Nyt Metsäkulman koulun opettajainhuoneessa olevan viisikon tarina on surullinen.

Erityisluokanopettaja Pirjo Mäkelä on vetäytynyt joksikin aikaa pois pelistä, hän kieltäytyy syömästä lääkkeitä voidakseen hoitaa työnsä koulussa. Koulunkäyntiavustaja Päivi Nivell on sairastunut astmaan ja on sairaslomalla. Hänen kollegansa Maria Eerola odottaa lähetettä lääkärille. Rehtori Ulla Tiaisen niveloireita syytä selvitetään.

– Minä olen kai selvinnyt parhaiten. Ne tulehdukset, joita sain Hiidenkirnussa, pysyvät täällä kurissa. Mutta kun on kerran altistunut, reagoi seuraavalla kerralla paljon helpommin, sanoo koulunkäyntiavustaja Seija Piipponen-Pekkola.

Metsäkulman koulu on terve koulu, toisin kuin Hiidenkirnu, josta kuusi opettajaa, 13 avustajaa ja 46 kehitysvammaista, 6—17-vuotiasta oppilasta siirrettiin pois helmikuussa. Valtuusto oli joulukuussa myöntänyt ankaran köydenvedon jälkeen varat pahoin homehtuneen koulun korjaukseen.

Kymmenen vuoden kamppailu

Kun elokuussa 2001 satoi pitkään ja viemärit tukkeutuivat, kellarikerroksessa sijaitsevaan kuntosaliin tuli metri viemärivettä. Home pureutui tiukasti kiinni, jonka jälkeen koko koulurakennus tarkastettiin.

– Lopultakin, sanoo rehtori Ulla Tiainen, joka oli jo 1991 havainnut useiden työkavereiden kärsivän käheydestä, kuivasta yskästä ja silmien ärsytyksestä.

Työterveyshuolto ja työsuojeluviranomaiset tutkivat silloin koulun ja totesivat, että ilma oli liian kuivaa. Henkilökuntaa neuvottiin seuraamaan lämpötiloja ja pitämään luokassa vesilasia. Tilanne ei parantunut. 1993 tehtiin uusi tutkimus, samoin tuloksin.

Oppilasmäärä oli kasvanut, ja kellaritiloissa oleva luokkahuone otettiin käyttöön. Ilma oli ummehtunutta ja haju tarttui karttoihin ja kirjoihin. Opettajilla oli lämmönnousua ja muita oireita. Lattia tarkastettiin päällisin puolin, mitään ei löydetty. Seiniin tehtiin erikoismaalilla kosteuseritys, jonka piti poistaa haju. Siitäkään ei ollut apua, ja luokkahuone piti poistaa käytöstä.

– Meidän oppilaamme ovat erityisen alttiita infektioille, mutta heillä ei ollut oireita. Nyt vanhemmat kuitenkin ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet, että lapset ovat päässeet nuhastaan sen jälkeen, kun tultiin tänne Metsäkulmalle.

KTV:n lakimies tutkii

Vuonna 2001 yhä useammilla henkilökuntaan kuuluvilla alkoi ilmetä oireita. Sairaslomansijaisia tuli ja meni. Se oli vaikeaa aikaa oppilaille, jotka kärsivät pahasti muutoksista. Ja vaikeaa oli henkilökunnallakin, sillä monenlaisten oireiden aiheuttama jatkuva väsymys söi sitä energiaa, jota olisi tarvittu lapsille. Kukaan ei onneksi palanut loppuun, mutta rajalla käytiin, sanoo työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänen.

– Kärsimme kaikki syyllisyydentunteesta sen takia, että työkavereiden taakka kasvoi. Kotona oli terve, mutta kun astui koulun kynnyksen yli, terveysongelmat alkoivat taas, sanoo Maria Eerola, joka selvisi sairasloman jälkeen aina muutaman viikon ennen uutta sairaslomaa.

Sairastelu tuntui lompakossa ja KTV:n lakimies selvittääkin paraikaa, olisiko Maria Eerolan tapauksesta ennakkotapaukseksi.

Ei otettu todesta

Rehtori jaksoi koko ajan taistella henkilökuntansa puolesta.

– Pahinta oli, ettei kukaan ottanut meitä todesta. Työterveydenhuollossa ihmeteltiin oliko työyhteisössä ongelmia, kun yksi toisensa jälkeen sairastui! Monelta taholta annettiin myös ymmärtää, että kaikki on vain akkojen narinaa, mielikuvitusta, koska kaikilla ei ollut oireita, sanoo rehtori Tiainen, jota eniten kiukutti tällainen asennoituminen.

