Mielialat Stora Enson Summan tehtaalla Vehkalahdella saattaisivat olla näinä aikoina korkealla. Tilastot viime vuodelta osoittavat, että tehtaan kolmen koneen tuotantomäärät ja keskinopeudet nousivat uusiin ennätyksiin. Ei siis ihme, että tehtaan kannattavuutta kuvaava luku on kivunnut huippuun vertaili sitä Suomen tai ulkomaiden paperitehtaisiin.

Summan työntekijöiden pääluottamusmies Pekka Kokkonen ja ammattiosaston puheenjohtaja työsuojeluvaltuutettu Pentti Hämäläinen istuvat Kokkosen työhuoneessa kuitenkin huolen rypyt kasvoillaan. Mikään ei ole muuttunut vuoden takaisista päivistä, jolloin vehkalahtelaisille paperintyöntekijöille kerrottiin ykköskoneen toiminnan lopettamisesta ja uuden valmistumisesta Belgiaan ensi vuonna.

– Tai on sen verran tilanne muuttunut, että tuolloin meille lupailtiin kehittämisohjelmaa ja investointeja myös Summaan. Nyt siitäkin on luovuttu ja neuvottelut tehtaalla ovat työnantajan sanelua. Eteenpäin emme pääse yhtään neuvotteluissa henkilöstöjärjestelyistä ja uudelleensijoituksista Kotkan ja Inkeroisten tehtaille, kun yhtiö tarjoaa meille ota tai jätä -papereita ja tolkuttomia ehtoja, neljännesvuosisadan Summan paperiväen etuja puolustanut Kokkonen kertoo.

Ykköskoneen alasajo merkitsee loppusyksystä varmistuneen tiedon mukaan 216 hengen henkilöstövähennystä. Paperiliittolaisia heistä on 163. Luvut ovat isoja noin 700 henkeä työllistävässä tehtaassa eivätkä työpaikkojen menetykset paikkakunnalla jää siihen.

– Yhtiö haluaa ulkoistaa kaikki mahdolliset tuotannon tukipalvelut. Siivous, vartiointi, trukit ja muut kuljetukset sekä jopa paineilman tekeminen on mainittu meiltä vietävinä töinä. Neuvotteluissa junnaamme paikallamme, kun työnantaja pitää neuvottelun ehtona sitä, että hyväksymme ulkoistamiset. Siihen minua tai ketään summalaista on turha odottaa suostuvan, Kokkonen sanoo.

Kunnanvaltuutettunakin toimiva Hämäläinen muistuttaa, että työntekijöiden neuvottelijat kantavat vastuuta myös kotikunnalleen ja sen asukkaille.

– Yhden työpaikan poistuminen tehtaalta merkitsee 3—5 työpaikan menettämistä tehtaan tarvitsemista palveluista sekä verotulojen ehtymisen myötä julkisista palveluista. Jos Stora Enso ei vastuutaan ja moraaliaan tunne, niin suomalaiselta paperimieheltä löytyy vielä isänmaallista mieltä. Valtion ja Vehkalahden kunnan vuosikymmenien mittaan antama tuki Ensolle ei ole aivan pieni, Hämäläinen sanoo.

Arvot roskakoriin

Kokkonen ja Hämäläinen pitävät irvokkaana sitä, että Stora Enso hylkää suomalaiset työntekijänsä ja vanhat teollisuuspaikkakuntansa ja julistaa samaan aikaan yhteisvastuun "missiota ja visiota" sekä arvoja, jotka se on työstänyt yhdessä henkilöstön kanssa.

– Konserni julkisti joulukuussa arvomme, joissa se sitoutuu noudattamaan kestävää kehitystä ja toimimaan ihmisläheisesti innostamalla ihmisiä ja antamalla heille onnistumisen edellytyksiä. Toimitusjohtaja Jukka Härmälä korosti, että vastuullisuutta on koettava myös maailmanlaajuisesti. Onhan se hienoa olla yhteisvastuun periaatteita kunnioittavassa firmassa, mutta julistukselta putoaa pohja, kun yhtiö pyllistää meille ja hylkää vastuunsa kotimaassa, Hämäläinen sanoo.

Kokkonen ei epäröi poimia "manifestista maailmalle" kohtaa, joka sanelee lopulta sen, mitä kansainvälistyneessä konsernissa päätetään.

– Siellä lukee, että tuotamme omistajillemme lisäarvoa. Muusta huippujohtajamme eivät nyt välitä kuin osakkeenomistajien lyhyen ajan voitoista ja omista optioistaan. Kun firmalla on toista sataa konetta ympäri maailmaa, niin se voi seisottaa aivan hyvin muutamaa konetta Suomessa ja Ruotsissa tai ajaa ne alas, kun ne eivät tuota omistajien mielestä tarpeeksi voittoa. Alkaa meille jo valjeta, että niin paljoa euroja emme kykene tuottamaan, että se toimivaa johtoamme tyydyttäisi, Kokkonen päättelee.

