vane.jpg (302 bytes)

Sopimalla paras lopputulos

"Pipariksi meni"

  – Arvostan sopimista, sillä yhdessä sopien päästään parhaaseen lopputulokseen. Työmarkkinoilla sopimista tarvitaan kaikilla tasoilla työpaikoilta työmarkkinajärjestöjen ja valtion kolmikantaan asti, sanoo Leila Tilvis.

Hän on pahoillaan siitä, että kolmikantainen neuvottelujärjestelmä ei ole viime vuosina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Tilanne on muuttunut, kun tupoja ei enää tehdä. Pienipalkkaisille työntekijöille tupot olivat hyvä asia, sillä niihin sisältyi usein ns. matalapalkkaeriä.

– Toivon, että tulevaisuudessa SAK koordinoi liittojen työehtosopimusneuvotteluja nykyistä enemmän. Esimerkiksi samapalkkaisuutta voitaisiin edistää yhdessä rintamassa.

Leila Tilvis
  • 47-vuotias
  • Asuu Tampereella
  • Yksi kausi SAK:n valtuutettuna, PAMin ehdokas toiselle kaudelle
  • Toista kertaa SAK:n edustajakokouk-
    sessa
  • Luottamusmies vuodesta 2000
  • Keväästä 2004 valtakunnallinen
    K-Citymarket Oy:n pääluottamusmies.
– Sopimusyhteiskunta tarvitsee hengissä pysyäkseen aktiivisia toimijoita. Sen toimivuus on siten kiinni meistä jokaisesta, Leila Tilvis sanoo. Foto: Petri Laitinen
– Sopimusyhteiskunta tarvitsee hengissä pysyäkseen aktiivisia toimijoita. Sen toimivuus on siten kiinni meistä jokaisesta, Leila Tilvis sanoo. Foto: Petri Laitinen

SAK:n tavoiteohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi 1 800 euron minipalkka työehtosopimuksissa vuoteen 2016 mennessä. Leila Tilviksestä se on hyvä yhteinen tavoite, vaikka minimipalkka voisi olla korkeampikin.

– Meidän alalla 1 800 euron palkka on jo hyvä.

Ilmapiiri huonontunut

Leila Tilvis edustaa pienipalkkaisia kaupan alan työntekijöitä. Hän sanoo napakasti, että työnantajien esittämä paikallinen sopiminen palkoista ei ainakaan kaupan alalle sovi, eikä sitä ole syytä harjoittaa tulevaisuudessakaan.

– Kaikki myyjän työ on yhtä arvokasta. En näe, miten voisin työpaikkatasolla sopia yhdelle ryhmälle muita kovemmat korotukset.

Tilviksen mielestä alle työehtosopimuksen minimin ei pidä sopia missään olosuhteissa.

– Meidän alalla palkat ovat jo niin pienet ja osa-aikatyö yleistä, että ihmisten on vaikea tulla toimeen. En voisi neuvotella sopimusta, jossa työehtosopimuksen mukaisia palkkoja jostain syystä alennettaisiin.

Ilmapiirin koventuminen työelämässä heijastuu myös sopimiseen. Aiemmin asioista voitiin sopia jopa suullisesti ja sopimukset pitivät. Nyt kaikki on laitettava paperille ja yksimielisyyttä joudutaan usein etsimään pitkään.

Leila Tilviksen havaintojen mukaan työnantajapuolen tahto sopia paikallisesti työehtosopimusta paremmin on käytännössä lähes olematon.

– Eikä kysymys ole sopimisesta vaan sanelusta.

Tahdon asia

Leila Tilvis on toista kertaa SAK:n edustajakokouksessa. Viisi vuotta sitten hän käytti puheenvuoron sairaan lapsen palkallisen hoito-oikeuden nostamisesta 12-ikävuoteen asti.

Lauri Lyly pyysi esitystäni sähköpostilla itselleen ja se on ollut myöhemmin SAK:n tavoitteena. Tämä osoitti minulle, että ruohonjuuritasoltakin voi vaikuttaa ja viesti kulkee keskusjärjestöön asti.

Leila Tilvis sanoo, että toimiva sopimusyhteiskunta rakentuu nyt ja myös tulevaisuudessa yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen varaan. Sen toteutuminen taas on pitkälle tahdon asia.

Pirjo Pajunen

 

jutun alkuun

"Pipariksi meni"

  – Luulen, että paikallinen sopiminen lisääntyy tulevaisuudessa. Toivon kuitenkin, että palkoista sovitaan jatkossakin liittotasolla, ei työpaikoilla, sanoo Mika Saroma.

Metalliliitto on ollut päänavaaja paikallisesti sovittavissa palkkaerissä. Saroman kokemukset eivät ole hyviä.

Mika Saroma
  • 43-vuotias
  • Asuu Vantaalla
  • Ammattiosasto 337:n puheenjohtaja
  • Metalliliiton liittokokousedustajana kerran
  • Ensimmäistä kertaa SAK:n edustajakokouksessa
  • Helsingin Vehon 50 autonasentajan työsuojeluvaltuutettu
  • Työsuojeluvaltuutettuna vuodesta 1996
Mika Saroman mielestä paikallisesti sovittavaksi sopivat parhaiten talokohtaiset ja esimerkiksi työsuojeluun liittyvät asiat. Foto: Tuulikki Holopainen
Mika Saroman mielestä paikallisesti sovittavaksi sopivat parhaiten talo-
kohtaiset ja esimerkiksi työsuojeluun liittyvät asiat. Foto: Tuulikki Holopainen

– Viime kierroksella rahasta sopiminen meni meillä täysin pipariksi. Siitä ei tullut mitään ja nyt asiaa ratkotaan erimielisyysmuistioilla.

Sopiminen kompastui tulkintaerimielisyyteen ja osaamisen puutteisiin. Työnantajakaan ei oikein tiennyt, miten asiassa olisi pitänyt edetä.

Saroma pyörittelee päätään EK:n esittelemille selvityksille, joiden mukaan erityisesti nuoret haluavat sopia palkoistaan työpaikalla ja mieluiten vielä itse.

– Minä perehdytän suoraan ammattikoulusta tulleita alle kaksikymppisiä nuoria työhön ja voin sanoa, ettei siinä iässä ole käsitystä työelämän pelisäännöistä. Työehtosopimus on aika kaukainen asia.

Mika Saroma toivoo, että työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelemat tupot olisivat mahdollisia tulevaisuudessakin. Kattavat sopimukset rauhoittaisivat työelämää ja toisivat työpaikoille työrauhan, kun paikallisen tason sähläys jäisi pois.

Suomalaisen sopimusyhteiskunnan tulevaisuus ei Mika Saroman mukaan näytä tällä hetkellä hyvältä.

– EK pyrkii sanelemaan ja käyttää palkkajarrua vahtien, että korotukset eivät nouse millään alalla yli tietyn tason.

Saromasta olisi hyvä, jos SAK kykenisi asettamaan vastapainoksi tason, jonka alle minkään alan palkankorotukset eivät saisi jäädä. Keskusjärjestön koordinaatiotakin neuvottelukierroksilla voisi olla nykyistä enemmän. Se on tosin hankalaa, kun eri alojen neuvottelut ovat levinneet ympärivuotisiksi.

Pirjo Pajunen

 

Palkkatyöläinen 24.5.2011 nro 3/11

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)