Rehtori kysyikin tapaamisessa koulu- ja kiinteistöviraston ja työterveydenhuollon edustajien kanssa, luulivatko nämä, että me olemme kaikki tulleet hulluksi.

– Se puri. Paikalle kutsuttiin Lappeenrannan aluetyöterveyslaitos, ja mittaukset osoittivat, että olimme olleet oikeassa kaiken aikaa. Koulurakennus oli sairas ja me myös. Verestä tehty vasta-ainemääritys osoitti, että ärsytyskynnys oli ylittynyt, rehtori sanoo.

Toiveena kirjarovio

Pöydän ympäriltä kuuluu koko ajan kuivaa yskää. Oireet ovat lieventyneet, mutta eivät kadonneet.

Päivi Nivell osoittaa Hiidenkirnusta tänne siirrettyjä kangaspäällysteisiä tuoleja.

– Ne on pesty, mutta pystyykö kukaan sanomaan varmasti, ovatko mikrobit hävinneet? Ja entä sitten kirjat, vihkot ja kaikki muu mikä otettiin tänne mukaan? Kaikki olisi pitänyt tuhota.

– Kun muutamme takaisin Hiidenkirnuun, meillä on taas sama epäterveellinen työympäristö, Nivell sanoo kiihtyneenä.

Syntipukkeja kukaan ei halua ryhtyä osoittelemaan, mutta se, että koulu vuokraa tilat kiinteistövirastolta, on organisatorinen ongelma. Kukaan ei ole isäntä talossa.

– Minkäänlaista voitonriemua me emme tunne. Olemme vain väsyneitä ja huolissamme tulevaisuudesta. Pitääkö työntekijöiden todella panna terveytensä peliin voidakseen olla töissä, Seija Piipponen-Pekkola kysyy.

Ingegerd Ekstrand
Lauri Sorvoja, kuva

  Hiidenkirnun erityiskoulu sijaitsee Otsolan ala-asteen lisärakennuksessa. Käytäville on kasattu rakennustarvikkeita. Luokkahuoneet ammottavat tyhjyyttään, linoleumit on revitty irti lattioista ja betonilattiaa kuivatetaan.

Työsuojeluvaltuutettu Matti Leppänen korostaa, että lisärakennus rakennettiin 80-luvun puolivälissä sen aikaisilla tiedoilla. Kaupunki teki rakennustyön itse.

– Mitään isompia rakennusvirheitä ei ole löytynyt, mutta sadekaivon pohja puuttui. Ns. riskirakenteita on kuitenkin monta, hän sanoo ja lisää, että ilmastointi on pidetty kunnossa, mutta että siivous on säästöjen vuoksi kangerrellut.

Lattiamaton liima on reagoinut kosteuden kanssa ja levittänyt ilkeää hajua, ja vettä on vuotanut sisään korkealla sijaitsevalta pihalta. Tiivistyminen ja lämpötilan muutokset ovat kostuttaneet tiiliseinien eristystä, ja mikrobeille on muodostunut hyvä itämisalusta. Seiniin on kasvanut homesienikasvustoa.

– Eristeitä on uusittu. Mikrobikasvusto on kapseloitu seinien sisään ja pinnat käsitelty homeenestoaineella, Leppänen kertoo. Myös käytävän ja keittiön väliseinässä on kosteusvaurioita. Keittiön suurista pesualtaista on tihkunut vettä.

– Altaita on huuhdottava, hygieniasta ei voi tinkiä. Seinien ja lattian kaakeleiden saumausten pitäisi olla vedenpitäviä, sanoo vastaava ruoanjakaja Liisa Lehtonen. Hän tai ruoanjakelija Tarja Peltonen eivät ole saneet oireita.

– Mutta kyllä tämä meitäkin huolestuttaa. Jos oireita vaikka vielä tulee, he miettivät.

Katastrofi maalattu piiloon

Otsolan koulun epäiltyjä astmatapauksia selvitetään.

Toistakin kotkalaista koulua on saneerattu sisäilman vuoksi. Yhtä vaikeita mikrobiongelmia ei kuitenkaan kaupungin muista kouluista ole löytynyt. Vielä.

Matti Leppänen varoittaa aikapommista.

– Huonoon kuntoon menneitä seiniä on maalattu, katastrofi on lakaistu hetkeksi piiloon. Mutta olemme nähneet jäävuoresta vasta huipun.