Maaottelua ei tullutkaan

Stora Enson strategia suhdannekierron hallitsemiseksi kertoo Kokkosen ja Hämäläisen mielestä selkeimmin sen, millä periaatteella globalisoitunut yritys toimii.

– Vanhassa Ensossa jaoimme tasaisesti tilauksia eri tuotantolaitoksille. Nyt meille esitetään, että tilausten vähentyessä jaetaan kuormitus niin, että päämarkkinoilta kauempana olevat koneet seisovat ja markkina-alueelle olevat käyvät täydellä teholla. Kyllähän me olisimme valmiit tekemään taas tänä vuonna uudet ennätykset ja kymmenien miljoonien eurojen voitot, mutta nyt taitaa käydä niin, ettei meille anneta siihen tilaisuutta, Hämäläinen arvelee.

– Mehän luulimme Storia Enson syntyessä, että tästä tulee maaottelu Suomen ja Ruotsin välillä. Mutta niin ei käynyt. Ottelu on nyt pohjoismaat vastaan Keski-Eurooppa. Seuraavassa vaiheessa työstä ja investoinneista taistelee konsernin sisällä Eurooppa muuta maailmaa vastaan. Ja tässähän meille ei hyvin käy, ellei globalisoitumista saada aisoihin. Meidän onkin syytä tiivistää yhteistyötämme ainakin ruotsalaisten kanssa. Me olemme samassa asemassa, kuvaa Kokkonen.

Summassa on haikailtu vuoden päivät moneen kertaan aikoja, jolloin Enso-Gutzeitin hallinnon kautta järjestyi moni paperiväelle tärkeä asia.

Nykyisiä päättäjiämme Summassa ei sen sijaan silitellä.

– Me olemme tavanneet kauppa- ja teollisuusministerin ja monia keskeisiä päättäjiämme turvataksemme Summan tulevaisuutta. Mitään hyötyä noista keskusteluista ei ole ollut. Valtio ja Kela ovat konsernin suurimpia omistajia, mutta ratkaisuissa se ei näy. Poliitikot tuntuvat puhuvan nyt samaa kieltä yhtiön johdon kanssa. Ei heiltä yhteiskunnallista vastuuta ja selkärankaa puuttua asioihin näytä löytyvän sen enempää kuin toimivalta johdoltakaan, Hämäläinen sanoo.

Sopimusta kunnioitetaan

Kokkonen pahoittelee sitä, että toistakymmentä vuotta Summassa valinnut hyvä yhteistyö on kadotettu hetkessä. Nyt työntekijöitä suorastaan yllytetään kapinaan esittämällä omituisia väitteitä ja tuomalla pöytään saneluratkaisuja.

– Viimeisin palkankorotusneuvottelu oli meillä perin lyhyt. Työnantaja tuli vain kertomaan korotuksen olevan muutama kymmenpenninen tunnilta. Ei minua ole koskaan 25 vuoden aikana kohdeltu neuvottelijana noin, Kokkonen mainitsee.

– Storan pääluottamusmiesten ja puheenjohtajien joulukuista päätöstä noudattaa työehtosopimuksia on syytelty siitä, että yritämme hankaloittaa tuotantoa. Olemme me täällä joustaneet ja venyneet työpaikkojen säilyttämiseksi vuosien ajan, mutta ratkaisut on tehty yhteistyössä ja parempaan luottaen. Nyt uusi johto on tuonut tehtaallemme saksalaisen sanelutyylin ja yrityskulttuurin ja kun me joudumme turvaamaan näin ollen työlainsäädäntöön ja sopimuksiin, niin tätä pidetään epäilyttävänä, ihmettelee Hämäläinen.

Muutos jäi tekemättä

Kokkosen mukaan Summan tehtaan tilanne olisi aivan toinen kuin nyt, jos yhtiössä olisi haluttu kuulla henkilöstöä ja turvata pitkäjänteisesti tehtaan tulevaisuus.

– Emme ole niin tyhmiä, ettemmekö ymmärtäisi, miten ongelmallista on tuottaa sanomalehtipaperia Suomessa kovasti kilpailuilla markkinoilla näin pienillä koneilla. Osaamme me laskea työvoima- ja muut kustannukset ja tehdä vertailuja. Muistutamme kuitenkin mielellämme, että suomalainen työ voittaa laadussa ja tehokkuudessa usein sen, minkä se palkoissa sekä välimatkoissa ja muissa sijainnista johtuvissa seikoissa häviää.

– Ja olemmehan me esittäneet LWC-papereita tuottavan koneen rakentamista Summaan jo 1980-luvulla ja olleet mukana Summa 2000 -projektissa, jossa katsottiin uudelle koneelle jo valmiiksi paikkakin tehdasalueelta, Kokkonen sanoo.

Reijo Hämäläinen