– Huonona puolena voi pitää sitä, että työasu on aina yksi ja ainoa olosuhteista riippumatta. Varsinkin frakissa voi tulla järkyttävän kuuma, jos konserttipaikassa ei ole ilmastointia, kertoo fagottia soittava Jussi Särkkä.

Pukuihin kuuluvat asusteet ja niiden värit on myös määritelty tarkasti. Frakin kanssa pidetään valkoisia asusteita: paitaa, rusettia, olkaimia ja liiviä. Lisäksi asuun kuuluvat kalvosimet ja kiiltonahkakengät.

Naispuolisten muusikoiden vaatetus määräytyy sen mukaan, onko miehillä tumma puku vai frakki. Tällöin naisilla on oltava joko materiaaliltaan juhlava puku tai iltapuku. Pukuohjeet määräävät myös muun muassa iltapuvun olkaimien leveyden ja selkämyksen peittävyyden, koska iltapuku ei saa olla liian paljastava.

Työasujen huolto on muusikoiden omalla vastuulla. Työasun pesettämistä ja uusien asusteiden ostamista varten maksetaan vuotuista pukukorvausta.

– Uusi frakki on ostettava noin kymmenen vuoden välein. Muita asusteita on uusittava muutaman vuoden välein lukuun ottamatta vuosittain hankittavia, käytössä paljon kuluvia sukkia ja paitoja, Särkkä mainitsee.

Paitoja ostaessaan puhallinsoittajan on huomioitava vaatteiden riittävän väljä mitoitus, jotta puhaltaminen sujuu vaivatta.

Muusikon työssä niska-, selkä- sekä hartiavaivat ovat tavallisia ja kuulo on kovilla. RSO:n muusikoilla on oikeus työnantajan kustantamiin henkilökohtaisiin, valettuihin ja eri desibeleille tarkoitettuihin korvatulppiin.

Osalla muusikoista on käytössään työnantajan hankkima, tuolin selkänojan taakse sijoitettava hearwig-kuulosuojain. Se asettuu korvien suojaksi, kun tuolissa istuja nojautuu hiukan taaksepäin.

SUSANNA PATRIKAINEN
Kuva Tuulikki Holopainen
Flash toteutus Satu Ilta

Palkkatyöläinen 10.11.2010 nro 9/10