Söderman sanoo työssään olleen ja edelleen olevan kolme tärkeää kysymystä: avoimuus, hyvän hallinnon periaatteet ja ihmisoikeudet.

– Heti oikeusasiamiehen viraston työläässä perustamis- ja rakentamisvaiheessa kävi ilmi, että suurin osa kanteluista koski avoimuuden puutetta. Vaatimuksemme tuotti tulosta, kun kaikki EU:n virastot hyväksyivät itselleen julkisia asiakirjoja koskevat säännöt.

– Toisessa vaiheessa virastomme laati hyvän hallinnon säännöt, jotka monet EU:n virastot hyväksyivät. Mutta vähän myöhemmin EU:n komissio hyväksyi omat hallinnon säännöt. Oikeusasiamiehen viraston säännöissä kerrotaan kansalaisille, mitkä ovat heidän oikeutensa. Komission säännöissä kerrotaan virkamiehille, miten heidän tulee käyttäytyä. Komissio ei kylläkään kiistä oikeusasiamiehen sääntöjen periaatteita. Hyvän hallinnon sääntöjen säätäminen laiksi on sen sijaan jäissä, Söderman sanoo.

Perusoikeudet

Nizzan huippukokouksessa joulukuussa 2000 hyväksyttiin EU:n perusoikeuskirja. Sen oikeudellinen asema jäi vielä epäselväksi. Söderman kuitenkin katsoo, että ne virastot, ministerineuvosto, parlamentti ja komissio, joiden presidentit julistivat sen hyväksytyksi, tulisi myös käytännössä noudattaa sitä.

– EU:n komissio ja EU:n parlamentin hallinto noudattavat nyt perusoikeuskirjaa, mutta ministerineuvosto haraa vastaan sanomalla, että kyse on vain poliittisesta asiakirjasta. Jää hieman sellainen maku, ettei poliittisia lupauksia ole tarkoitettukaan noudatettavaksi, Söderman letkauttaa.

Ay-liike onnistui saamaan perusoikeuskirjaan työn oikeutta koskevia säädöksiä.

– Jos perusoikeuskirjasta tulisi oikeudellisesti sitova EU oikeudessa, silloin nimenomaan yritysfuusioissa, joissa komissiolla on todellista päätösvaltaa, ay-liike voisi jonkin verran vaikuttaa työpaikkojen säilymiseen ja työehtoihin. Ay-liike saisi sitovasta perusoikeuskirjasta silloin tukea.

Södermanin mielestä selkeintä olisi se, että Nizzan perusoikeuskirjasta tulisi ihmisoikeuksien laillinen perusta EU oikeuden piirissä. Siihen voisi silloin vedota oikeussaleissa.

– Olisi myös hyvin tärkeää, että EU:n uuteen perussopimukseen tulisi kohta, jossa todettaisiin, että EU voi liittyä ihmisoikeussopimuksiin yleensä, siis myös ILO:n ihmisoikeussopimuksiin. Silloin saataisiin laillista pohjaa vaatimukselle, että työntekijän ja ay-toiminnan oikeudet pitää ottaa huomioon ja ettei kilpailusääntöjen toteuttamisessa raaka bisnes olisi johtavana periaatteena.

– Pohjimmiltaan markkinoille on edullista, että työntekijöillä on selvät säännöt, koska silloin kaikki yritykset joutuvat lähtemään samalta pohjalta.

Päätöksenteon mutkamäki

Södermanin mukaan EU:ssa tulisi koko ajan pitää vaari siitä, että kansallisvaltioille ja kunnille jää riittävästi päätösvaltaa, jotta päätökset tehtäisiin niin lähellä ihmistä kuin mahdollista.

– Pienten valtioiden perustavoite pitäisi olla koko ajan se, että kansallisvaltiolle jää päätösvaltaa. Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi EU:n pitäisi päättää, montako karhua tai sutta saa Suomen metsissä elellä, tai määrätä Suomen aluepolitiikasta. Ei saisi hyväksyä sitä, että asiat vain liukuvat EU:lle, kuten usein on tapahtunut.

Södermanin mielestä EU:n laajentuminen pakottaa selkeyttämään EU:n päätöksentekojärjestelmää, vaikka mutkia matkaan on luvassa.

