Samaan aikaan tarvitaan kuitenkin vahvaa talouskasvua ja kohoavaa työllisyyttä. Yleensä verotuksen kiristäminen ei edistä kumpaakaan, joten kiristämisen kohteet on valittava tarkasti.

SAK:n mielestä lisätulot on löydettävä omaisuusverotuksesta, yritys- ja pääomaverotuksesta sekä välillisistä veroista. Etenkään pieni- ja keskituloisten verotusta ei pidä kiristää.

Pienituloiset vaikeassa raossa

Ihmisten saaminen työnteon pariin parantaa valtion ja kuntien taloutta kahdesta suunnasta. Menot vähenevät ja verotulot kasvavat. Mitä useampi on maksamassa veroja, sitä vähemmän niitä myös keskimäärin itse kultakin tarvitaan.

Yksi harvoja asioita, mistä ekonomistit verotuksessa ovat yksimielisiä, on se, että työllisyyden parantamisen kannalta suurimmat hyödyt verotuksen keventämisestä saadaan keventämällä pienituloisten verotusta. Heidän verotuksensa kiristäminen taas vähentää herkästi työntekoa.

Pienituloisten kohdalla kyse on myös sosiaaliturvasta ja sen yhteensovittamisesta kasvavien tulojen ja verotuksen kanssa. Monissa tilanteissa töihin meno tai työnteon lisääminen johtaa siihen, että tienatusta lisäeurosta vain pieni osa on todellista lisätuloa, kun samaan aikaan sosiaaliturvan tuoma raha vähenee. Tässä on meidän varsinainen marginaalivero-ongelmamme.

Kylmä ekonomistin vastaus ongelmaan on, että pienituloisten verotuksen keventämisen ohella leikataan työkykyisten sosiaaliturvaa. Tätä eivät poliitikot ainakaan ennen vaaleja esitä.

Isopalkkaisilla varaa maksaa

Suomessa on viime vuosina suurituloisten ylimpiä marginaaliveroprosentteja pudotettu. Samalla on vähentynyt verotuksen progressiivisuus eli maksukyky vaikuttaa entistä vähemmän verojen suuruuteen. Iskulauseena toistetaan sitä, että vähintään puolet lisätulosta on jäätävä käteen eli marginaalivero ei saa ylittää 50 prosenttia. Näin siitä huolimatta, että hyvin harva tietää, mikä hänen marginaaliveroprosenttinsa on.

Tänä vuonna keskimääräisellä 19 prosentin kunnallisverolla marginaaliveroprosentti ylittää 50 prosenttia vajaan 5 700 euron kuukausipalkan jälkeen. Korkeimmillaan marginaalivero on 56,8 prosenttia 6 000–7 000 euron kuukausipalkoissa.

Tällä tulotasolla verotuksen keventämisellä ei enää lisätä työllisyyttä, korkeintaan tehtyjen työtuntien määrää. Ja siinä voi käydä toisin päinkin. Kun rahaa tulee tarpeeksi, veronkevennysten tuoma lisäraha voidaankin vaihtaa vapaa-aikaan eli työnteon määrä vähenee.

SAK kääntäisikin nykykehitystä toiseen suuntaan ja lisäisi valtion verotaulukoihin yhden tuloluokan 135 000 euron kohdalle, mikä nostaisi ylimpiä marginaaliveroprosentteja. Se kiristäisi esimerkiksi 200 000 euroa tienaavan verotusta vajaat pari prosenttiyksikköä eli runsaat 3 000 euroa.

Kyse ei ole niinkään mittavista tuloista valtiolle ja kunnille kuin oikeudenmukaisuuden kohentamisesta.

Porkkanoita nuorille äideille

SAK esittää vero-ohjelmassaan verotuksessa tehtävän työtulovähennyksen porrastamista lasten lukumäärän mukaan. Mitä enemmän lapsia, sitä suurempi vähennys, mutta nimenomaan työtuloista. Tämä parantaisi lapsiperheiden asemaa, mutta houkuttelisi myös naisia nykyistä enemmän kotoa työmarkkinoille.

Yksi "työvoimareservi" Suomessa ovat lapsia kotihoidon tuen varassa kotona hoitavat naiset. Heidän palkkatyöintoaan voitaisiin tällä keinolla lisätä.

Veroporkkana voisi olla poliittisestikin helpompi toteuttaa kuin esimerkiksi kotihoidon tuen tason alentaminen tai keston lyhentäminen.

Heikki Lehtinen