Omat työt, oma palkka

Kesäloman jälkeen työnantaja ilmoitti, että siirryn uusiin, aiempaa vähemmän palkattuihin työtehtäviin. Pitäisikö suostua? Ei sentään ihan mihin vaan.

   SAK:n edunvalvontaosastollekin on syksyn mittaan virrannut viestejä, että työnantaja haluaisi siirtää työntekijän aiempaa vaatimattomampiin tehtäviin ja alentaa palkkaa. Tilanteen kanssa ovat ymmällään niin työntekijät kuin työnantajatkin, erityisesti pk-yrityksissä. Työnantajatkin kyselevät neuvoja SAK:sta.

Kaikkeen ei pidä suostua työsuhteessakaan, vaikka työpaikka olisi kuinka arvokas ja välttämätön. Monille koituu kuitenkin ongelmaksi se, että he ovat suostuneet "avoimeen valtakirjaan" eli niin laveaan työsopimukseen, että käytännössä työnantajalla on kaikki valta liikutella työntekijöitään tehtävästä toiseen ja maksaa aina kunkin tehtävän mukaista palkkaa.

– Työtehtävät ja työsuhteen ehdot määritellään työsopimuksessa, joka ei voi alittaa yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä tai minimilainsäädäntöä. Jos tällainen työsopimus on tullut allekirjoitettua, se ei ole pätevä, päälakimies Timo Koskinen SAK:sta sanoo.

Arjen työelämää on, että työtehtävät vaihtuvat, ja palkka muuttuu sen myötä. Palkka voi myös alentua.

– Jokaisen työsuhdejuristin ensimmäinen neuvo on, että älä allekirjoita niin laajaa tai kansanomaisesti sanottuna "tyhjää täynnä olevaa" työsopimusta joustavine työsuhde-ehtoineen, ettet kiperän paikan tullen pysty puolustautumaan. Työsopimus on työelämän perussopimus, Koskinen muistuttaa.

Hän ymmärtää hyvin, että työpaikkojen ollessa kiven alla työntekijä haluaa saada jalkansa firman oven väliin ja arvelee myöhemmin kokeilevansa työmarkkinakelpoisuuttaan.

Yritykselle avainhenkilöt saattavat pärjätä löysälläkin työsopimuksella, mutta suhdannetaantumassa helposti korvattavat työntekijät voivat olla heikoilla.

Palkkaa sopimuksen mukaan

Monet yritykset ovat tilanteessa, että jotain työtä olisi tarjolla, mutta ei sitä, mihin työntekijä alunperin tuli pestautuneeksi. Jos työnantaja esittää muuta kuin työsopimuksessa sovittua työtä ja kenties palkanalennusta, työntekijä joutuu valinnan eteen.

– Jos työtehtävistä ja työsuhteen ehdoista on sovittu työsopimuksessa, työnantaja ei voi omalla päätöksellään siirtää palkansaajaa toisiin tehtäviin aiempaa pienemmällä palkalla. Siirrolle täytyy olla tuotannolliset ja taloudelliset syyt irtisanoa työntekijä työn vähyyden vuoksi, Koskinen muistuttaa.

Työntekijä valitsee: tuleeko irtisanotuksi vai jatkaako toisissa tehtävissä vaikka entistä heikommilla ehdoilla.

– Jos irtisanomisperustetta työn vähyyden vuoksi ei ole, ja työsopimukseen on selkeästi kirjattu, mihin tehtäviin työntekijä on tullut, työnantaja ei voi siirtää toisiin tehtäviin ja alentaa palkkaa. Jokainen tietysti toivoo työurallaan, että voisi siirtyä entistä vaativampiin tehtäviin, jota seuraa myös henkilökohtainen palkankorotus.

Koskinen muistuttaa, että työtehtävien ja työsuhteen ehdoista sopiminen ovat aina työnantajan ja työntekijän välinen asia. Luottamusmies ei voi mennä sopimaan jonkun puolesta lupaa kysymättä, mihin tehtäviin hänet siirretään. Luottamusmies voi toki olla mukana neuvotteluissa, joissa työnantaja tarjoaa uutta tehtävää ja uusia työsuhteen ehtoja.

Näyttö työnantajalla

Kuntatyönantaja ehdotti välinehoitaja Kaijalle kesäloman jälkeen, että hänen työsuhteensa jatkuu, jos Kaija suostuu tekemään siivoustöitä. Töistä maksettaisiin työ- ja virkaehtosopimuksen mukaista siivoojan palkkaa. Kaija huomautti, että hän on työskennellyt välinehoitajana viisitoista vuotta, eikä hänen tarvitse suostua työtehtävien muutokseen eikä palkanalennukseen.

Kaija oli oikeassa, ettei häntä voi pompotella työtehtävästä ja palkkataulukosta toiseen. Viisitoista vuodessa oli jo syntynyt niin sanottu vakiintunut käytäntö Kaijan työtehtävistä, joten hänen ei tarvitse suostua kehnompaan palkkaan ja työtehtäviin, joihin hän ei ole koskaan hakenutkaan.

Osa-aikaistaminen ei aina onnistu

Uusien työtehtävien tarjoamisen lisäksi työnantaja voi kiperässä tilanteessa tarjota mahdollisuutta osa-aikaiseen työsuhteen, vaikka työsopimuksessa oli aikanaan sovittu kokoaikaisesta työstä.

– Jos yrityksellä on taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa, osa-aikaisen työn tarjoaminen irtisanomisen sijaan on mahdollista. Muussa tapauksessa seurauksena on irtisanominen, Koskinen sanoo.

Toisinpäinkin voi tapahtua. Etenkin ikääntynyt työntekijä voi haluta siirtyä vaikkapa nelipäiseen työviikkoon palkkaa alentamalla, mutta työnantaja ei suostu.

– Jos työpaikalla ei päästä sopimukseen, työntekijällä ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin irtisanoutua tai siirtyä vaikkapa osa-aikaeläkkeelle.

Osa-aikaeläkkeen ikäraja nousee vuonna 1953 syntyneillä suurten ikäluokkien jälkipovilla 60 vuoteen eli yli nykyisen keskimääräisen eläköitymisiän.

Suomessa työnantajat eivät ole kovinkaan innostuneita ikäjohtamisesta, joka voisi tarjota raskaissa töissä olleille vaihtoehtoja keventää työtään, lyhentää työaikaansa ja siirtyä esimerkiksi työhön perehdyttäjiksi.

Koskinen tietää, että Tanskassa esimerkiksi ikääntyneillä roskakuskeilla on mahdollisuus säilyttää ansionsa, vaikka he eivät kykene nuorempien kanssa samaan tahtiin tyhjentämään roskasäiliöitä. Tanskalaiset firmat haluavat jätekuljettajien pysyvän työelämässä niin pitkään kuin mahdollista.

Leena Seretin

Palkkatyöläinen 2.9.2009 nro 7/09

Pt  nro 7/2009

Pääkirjoitus
Teema
     Paikallinen sopiminen
Työelämän jutut

	Työttömyydestä työvoimapulaan Anni Sinnemäen haastattelu
	Paikallisia käytäntöjä sikainfluenssan varalle
	Omat työt, oma palkka
	Ostovoima voi huveta, vaikka hinnat eivät nouse
	Workers Uniting yhdistää voimia yli Atlantin

Kolumnit ja pakina
Liikkeessä jutut
Ristikko 7/09
Pätkätyöläinen blogiin