Alf Rehn (38) ei itse koe olevansa vaarallinen ajattelija mihinkään suuntaan.

– Jatkuva kriisipuhe ja imelähkö innovaatio- ja luovuusajattelu ovat inspiroineet minua hakemaan vaihtoehtoista tapaa käsitellä asioita, värikkäästä kielenkäytöstään tunnettu Alf Rehn sanoo.

Hän haluaa ärsyttää luennoillaan, kirjoituksillaan ja haastatteluillaan, jotta innovaatio- ja luovuuskäsitteistöön saataisiin todellista uutta sisältöä.

Tehokkuus syö luovuutta

Alf Rehn on sanonut, että niin hän kuin moni muukin löytää itsensä tämän tästä metsästämässä pistorasiaa, jotta saisi PowerPoint -luentoonsa kuvia, kaavioita ja käppyröitä, siis sähköä. Pistorasiat asentaa sähkömies, kun joku suunnittelija ja pomo ovat määränneet niille paikan, olivatpa ne järkeviä tai eivät. Sähköasentajalle ei ole annettu tilaa käyttää omaa järkeään tai luovuuttaan, eikä asentaja sitä myöskään itselleen vaadi.

– Diskurssi eli pohdiskelu, puheenparsi luovuudesta ja innovaatioista on kahtalainen ongelma työntekijälle. Toisaalta häneltä vaaditaan yhä suurempaa tehokkuutta, toisaalta määrätään olemaan luova. On mahdoton ylhäältä johdetusti olla luova ja nähdä totuttujen työskentelytapojen rajan toiselle puolelle, jos siihen ei ole varattu aikaa ja tilaa, Alf Rehn pohdiskelee.

– Jos mikään tehokkuusaste työntekijältä ei riitä, ollaan vaikeuksissa, ja duunari on helvetillisissä ongelmissa.

Luovuus ja innovatiivisuus ovat professorin mielestä parhaimmillaan sitä, että saa oikeasti tehdä työnsä ilman liiallisia ulkopuolisia rajoitteita tai määräyksiä. Jos luovuuden käsitys työyhteisössä on, että sinun täytyy jatkuvasti uudistua ja pysyä kehityksen kelkassa tai muutoin olet huono työntekijä ja ihminen, oikeasti ei synny uusia innovaatioita.

Alf Rehnin mukaan työelämässä luovuus ja innovatiivisuus painottuvat liiaksi akateemisten missioksi, vaikka yliopistot eivät opetuksessaan professorin mukaan juurikaan tähtää uuden synnyttämiseen.

– Karkeasti sanottuna yliopistot tuottavat virkamiehiä, joiden tärkein mittapuu on pitää rakkonsa kurissa mahdollisimman pitkään. Puolentoista tunnin luennolta, myöhemmin parin tunnin kokouksesta ei poistuta, vaikka luonto kuinka vaatisi. Yliopistokoulutuksessa edetään historiahakuisesti eli opetetaan sitä, mikä jo tiedetään, eikä kannusteta etsimään uutta nykyisen tiedon rajan tuolta puolen.

– Työntekijöille annetaan ymmärtää, että luovuus ja innovatiivisuus ovat jotakin, mikä kuuluu hierarkiassa ylemmille, ei meille, jotka teemme käytännössä työn.

Alf Rehn kertoo esimerkin. Eräs yliopiston tutkija seurasi Britanniassa sairaanhoitajien työtä. Yhdellä osastolla hoitajat kompastuivat yhä uudelleen ja uudelleen sähköpiuhaan, joka kulki käytävän läpi. Miksi ette tee ongelmalle mitään?, proffa kysyi. Emme saa koskea sähkölaitteisiin, hoitajat vastasivat. Teillähän on toinen sääntö, että luovia ja innovatiivisia ratkaisuja pitää tukea, proffa huomautti. Eihän kaapelin siirtämisessä ole mitään luovaa, hoitajat vastasivat.

Pomot kuriin

Alf Rehnin ominta aluetta on liiketalouden johtaminen. Hän on tavannut suuren joukon pohjoismaalaisia "toimareita" eli toimitusjohtajia. Johtamisen tehokkuus ja tuloksellisuus ovat kaikkien huulilla ja hakusissa.

