Edellä vertailtu palkka on kokoaikaisten palkansaajien säännöllisen työajan kuukausiansioiden ero. Tarkasteltavasta palkasta riippuen ero saattaa suurimmillaan olla vuotuisissa ansioissa jopa 30 prosenttia. Syynä on muun muassa se, että naiset ovat useammin osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa, miehet tekevät enemmän ylitöitä ja saavat enemmän satunnaisia palkanlisiä.

Sukupuolten palkkaeroa eivät selitä naisten heikompi koulutustaso, työkokemus tai ammatillinen järjestäytyminen. Palkkaero vain kasvaa iän ja koulutuksen myötä eikä työuran pituuskaan selitä eroa. Naisten työura ei ole olennaisesti miesten työuraa lyhyempi.

Suurin selittävä tekijä on, että miehet ja naiset toimivat eri tehtävissä ja eri aloissa. Naisvaltaisilla aloilla maksetaan pientä palkkaa, mutta epäselvää on, miksi. Miehet työskentelevät useammin johtotehtävissä ja naiset käyttävät enemmän perhevapaita.Hallitus antoi vastikään eduskunnalle selonteon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Selonteossa tarkastellaan mm. edellä mainittuja seikkoja. Mitkä sitten ovat hallituksen linjaukset tilanteen kohentamiseksi?

Palkkakartoituksia koskevia säännöksiä pyritään täsmentämään ja kytkemään asiaan paremmin mukaan luottamushenkilöt. Töiden vaativuuden arviointia pyritään parantamaan perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi. Työpaikkojen tasa-arvosuunnitteluun liittyvään lainvalmisteluun pyritään kolmikannassa. Jo ikääntymiseen liittyvistä syistä pyritään korkeaan työllisyyteen ja tässä on tärkeää molempien sukupuolten työllisyyden kasvattaminen.

Selonteon linjausten mukaan pyritään myös lievittämään sukupuolittunutta työnjakoa, rohkaisemaan miehiä töihin naisaloille ja tukemaan naisten urakehitystä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovitusta jatketaan. Uskallettaisiinkohan tässä yhteydessä jo pohtia kotihoidon tuen merkitystä: onko se valinnanvapautta vai naisansa.

Pitkällä aikavälillä on tärkeää vaikuttaa koulutuspolitiikkaan. Tänä vuonna koulunsa aloittavat ovat vielä 30–40 vuoden päästä työelämässä ja mahdollisesti hyvinkin sukupuolittain eriytyneissä tehtävissä.

Hallituskin pystyy tekemään paljon palkkaerojen pienentämiseksi. Suurin vaikuttamisen mahdollisuus on työmarkkinaosapuolilla. Työehtosopimukset, yritysten palkkakartoitukset, nimitykset, palkkausjärjestelmät ja tietysti palkkaratkaisut ovat keskeisessä asemassa.

Paljon on tehtävissä, mutta vaikutukset ovat hitaita. Se ei kuitenkaan ole mikään syy olla pyrkimättä työelämän tasa-arvoon myös naisten ja miesten palkoissa. Vuoteen 2015 tulee kiire. Viimeisimpänä kolmena vuotena muutos on ollut yksi prosentti. Nyt pitäisi tavoitteen mukaan saada puoli prosenttia vuosittain.