– Kannoimme tiiliä työtasolle, ja tänään pääsen vielä muuraamaan, Iina kertoo ja sanoo kokeilleensa jo tiilenleikkaustakin.

– Pidän työnteosta enemmän kuin teoriasta. Olen haaveillut sisustusalasta, joten täällä saan harjoitella muun muassa laatoittamista.

Salpauksen talonrakentajalinja on suosittu, valintakokeiden jälkeen opiskelemaan pääsee noin puolet. Vuosittain talonrakentajia valmistuu kuutisenkymmentä. Ensimmäinen vuosi on teoriaa, koko toinen vuosi ollaan työmaakoululla ja kolmantena vuonna harjoitellaan yrityksissä ja suoritetaan viimeiset teoriakurssit.

Jatkuvia tarkastuksia

Työmaalla ollaan tositoimissa, sillä omakotitalot tehdään myyntiin vapaille markkinoille. Nyt työn alla on kolme taloa, joista yksi on julkisivuverhoiluvaiheessa ja toiseen on tekeillä runko ja vesikatto.

– Työturvallisuus on täällä ykkösasia. Varusteiden lisäksi teemme päivittäisen työmaatarkastuksen. Nyt telineet ovat aika korkealla ja käymme läpi, että ne ovat tukevasti vaakatasossa, työtasot ovat ehjiä eikä aukkoja ole. Päivittäistarkastuksen lisäksi teemme viikoittaisen, ylöskirjattavan kunnossapitotarkastuksen, kertoo vastaava työnjohtaja, opettaja Jaakko Sorsa.

Hän on opettanut nuoria 32 vuotta ja sanoo työturvallisuusasioiden kehittyneen huimasti. Henkilökohtaisten varusteiden ja säännöllisten tarkastusten ohella työvälineiden oikea hallinta ja paikkojen siisteys ovat alati suurennuslasin alla.

– Rakennusalalla sattuu eniten työtapaturmia, siksi kiinnitämme asiaan erityistä huomiota. Tämä on jatkuvaa asennemuokkausta, aihe kulkee läpi koulutuksen ja kaikkien työtehtävien, sanoo koulutuspäällikkö Matti Haara.

Tapaturmat kirjataan ylös

– Hei, kypärä päähän! huutaa Eetu Mononen toimittajalle yläilmoista. Hän ja opiskelukaveri Timo Kankainen touhuavat telineillä talon julkisivupilaria muuraamassa. Opettaja Lahtinen vilkaisee poikien aikaansaannosta ja kehaisee jälkeä kiitettäväksi – ihmekös, sillä menossa on jo neljäs pilari. Pojat sanovat opettajia tiukoiksi työsuojeluvahdeiksi.

– Näiltä telineiltä voi periaatteessa pudota, tai tiili voi kopsahtaa jaloille, pojat arvioivat työkohteensa riskejä. Opinnoistaan innostuneet kaverukset arvostavat kädentaitojen karttumista ja uskovat saavansa mieluisaa työtä valmistuttuaan.

– Ja aika itsestään selvää on sekin, että täältä valmistuneet rakentavat joskus itselleen omakotitalon, Kankainen mainitsee.

Nuorta rakennusväkeä vilisee työmaalla ja opettajat rientävät paikasta toiseen huolehtimassa ja neuvomassa. Erikoisammattimies, työnohjaaja Juhani Ikonen ohjaa tänään nuorille autotallin vesikaton rakentamista. Hänestä työsuojeluopetus menee hyvin perille.

– Nuoret pitävät hyvin kypäriä, suojakenkiä ja pukuja, mutta lasit ja kuulosuojaimet saattavat unohtua. Nämä nykyiset kypärät, joissa lisävarusteet ovat kiinni, toimivat erittäin hyvin, hän esittelee omaa monitoimisuojaintaan.

Ikonen on huomannut koulun ulkopuolisen asiantuntijan olevan tehokas apu työsuojeluopetuksessa ja nyt aikeena onkin pyytää työsuojelupiiristä henkilö kertomaan ajankohtaisista asioista.

Porukan ikään ja määrään nähden työmaalla on hyvä kuri ja järjestys.

– Täällä ei olla kuin sirkuksessa, eikä Tarzania leikitä. Hyvinhän hommat menevätkin eteenpäin – tosin joskus pitkien työvaiheiden aikana innostus saattaa hiipua, Lahtinen pohtii.

Luppoajat eivät ole hyväksi, koska silloin nuorten kekseliäisyys saa siivet ja hölmöyksiäkin pääsee tapahtumaan.

– Kun on koko ajan tekemistä eikä joudu välillä istuskelemaan, työpäivät menevät nopeasti, vahvistaa opiskelija Akseli Miettinen.

– Aamupäivän reivasimme kattopalkkia paikalleen asennusta varten, se oli kiinnostavaa, hän toteaa ja tekee lähtöä lounaalle. Lounas tarjotaan työmaakoulun luokassa, jonka seinällä olevaa kissankokoista työsuojelutaulua ei kukaan voi olla näkemättä. Tapaturmat kirjataan ylös pikku haavoja myöten, ja kun on selvitty 50 päivää ilmaan tapaturmia, juodaan sen kunniaksi porukalla pullakahvit. Ennätys ilman tapaturmia on yli sata päivää.

Sirpa Palokari
kuvat Jaana Ahjokangas

Työsuojelutietous on vanhentunutta monissa rakennusalan koulutusta järjestävissä oppilaitoksissa tietää Rakennusliiton toimitsija Kari Koivunurmi.

– Opettajien on hyvä olla ajan tasalla uusista säädöksistä ja käytännöistä, sillä ne muuttuvat usein. Parikymmentä vuotta vanhat tiedot ovat ehdottoman vanhoja, sanoo Koivunurmi, joka kiertää oppilaitoksissa puhumassa työsuojelusta.

Vuonna 2009 voimaan tullut työsuojeluasetus pitäisi käytännössä olla kaikkien alaa opettavien hallinnassa. Perusasioiden kuten putoamis- ja kemikaliosuojien, huomioasujen, silmä- ja kuulosuojaimien ja turvakenkien lisäksi rakennustyömaiden työsuojeluun kuuluu paljon alakohtaisia seikkoja, joista on oltava selvillä jo opiskeluvaiheessa. Tuoretta tietoa oppilaitokset saavat esimerkiksi Rakennusliitosta tai työsuojelupiireistä, myös netistä löytyy kattavaa informaatiota.

Koivunurmen mukaan työsuojelu on parantunut suuremmilla työmailla – sen sijaan pienissä, villeissä yrityksissä lakia rikotaan jatkuvasti ja tapaturmariskit ovat suuret. Työssään kokemattomat, vastavalmistuneet nuoret ovat tavallista suuremmassa vaarassa joutua tapaturmiin. Opiskeluaikanaan tehokkaaseen työsuojeluun kouliutuneet nuoret osaavat töihin mennessään vaatia työnantajilta asianmukaisia varustuksia. Rakennusalalla tapahtuu vuosittain 17 000–18 000 työtapaturmaa.