toivomus.

– EU:n tulee kuunnella kaikkia maita yhtä herkällä korvalla. Eivät vanhat ja uudet maat saa olla EU:ssa erilaisessa asemassa.

Jäsenkampanja tarpeen

Solidaarisuuden edustajakokous on aivan syyskuun lopulla. Järjestöä 12 vuotta luotsannut pj. Marian Krzaklewski on saamassa näillä näkymin kaksi puheenjohtajakilpailijaa, varapj. Niemiec on heistä toinen.

Jozef Niemiec pitää puheenjohtajan tärkeimpänä tehtävänä uusien jäsenten hankkimista. Tällä hetkellä Solidaarisuuden jäsenmäärä on pudonnut jo alle miljoonan, noin 900 000:een.Järjestäytymisaste Puolassa on 12 pros.

– Järjestössä on käyty hyvää keskustelua. Monilla aloilla ilmenee pelkoa liian nopeasta rakennemuutoksesta. Mutta esimerkiksi hiilikaivosten rakennemuutokseen voidaan hakea ratkaisumallia EU:n sisältä, Belgiasta ja Saksasta. Hallittuun rakennemuutokseen päästään uudelleenkoulutuksella ja hitaalla etenemisellä, muistuttaa Lepik.

Suurten muutosten edessä ovat myös liian pieniyksikköinen terästeollisuus ja liikaa työllistävät rautatiet. Pientilavaltainen maatalous ei tunnu sopivan EU-kuvioihin. Tehottomuus on sen haittana, mutta Lepikin mukaan ekologisuus vahvuutena, mikä usein unohdetaan.

Rakennemuutos koskettaa OPZZ:aa, koska sillä on jäseninä niin kaivostyöntekijöiden, terästeollisuuden, rautateiden kuin maatalous- ja elintarvikealaankin työntekijöiden järjestöjä.

Työttömyys on ykkösongelma eikä se näytä hellittävän. Työntekijämäärä on vähentynyt voimakkaasti 1990-luvun alkuvuosina ja on kiihtynyt uudestaan vuodesta 1998. Poistuma työmarkkinoilta on ollut puolen miljoonan työntekijän verran vuodessa. Maassa on yli kolme miljoonaa työtöntä, virallisissa tilastoissa. Tilastojen ulkopuolisten työttömien määrä arvioidaan 0,7—1,5 miljoonaksi, ne ovat etupäässä nuoria ja maalla asuvia.

– On epäoikeudenmukaista, että Puolalta vaaditaan hirvittävän nopeaa muutosvauhtia, kun muulla Euroopalla on ollut aikaa vuosikymmeniä. Puolalta vaaditaan enemmän kuin Espanjalta ja Portugalilta niiden liittyessä unioniin.

Ryszard Lepikin mukaan EU-jäsenyyden tiellä on kolme estettä:

– Ensinnäkin Irlanti ei ole vieläkään hyväksynyt Nizzan sopimusta. Toinen suuri ongelma tulee eteen, jos Puolan jäsenyys viivästyy vuodesta 2004. Se aiheuttaa hirvittävän turhautumisen, koska ihmisen odotukset ovat nyt hyvin korkealla. Ja kolmas kivi pellolla on maatalous.

– Ja itse vielä ottaisin yhden asian esille, joka ei suoranaisesti liity EU:hun. Jos USA:n ja Irakin konflikti aktivoituu, se voi ainakin välillisesti hidastaa EU:n laajentumista, otaksuu OPZZ:n varapuheenjohtaja Ryszard Lepik.

Järjestö on yksiselitteiden myönteinen EU-jäsenyydelle, mutta vielä se ei ole voinut vaikuttaa Puolan jäsenyyspolitiikkaan. Edellinen hallitus ei kuunnellut ja nykyisen hallituksen kanssa otetaan ensi askeleita järjestöjen kuulemisessa. Vakiintuneempia vaikuttamisenmuotoja vasta haetaan.

Aino Pietarinen
Varsova

Uudessa laissa alle kuuden päivän sairaslomassa ensimmäinen päivä on palkaton ja seuraaviltakin työntekijälle maksetaan vain 80 pros.

Lain muutoksella työnantaja haluaa rokulipäivät suitsiin, mutta rankaisee samalla kaikista lyhytaikaisista sairauksista. Ay-liikkeen mielestä vaarana onkin, että väki alkaa tulla sairaana töihin.

Jos lyhyen poissaolon ensimmäinen päivä otetaan sen sijaan vuosilomasta, palkka ei pienene.

Toinen erityisen rankka huononnus laissa on määräaikaisten työsuhteiden salliminen peräjälkeen ilman rajoituksia. Nykyisen lain mukaan määräaikaisia työsuhteita voi olla vain kaksi peräjälkeen.

Uusi laki poistaa mm. arkipäivän ylitöistä kahden ensimmäisen tunnin 100 prosentin korvauksen. Ylitöistä saa nyt viikolla vain 50 pros. korotuksen.

Työnantajat ovat ajaneet uutta lakia sillä perusteella, että suurtyöttömyys voitaisiin nujertaa.

Ay-liike pitää työnantajien motiivia kyseenalaisena, eikä lainmuutoksilla sen mielestä lisätä työpaikkoja. Ay-liike katsookin, että vasemmistotaustainen presidentti Kwasniewski joutui taipumaan muutoksiin työnantajien kovan lobbauksen takia.