– EU:n päätöksentekojärjestelmän pitäisi muistuttaa jäsenvaltioiden vastaavia elimiä, silloin kansalaisten olisi helpompi seurata EU-asioita. EU on aina kehittynyt syöksyinä, välillä on suvantovaihe, sitten syöksytään jonnekin, kuten siirtymisessä yhteiseen valuuttaan. Varmaan joku ratkaisu päätöksentekoonkin keksitään.

Söderman ei ole EU:n laajentumisesta erityisen huolestunut.

Ay-liike ja hyvinvointivaltion vastaisku

– EU:n aikana työvoiman liikkuvuus on aina ollut yllättävän alhaista. Ihmiset eivät halua sankoin joukoin lähteä kotoaan pois. Toisaalta jäsenehdokasmaiden työntekijöitä on jo nyt paljon EU:n työmarkkinoilla, joskus he ovat laittomia työntekijöitä.

Työoikeudessa yritetään estää laajentumisen riskejä säätämällä kattava minimilainsäädäntö. Jäsenmaalla voisi olla parempi työnlainsäädäntö, mutta minimilainsäädäntö olisi pakollinen.

Söderman puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

– EU ei sinänsä takaa tai murenna hyvinvointivaltiota. Se on yhteiskunnallinen, poliittinen taistelukysymys. Sosiaalipolitiikka on ikuinen taistelutanner, jossa määritellään, kuinka inhimillinen yhteiskunta on.

– Eurooppalaisen hyvinvointivaltion kehityksessä on kaksi tärkeää realiteettia. Ensinnäkin yhteisen valutan myötä tulee väistämättä tapahtumaan hidasta verotuksen, talous- ja tulopolitiikan yhtenäistämistä, jolloin julkisen hallinnon resurssit tulevat olemaan sangen samanlaiset eri maissa. Alkoholi- ja autoveron suhteen on jo nyt yhdenmukaisuuspaineita.

– Toinen realiteetti on siinä, että naiset menevät töihin Etelä-Euroopassa enenevässä määrin. Siksi palveluja, muun muassa päivähoitoa, tarvitaan lisää. Pohjoismainen hyvinvointiajattelu hyväksytään käytännön syistä. Monissa eurooppalaisissa aluehallinnoissa, esimerkiksi Espanjassa, toteutetaan nykyään pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteita. Se on oikeudenmukainen ja rationaalinen ratkaisu.

Hyvinvointivaltio ay-liikkeen käsissä

Södermanin mielestä yltiöpäinen yksityistämisinto johtaa hyvinvointivaltion haaksirikkoon.

– 1970-luvulla vasemmisto uskoi, että kaiken on parempi olla yhteiskunnan ohjauksessa. Nyt porvarillisissa piireissä kuvitellaan, että kaikki on paremmin yksityisessä omistuksessa. Kuitenkin asiaa pitäisi tarkastella tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta.

– On varmaan tapauksia, joissa yksityistäminen on järkevää, etenkin kun aatteellispohjaiset järjestöt ottavat ohjat. Monet kokemukset kuitenkin osoittavat, että yksityisten yritysten tuottamat palvelut eivät usein ole halvempia.

– Huolestuttavinta on se, että suuret kansainväliset yritykset pyrkivät valtaamaan sosiaali- ja terveyshuollon niin sanottuja kannattavia palveluja. Tämä on todellinen haaste. Jos emme nyt huolehdi näistä työpaikoista ja niiden työehdoista, niin suuret kansainväliset sairaalaketjut ostavat vähitellen parhaat sairaalat päältä pois.

Söderman toivoo ay-liikkeeltä apua hyvinvointivaltion pelastamiseksi.

– Kansainvälisellä ay-liikkeellä on aika paljon selvityksiä veronmaksajien ylläpitämän hyvinvointivaltion turvaamisesta. Ay-liikkeen voima pitäisi saada käytännössä pontevammin liikkeelle.

– Jos ay-liike lyö laimin hyvinvointivaltion puolustamisen, peli saattaa olla menetetty. Pahimmassa tapauksessa Eurooppa muuttuu vähitellen USA:ksi, jossa jokainen pitää huolta vain itsestään.

Veikko Tarvainen