– Euroopassa on tarve yhtenäisiin määräyksiin altistumisen aiheuttamien terveysriskien ehkäisemiseksi ennakolta, sanoo professori Maila Hietanen Työterveyslaitokselta.

Työntekijöiden altistumista sähkömangneettisille kentille säätelevän uuden EU-direktiivi n valmistelu on loppusuoralla ja se tulee näillä näkymin voimaan huhtikuussa 2012.

Direktiivi velvoittaa työnantajat kartoittamaan riskit työpaikoilla. Mittauksia saatetaan tarvita, jos on epäselvää, millaisia kenttiä työpaikalla on. Erityisesti on selvitettävä riskit ja toimenpiteet niiden työntekijöiden osalta, joilla on jokin implantti, esimerkiksi sydämentahdistin tai jotka ovat raskaana.

Riskit kartoitettava huolellisesti

Direktiivin voimaan tulon jälkeen annetaan kansallinen asetus, jossa on työnantajia koskevat säännöt riskienkartoituksista.

– Työpaikoilla kannattaa tarkistaa millaisia lähteitä on olemassa, voivatko ne aiheuttaa ongelmia ja missä työtilanteissa. Lisäksi on tarkistettava ketkä työntekijöistä oleskelevat alueilla, joilla esiintyy voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, sanoo Maila Hietanen.

Sähkömagneettisia kenttiä ei voi torjua henkilökohtaisilla suojaimilla, lukuun ottamatta mastoissa lähetysantennien läheisyydessä tehtäviin töihin tarkoitettuja erityisiä kasvosuojaimia tai suojavaatetusta. Sen sijaan laitteiden, esimerkiksi muovisaumauslaitteiden, ympärille voidaan asentaa suojia.

Altistumista tutkittu vain vähän

Korkeilla taajuuksilla toimivien koneiden ja työntekijän välille suositellaan mahdollisimman pitkää etäisyyttä. Jos kehon lämpötila nousee yhdellä asteella, on olemassa sisäisten vammojen vaara, Maila Hietanen varoittaa.

Matalataajuuksiset kentät eivät tuota lämpöä, mutta voivat vaikuttaa keskushermostoon. Tällaista altistumista on vaikea havaita. Käsi voi krampata, mikä saattaa aiheuttaa tapaturmariskin. Ihon altistuessa tukka voi nousta pystyyn, Maila Hietanen kertoo.

Lääketieteellistä tutkimusta sähkömagneettisille kentille altistumisesta on tehty vähän. Suomessa ei ole toistaiseksi todettu yhtään ammattitautitapausta, mutta vamman määrittelyn ympärillä on myös olemassa jonkinlainen harmaa vyöhyke.

Ingegerd Ekstrand