– Aikaa luottamustehtävien hoitoon on kaksi tuntia päivässä ja porukkaa Hangosta Ivaloon ja matkustajalaivoilla. Puhelinaika on, mutta puheluja tulee sitä mukaa kun ongelmia tulee vastaan. Myös yöllä, kun keikat loppuvat. On pakko laittaa puhelin äänettömälle nukkumisen ajaksi, Vesterinen toteaa.

Kova kilpailu keikkapaikoista, asioiden riitauttamisen pelko ja tiedonpuute johtavat muusikot usein tilanteisiin, että he hyväksyvät yleissitovan työehtosopimuksen alittavat palkat ja ylittävät työajat.

Vesterinen on juuri valittu uudelle luottamusmieskaudelle. Koska ravintoloissa ja laivoilla soittavat ovat freelancereita, niin pääluottamusmies on liiton palkkalistoilla – tuon kaksi tuntia päivässä. Varsinainen toimeentulo tulee muusikon töistä.

Keikoista kilpaillaan verisesti

Muusikkoja koulutetaan entistä enemmän ja keikkapaikkoja on entistä vähemmän. Tästä yhtälöstä kumpuavat monet alan ongelmat. Kilpailu johtaa alihinnoitteluun.

Tosin ala on Vesterisen mukaan myös ammattimaistunut. Hyvin koulutettujen muusikoiden itsetunto on kohdallaan ja he tietävät arvonsa. Myös ohjelmatoimistoissa osataan hoitaa asiat paremmin kuin vielä toistakymmentä vuotta sitten.

– Tämä asiansa hyvin hoitavien porukka ei ole murheenani, vaan hatarilla tiedoilla yrittäjiksi ryhtyneet. Yleisimpiä ovat keikkapalkkioihin ja työaikoihin liittyvät epäselvyydet. Työnantaja haluaisin soitattaa enemmän kuin on alun perin sovittu. Ja palkkioita yritetään vedättää alaspäin. Ei ole harvinaista, että muusikoita muistutetaan jonossa olevista bändeistä.

Kivastakin työstä palkkaa

Pääluottamusmiehen työ on Vesterisen mukaan erityisen kiinnostavaa, koska jäsenet ovat taiteilijoita. Muusikolle työ on elämä ja harrastus. Siinä on monen muusikon itsekin vaikea vetää rajaa, vaikka onneksi ammatillistuminen on helpottanut asiaa.

Muusikot ovat Vesterisen mukaan myös arkoja vaatimaan ja toteamaan, että olen hintani väärti.

– Ja ongelma on sekin, että musiikin tekeminen on kivaa. Halutaan soittaa ja saada ablodit, vaikka sitten pienemmällä palkkiolla. Tämäkin haittaa edunvalvontaa.

Tunnen alan konnankoukut

Vesterinen kertoo, että iso etu luottamustehtävän hoidossa on pitkä muusikkotausta.

– Tunnen tämän porukan melko hyvin. Tunnen niin muusikot kuin keikkajärjestäjätkin. Minun on helppo mennä selvittämään asioita, koska tunnen alan konnankoukut. Tiedän, kuka yrittää vedättää tai kuka puhuu totta. Usein asiat selviävät, kun otan yhteyttä. Joskus on käynyt niinkin, että aluksi luulen työnantajan yrittävän huijata, mutta sitten selviää, ettei hän tiedä asiaa. Tietämättömyyttä on molemmin puolin.

Muusikkojen liitto on kolme kertaa järjestänyt valtakunnallisen seminaarin osastojen jäsenille. Siinä kerrotaan työsuhteen perustiedot ja työsuhteen ehdot puolin ja toisin.

– Seminaarit ovat monen mielestä olleet liiton parasta palvelua. Siinä oppii paljon myös toisilta. Ja kun väki on hajallaan, helposti luulee, että vain minulla menee huonosti. Siinä saa vahvistusta omille vaatimuksilleen.

– Kouluissa käydessäni korostan, että on pidettävä oikeuksistaan kiinni, vaikka kuinka mukavaa olisi päästä esiintymään. Vähintään sovitun minimin pyytäminen on kaikkien etu. Onhan meillä yleissitova tessi!

Liittojen välisellä yhteistyöllä päästään työnantajien kanssa käytävissä neuvotteluissa parempiin tuloksiin.

– Istumme täällä ja juttelemme keskenämme, mikä helpottaa kompromisseihin pääsyä. Olemme vahvempia, kun meillä on yhteisiä näkemyksiä, sanoo pääluottamusmies Sune Forss.

Työtaakka kasvaa

Sune Forss on toiminut pääluottamusmiehenä viisi vuotta ja sitä ennen työsuojeluvaltuutettuna. Ammatiltaan hän on kirvesmies. Iso osa pääluottamusmiehen ajasta menee erilaisiin työryhmiin ja neuvotteluihin. Työtaakka on kasvanut koko ajan.

– Yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat viime vuosina vieneet paljon aikaa. Nämä ovat olleet kovia vuosia, Sune Forss toteaa.

– Ihmiset eivät voi yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Stressi on lisääntynyt ja keski-ikä alkaa olla korkea. Koko ajan tulee myös uusia määräyksiä ja ohjelmia. Yhä vähemmän on perinteistä pääluottamusmiehen hommaa, palkkaneuvotteluja ja sen sellaista.

Jäsenet kauempana

Edustamiaan työntekijöitä pääluottamusmies ei enää kovin usein ehdi tavata.

– Jäseniä tapaan aivan liian harvoin. Olen hyvin riippuvainen työpaikkojen luottamushenkilöistä. Heitä yritän tavata säännöllisesti, mutta sekään ei aina onnistu.

Tulevaisuudessa kuntien yhdistymiset voivat tuoda töitä vielä enemmän. Ja paljon työtä aiheuttaa myös yksityistäminen.

On tärkeää, että luottamusmies saa raskaaseen työhön myös henkistä tukea. Sune Forssin mukaan hänelle voivat tukea antaa vain muut pääluottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut.

– Vaitiolovelvollisuuden vuoksi kenen tahansa kanssa ei voi puhua. Mutta täällä ongelmista puhutaan avoimesti.

Yhteyttä rohkeammin

– Työntekijöiden Sune Forss toivoo ottavan yhteyttä pääluottamusmieheen ajoissa. Vaikuttaa siltä, että yhteydenoton kynnys on korkea. Työpaikoilla ongelmista puhutaan, mutta pääluottamusmieheen ei oteta ajoissa yhteyttä. Se johtuu varmasti siitä, että ihmiset eivät tunne minua henkilökohtaisesti, koska minulla ei ole aikaa käydä työpaikoilla.

Myös työnantajalta pääluottamusmies toivoo enemmän informaatiota ja keskustelua.

– Päätöksiin on vaikea vaikuttaa, kun ne on jo tehty. On tärkeää, että kaikissa työryhmissä on henkilöstön edustaja. Silloin asioista ei joudu kuulemaan huhupuheina.

Jonny Smeds