Viime kädessä kysymys on rahasta. Leppänen sanoo, että ehdotus veroäyrin korottamisesta kaupungin omien rakennusten kunnostamiseksi olisi lähes poliittinen itsemurha. Sisäilma on huono monessa paikassa. Hiilidioksidipitoisuudet ovat hälyttävän korkeita esimerkiksi 95 prosentissa päiväkodeista, koska ryhmät ovat ylimitoitettuja.

Perusopetuslaki sanoo, että oppilailla on oikeus terveeseen ja turvalliseen ympäristöön.

Kotka on asettanut asiantuntijatyöryhmän tutkimaan sisäilmaa kaupungin kiinteistöissä.

Yksinomaan kosteus- ja homevaurioista johtuvat hengityselinsairaudet maksavat suomalaiselle yhteiskunnalle lähes 100 milj. euroa vuodessa. Menetettyjen työpäivien määrä on Stakesin selvityksen mukaan vuositasolla 64 000.

Tuottava toimisto –pilottiprojekti osoittaa myös, että lämpötilan nostaminen kahdella asteella laskee työn tehokkuutta viisi prosenttia, kertoo professori Kari Reijula Uudenmaan aluetyöterveyslaitokselta.

– Välineet ilmanlaadun mittaamiseen teollisuudessa ovat olemassa, samoin normit ja suojaimet, ja työssä syntyvät sairaudet luokitellaan siellä ammattitaudeiksi. Mutta 1,5 miljoonaa suomalaista työskentelee toimistoissa tai muissa vastaavissa tiloissa, jotka ovat lähes kirjoittamaton lehti. Työterveyslaitoksen teettämästä 12 000:n henkilön otoksesta kävi ilmi, että kolmannes toimistotyöntekijöistä kärsii viikoittain huonosta ilmasta työpaikallaan, joten ongelma ei ole pieni.

Ammattitautikäsite kolmikantapöytään

Allergeenipitoisuudet ovat usein pieniä ja oireet ylittävät harvoin tautikynnyksen. Noin sata kosteusvaurioihin ja homealtistumiseen liittyvää sairaustapausta luokitellaan vuosittain ammattitaudeiksi, mutta oireita antavia tapauksia on kymmenen kertaa enemmän.

– Ammattitautikäsite pitäisi arvioida uudelleen, nykyinen menetelmä ei oikein sovi työvälineeksi, Reijula sanoo ja peräänkuuluttaa kolmikantaneuvotteluja.

– Yhteiskunnalla ei ole varaa tehdä lapsista sairaita aikuisia. Se joka saa allergian päiväkodissa, on aina allerginen. Selviävätkö tulevaisuuden työmarkkinat heistä kaikista?

Yksilöt reagoivat eri tavoin

Syntipukki on usein kosteusvaurio, huono ilmanvaihto, haju, virheelliset materiaalit, liian korkea lämpötila tai liiallinen kuivuus. Ja siivous, korostaa yli-insinööri Marko Kilpeläinen Uudenmaan työsuojelupiiristä.

– Pitää satsata koulutettuun siivojaan ja pitää omat paperit itse pölyttöminä. Jos ilmanlaadussa on ongelmia, pitää ottaa yhteyttä työterveydenhuoltoon ja tutkia sen puutteet. Home on viimeinen vaihtoehto. Jos ongelma ei katoa, tulee ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin. Viimeisenä keinona me voimme kieltää työnteon, jos terveys vaarantuu.

Syiden löytämiseen voi mennä aikaa. Hankalia ovat sellaiset työpaikat, joissa esimerkiksi viidellä työntekijällä on oireita, 50 huomaa jotakin ja parilla sadalla ei ole mitään ongelmia. Herkkyys on hyvin yksilöllistä, naisilla on usein pitemmät tuntosarvet.

Kilpeläinen tähdentää, että pitää rakentaa oikein, käyttää oikeita materiaaleja ja huolehtia kunnossapidosta ja ilmastoinnista. Huono ilmanlaatu ja rakennuksen ikä eivät ole verrannollisia.

– Suoranaisia rakennusvirheitä esiintyy harvoin. Aikataulut ovat tiukkoja, valvonnassa esiintyy puutteita ja huonosti liitetyt putket voivat aiheuttaa suuria vahinkoja. Jos vahinko on tapahtunut, ei riitä, että se maalataan piiloon. Eristeet pitää vaihtaa, mutta ei kuitenkaan betoniseiniä, Kilpeläinen sanoo ja viittaa ns. RATU-kortin työmenetelmiin.