Suomalaista johtamista leimaa management by perkele ja armeijasta opittu käskyttäminen ja pomottaminen. Alf Rehnin mukaan Suomessa on itse asiassa aivan liian vähän management by perkele -johtamista.

– Vain pomot käyttävät tätä tyyliä, mutta työntekijät eivät. Duunareitten pitäisi vastata samalla mitalla takaisin. Ymmärrän kyllä, että hanttiin panemisessa elää taustalla pelko fuduista, mutta pelkäävät ne pomotkin.

– Suomalaiset organisaatiot olisivat paljon parempia, jos työntekijät antaisivat pomoilleen täyslaidallisen, miten hommat oikeasti tehdään. Sen sijaan Suomessa raadetaan nyrkit taskussa ja tehdään hommia hampaat irvissä. Kotona sitten potkitaan vaimoa ja kissaa ja riidellään perjantaisin kossupullon siivittämänä kavereiden kanssa, Alf Rehn kuvaa värikkääseen tyyliinsä.

Hänen mielestään suomalaisten asenne kumpuaa historiasta. Täällä on opittu kärsimään ja sietämään huonoa kohtelua. Samalla hukataan osaajien tietoa ja taitoa kehittää työtä.

– Suomalaiset kuvittelevat, että täällä ollaan suoraselkäisiä ja -sanaisia, mutta se ei ole kokemukseni mukaan aivan totta. Esimerkiksi ruotsalaiset työntekijät ovat paljon hanakampia kertomaan pomolleen, ettei annettu määräys toimi.

Alf Rehn kertoo esimerkin Tanskasta. Proffa oli luennoimassa erään firman tilaisuudessa, jossa varatoimitusjohtaja kertoi lähitulevaisuuden suunnitelmista. Kuuntelijoiden joukosta nousi käsi pystyyn, ja eräs työntekijä latasi täyslaidallisen: menepä pomo toimistollesi ja tee suunnitelma uudestaan. Hän argumentoi ja perusteli tarkasti, mikä varatoimitusjohtajan ehdotuksessa mättää. Pomo lupasi tehdä, kuten työntekijä ehdotti.

Eikö sinua ota päähän moinen?, Rehn kysyi jälkeenpäin varatoimitusjohtajalta. Totta kai, vastasi toimitusjohtaja, mutta myönsi, että duunari oli ihan oikeassa. Hänen esityksessään oli aukkoja. Jos en pysty kuuntelemaan työntekijöiden järkipuhetta, mitä järkeä minun on olla pomo? Minunkin rooliini kuuluu oppia ja kehittyä, varatoimitusjohtaja vastasi ja lähti tekemään kotiläksynsä.

Iloa Tanskasta

Alf Rehn surffaa läppäreineen Turun ja Kööpenhaminan väliä ja usein myös muissa maissa luennoimassa, opettamassa, ärsyttämässä ja potkimassa liikkeenjohtajia persuuksiin ajattelemaan uudella tavalla. Työssään professori on nähnyt, etteivät vain työntekijät voi huonosti, vaan toimitusjohtajakin voi kahdenkeskisissä keskusteluissa tulvahtaa itkuun taakkoineen.

– Etenkin pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien niskaan puhaltavat osakkeenomistajat, hallitus ja pörssi tuottovaatimuksineen. Jos on duunarilla rankkaa, niin on usein pomoillakin. Olemme kaikki osa kansainvälistä taloutta, joka vaatii meiltä usein enemmän kuin kenenkään rahkeet riittävät.

– Olen tavannut myös hyvin menestyviä toimitusjohtajia, jotka tekevät työtään rakkaudesta ja pitävät huolta väestään. Hyvä työ ja työyhteisö lähtevät johtajien voinnista, Alf Rehn teroittaa.

Suomessa ihaillaan monessa asiassa Tanskan mallia. Milloin kyse on työttömyysturvasta, milloin joustoista tai perhevapaista.

Mitä sinä toisit Tanskasta Suomeen, Alf Rehn?

– Iloa työhön. Olen kolunnut niin paljon tanskalaisia työyhteisöjä ja nähnyt, kuinka työssä voi olla hauskaakin. Jostain syystä tanskalaiset fiksaavat, tuunaavat, duunaavat ja kehittelevät uutta ilon pilke silmäkulmassa, Alf Rehn sanoo.

Leena Seretin