Näihin kysymyksiin ei yksiselitteisiä vastauksia ole. Riippuu vähän keneltä kysyy, mistä toimialasta on kyse, ollaanko pienellä vai isommalla työpaikalla, mikä on kulloinenkin taloudellinen ja työmarkkinapoliittinen tilanne ja niin edelleen.

Selvää kuitenkin on, että paikallisen sopimisen kanssa on tultava toimeen. Haluttiin tai ei, asia pysyy työmarkkinasopimisen agendalla. Sen vuoksi on tärkeää, että paikallisesta sopimisesta otetaan se hyvä irti, mikä työntekijöiden näkökulmasta ajatellen on järkevää.

Yksi paikallisen sopimisen hyvä puoli on se, että sillä on mahdollista lisätä työntekijöiden kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen ja sen toimintaan – eli omien asioiden hoitamiseen. Jos paikallinen sopiminen organisoitaisiin työntekijäpuolella yritys- tai työpaikkakohtaisesti niin, että jokainen voisi halutessaan tuoda oman näkemyksensä ja panoksensa päätöksentekoon, voisi kuvitella, että ammattiosastojen ja vastaavien kokouksiin saataisiin nykyistä enemmän väkeä. Luulisi, että omat työehdot ja niistä päättäminen kiinnostaisi.

Ehkä pahimmat ongelmat paikallisessa sopimisessa työntekijöiden kannalta ovat pienet työpaikat ja neuvotteluresurssien epäsuhta suhteessa työantajiin.

Pienellä työpaikalla työntekijöillä ei useinkaan ole riittävää määrällistä ja laadullista vastavoimaa työnantajapuoleen nähden. Ei tarvitse olla isokaan työpaikka, jossa työnantajan palveluksessa on esimerkiksi laki-, henkilöstö- ja viestintäihmisiä. Tällöin paikallinen sopiminen voi pahimmillaan mennä työnantajapuolen saneluksi. Tämä ei kuitenkaan ole paikallisen sopimisen tarkoitus, vaan juuri päinvastainen.