Raitoharju ei kuitenkaan ole vähästä hermostuvaa tyyppiä. Kirjanpainajia tarvitaan tulevaisuudessakin ainakin jonkin aikaa ja lisäksi liiton jäseniä työllistää kaikenlainen tiedon paketointi eri muodoissa, hän julistaa.

– Lehtiä ja kirjoja on helppo lukea, mutta sähköiset viestimet voivat täydentää niitä samalla lailla kuin paperiset tuotteet täydentävät sähköisiä. Eräänlainen symbioosi siis. Graafisen alan työntekijöitä tarvitaan kummassakin valmistusprosessissa.

Työ joka devalvoitui

Graafisen alan "vallankumous" alkoi yli 30 vuotta sitten, kun ladonnassa siirryttiin lyijystä filmiin ja tietokoneistuminen lähti liikkeelle. Tilanne pystyttiin pitämään hallinnassa parikymmentä vuotta kaukonäköisillä kolmikantasopimuksilla, jotka turvasivat sekä työpaikat että uuden tekniikan käyttöönoton. Mutta 90-luvun laman koittaessa ja teknisen kehityksen porhaltaessa eteenpäin työttömyys tuli myös kirjapainoihin.

Nykyään liiton jäsenistä on työttöminä 2 000 eli 13 pros. työssä olevien jäsenten määrästä. Samaan aikaan työttömyyden lisääntymisen kanssa myös ansiokehitys alkoi jäädä jälkeen. Graafinen ala on tipahtanut palkkahaitarin yläpäästä sen keskivaiheille.

Kirjatyöntekijöiden työn arvo on devalvoitunut.

– Ansiokehitys osoittaa, kuinka työtä nykyään arvostetaan. Sillä puolestaan on omat vaikutuksensa henkilöstön saantiin ja alan yleiseen arvostukseen. Myös tästä asiasta olemme pyrkineet kertomaan työnantajille, Raitoharju korostaa.

Hän pitää palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamista keskeisenä haasteena. Arsenaaliin kuuluu myös alan koulutustason yleinen parantaminen.

– Alalle tulevien ammatillinen pätevyys on kirjava. Koulutuksen tasossa on eri oppilaitoksissa luvattoman paljon eroa. Ja vielä aivan vähän aikaa sitten tietotekniikka-alalla nuoria revittiin töihin jo ennen kuin he olivat ehtineet käydä koulunsa loppuun.

Alan arvostuksen lisääminen, koulutuksen parantaminen ja palkkojen nostaminen kilpailukykyiselle tasolle on työnantajien ja työntekijöiden yhteinen etu, Raitoharju sanoo.

– Sen me haluamme saada työnantajat oivaltamaan.

Kupla puhkesi

Tietotekniikka-ala oli tulevaisuuden ala numero yksi, mutta ajautui sitten nopeasti kriisiin. Uusmedia osoittautui haavoittuvaksi. Henkilöstö on joutunut pettymään odotuksissaan, palkkapussi on yhtäkkiä laihtunut tai jäänyt kokonaan tulematta, tulevaisuuden toiveet ovat häipyneet horisonttiin. Siksi ay-liikettä tarvitaankin entistä enemmän.

– Yrityksistä, joissa meillä aikaisemmin oli vain muutama hajajäsen, saapuu kasakaupalla jäsenhakemuksia.

Ilmiö on tuttu muistakin maista. Kun alalla ilmenee vastoinkäymisiä, sillä työskentelevät havahtuvat huomaamaan ay-liikkeen tarpeellisuuden. Järjestäytyminen ei tietotekniikka-alalla ole aivan ongelmatonta. Asialla ovat monet.

SAK:n piirissä tietotekniikkayrityksissä työskenteleviä on järjestäytynyt myös Sähköliittoon, Metalliliittoon ja jonkin verran Postiliittoon, STTK:ssa mm. Toimihenkilöunioniin ja Ertoon. Jotenkin tietotekniikan parissa työskenteleviä on järjestäytynyt noin 10 ammattiliittoon.

Raitoharju tähdentää yhteistyön merkitystä. Yhdistämisiin hän suhtautuu epäröivämmin. Organisatorisesta keskittämisestä ei ole suurtakaan hyötyä, jos sopimuspolitiikka jatkuu hajanaisena.

Hän ei kiellä, etteikö asemalla Suomen vanhimpana ammattiliittona olisi merkitystä, mutta lisää, ettei sama asema ole estänyt yhdistyssuunnitelmia muissakaan maissa. Joten kun aika on kypsä…

Tuposta ei tiedä…

Keskusjärjestötason yhteistyön lisäämistä koskevassa keskustelussa Raitoharju on niiden kannalla, jotka ajattelevat, ettei jakautuminen kolmeen keskusjärjestöön ajan mittaan ole ay-liikkeelle hyödyksi. SAK:lla ja STTK:lla on paljon yhteistä.

Kirjatyöntekijät ovat olleet sen suurempaa meteliä pitämättä mukana viime vuosien tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa.

– Tuloratkaisut ovat olleet välttämättömiä yleisen talouskehityksen kannalta. Mutta meidän on myös syytä tarkastella kriittisesti sitä, mitä nämä ratkaisut ovat meille antaneet.

– SAK:n edustajakokouksen tulopolitiikalle asettamat tavoitteet sopivat kyllä meille, mutta pärjäämme kyllä ilman kokonaisratkaisuakin.

Paraillaan meneillään olevassa keskustelussa voimassa olevien tulosopimusten jatkamisesta Raitoharju kehottaa pidättyväisyyteen.

- Kukaan ei vielä tänä päivänä tiedä, millaiseksi tilanne muodostuu. Siksi ei pidäkään kiirehtiä, vaan katsoa asiat loppuun saakka kaikessa rauhassa.

Hans Jern