vane.jpg (302 bytes)

Itsensä työllistäjät ovat pieni mutta kasvava joukko

Itsensä työllistäjien toimeentulo niukkaa

Hankekoordinaattori Anu Suoranta. Kuva: Tuulikki Holopainen  Yrittäjäriskin siirtäminen työntekijöille on iso, periaatteellinen asia, sanoo hankekoordinaattori Anu Suoranta SAK:sta. Hän on huolissaan siitä, että yhä enemmän työntekijöitä pyritään siirtämään palkkatyösuhteen ulkopuolelle itsensä työllistäjiksi. He jäävät paitsi työsuhdeturvaa ja palkansaajia koskevaa sosiaaliturvaa.

Itsensä työllistäjiä arvioidaan olevan noin 160 000 eli 7 prosenttia työllisistä. Yrittäjistä heidän osuutensa on jo lähes puolet.

Itsensä työllistäjien määrä on viime vuosina lisääntynyt erityisesti yksityisellä ja julkisella palvelusektorilla.

Tilastojen mukaan itsensä työllistäjiä on eniten

  • rakentamisessa
  • kuljetusalalla
  • kaupanalalla
  • muissa palveluissa

Yritys murtaa palkkatyösuhdetta

Ilmiö, jossa työtä siirretään työsuhteen ulkopuolelle, läpäisee koko työmarkkinakentän. Se ei ole vain joidenkin alojen tai ammattien ongelma, Anu Suoranta tähdentää.

– Viime kädessä kysymys on palkkatyösuhteen murtamisesta.

Tämä kehitys nakertaa ammattiyhdistysliikkeen perustuksia. Liipaisimella ovat kollektiivinen neuvotteluoikeus ja luottamusmiesjärjestelmän toimivuus.

Monessa tapauksessa voidaan puhua pakkoyrittäjyydestä, sillä yrittäjyys ei ole ollut työntekijän vapaaehtoinen valinta. On myös tapauksia, joissa itsensä työllistäjä on alihankintasuhteessa vain yhteen toimeksiantajaan. Pahimmissa tapauksissa toimeksiantaja ei salli työn tarjoamista muualle.

Kollektiivinen neuvotteluoikeus tavoitteena

Osassa ammattiliittoja itsensä työllistäjät voivat olla liiton jäseninä. Palkansaajien työttömyyskassojen jäseneksi heillä ei kuitenkaan ole pääsyä.

Anu Suorannan mielestä palkansaajien työttömyyskassat olisi avattava itsensä työllistäjille.

– Itsensä työllistäjille olisi myös rakennettava kollektiivinen neuvotteluoikeus palkansaajien tapaan, sillä yksin toimiessaan he alihinnoittelevat työnsä.

Kollektiivisen neuvotteluoikeuden toteutuminen törmää ainakin toistaiseksi EU:n kilpailulainsäädäntöön, joka kieltää saman alan yrittäjiltä työn yhteisen hinnoittelun tai esimerkiksi sopimisen minimipalkkiotasosta.

Työryhmä selvittää ongelmia

Hallitusohjelmassa luvataan selvittää määrä- ja osa-aikaisten, vuokratyöntekijöiden ja itsensä työllistäjien ongelmia. Selvitystyötä tekee työryhmä, jonka määräaika on maaliskuussa 2012.

SAK:n edustajat työryhmässä ovat Anu Suoranta ja päälakimies Timo Koskinen.

SAK:n tavoitteena työryhmässä on saada

  • erilaiset työn tekemisen muodot mahdollisimman samanhintaisiksi
  • työn tekijöiden oikeudet yhdenvertaisiksi työn tekemisen muodosta riippumatta

Pirjo Pajunen

 jutun alkuun

 

Itsensä työllistäjien toimeentulo niukkaa

  Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan itsensä työllistäjien tulotaso ei yllä palkansaajien keskimääräiseen tulotasoon. Köyhyys on itsensä työllistäjillä myös yleisempää kuin työntekijöillä.

Piirros: Markku HuovilaTuoreimman, vuoden 2009 tulonjakotilaston mukaan itsensä työllistäjien käytettävissä olevat tulot olivat noin 23 974 euroa vuodessa. Palkansaajilla vastaava luku oli 28 250 euroa vuodessa. Kyse on mediaanitulosta, mikä syntyy, kun tulonsaajat laitetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen. Mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo, jonka kummallakin puolella on yhtä monta tulonsaajaa.

Hinnoittelussa huomioitava työn sivukulut

Työnantajalle palkkion maksaminen tulee palkkaa halvemmaksi, sillä työn teettäjän ei tarvitse osallistua työn tekijän sosiaaliturvan maksamiseen. Toimeksiantajistaan riippuvaisilla itsensä työllistäjillä on lisäksi huonot mahdollisuudet neuvotella työnteon ehdoista, sopimuksen kestosta ja palkkioista.

Yrittäjäksi luokiteltu itsensä työllistäjä maksaa työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksunsa ja eläkkeensä. Hän ottaa itselleen tapaturmavakuutuksen ja huolehtii itse työssä tarvittavien välineiden hankkimisesta. Nämä kulut on huomioitava, kun työn tekijä neuvottelee työstä maksettavasta palkkiosta.

Esimerkkejä laskutuksesta

Nyrkkisääntö on, että puolet laskutuksesta menee työn sivukuluihin. Jos itsensä työllistäjä haluaa yltää samaan verotettavaa tuloon kuin samaa työtä palkkatyösuhteessa tekevä, on hänen laskutettava kaksinkertainen tuntipalkka.

  • 15 euron tuntiansio edellyttää noin 30 euron tuntipalkkiota.
  • 1 500 euron käteen jäävä tulo kuukaudessa edellyttää noin 3 000 euron laskutusta kuukaudessa.
  • 35 000 euron vuosiansiot edellyttävät noin 21 euron tuntitaksaa.

Vaarana yrittäjäköyhälistön syntyminen

Työn tekemistä yrittäjänä, esimerkiksi toiminimellä tai osuuskunnan jäsenenä, on ehdotettu muun muassa perhepäivähoitajille, vanhusten hoivapalveluissa työskenteleville, siivoojille ja tarjoilijoille.

Matalapalkkaisissa ammateissa kohtuullisen toimeentulon takaavaan kuukausilaskutukseen on vaikea päästä. SAK:laisessa Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa JHL:ssa onkin arvioitu, että vaarana on yrittäjäköyhälistön syntyminen, jos itsensä työllistäminen lisääntyy palvelualoilla.

Pirjo Pajunen

 

Palkkatyöläinen 29.11.2011 nro 5/11

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun
harpalk.gif (881 bytes)