Mediaa seuratessa voi tulla vain yhteen johtopäätökseen. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma on vaalirahoitus. Uudet nuoret toimittajasukupolvet ovat viikkojen työn tuloksena todistaneet vanhan itsestäänselvyyden, että elinkeinoelämä rahoittaa vaaleissa porvaripuolueita ja jonkin verran demareita, ja ay-liike vasemmistopuolueita.

Missä piileskelee vakava, analyyttinen talousjournalismi? Maa elää syvää talouden taantumaa, mutta talouden tilan analysointi puuttuu lähes täysin. Etujärjestöjen lausuntoja ja yritysjohtajien kommentteja toistellaan sellaisenaan. Missä on pohdiskelu talouden tilasta ja selviytymisen strategioista? Tässä muutamia vinkkejä pohdittavaksi ihan ilmaiseksi.

Osa metsäteollisuuden johdosta haikailee d-vitamiinia aivan avoimesti. Ruotsin pehmentynyttä kruunua kehutaan kilpailukyvyn pelastajaksi. Yksittäisissä kustannuserissä, kuten energiassa tai puun hinnassa ei toki pidä antaa Ruotsille etumatkaa. Mutta Suomessa jos missä tiedetään, mihin devalvaatiopolitiikka lopulta johtaa; rakenteiden säilyttämiseen ja reaalisen kilpailukyvyn kyvyn unohtamiseen. Vai onko metsäteollisuuden nykyjohto jo niin nuorta, ettei tätä tosiasiaa enää tunne? Mitkä ovat strategiat todellisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, maailman tuotekehityksen kärkimaana? Suomessa koulutetaan 70 prosenttia maailman metsäinsinööreistä. Mikä on heidän tutkimuksellinen roolinsa suomalaisessa metsäteollisuudessa? Ovatko metsäyhtiöt liian isoja vastaamaan vikkelästi markkinoiden kehitykseen tai jopa ohjaamaan markkinoita? Pärjäävätkö pienet suuria paremmin?

Suomessa puutuoteteollisuus on vaatimatonta suhteessa metsävarojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Miksi? Onko betoniteollisuus määritellyt rakentamisen normit niin, että puutalorakentaminen on Suomessa vaatimattomalla tasolla? Miksi suomalainen puutuotedesign ei ole johtanut maailman valloitukseen? Päinvastoin on käynyt. Kiinalainen lastulevytuotanto valtaa markkinoita.

Toimiiko suomalainen talousstrategia toivotulla tavalla? Viennin osuus on erittäin korkea, 45 prosenttia kokonaiskysynnästä. Viennin rakenne on investointitavaravaltaista ja näin hyvin suhdanneherkkää. Kannattaisiko strategiassa pohtia, ilman että pyritään absoluuttisesti vaikuttamaan nykyiseen tavaravientiin, mahdollisuuksia voimakkaasti lisätä panostusta kulutustavaraviennin, palveluiden ja matkailun kehittämiseen?

EK:n toimitusjohtaja totesi pari viikkoa sitten suhdannebarometriä julkistaessaan, että nyt ei ole ostovoimalla merkitystä. Erikoista. Kansantalouden kokonaiskysynnästä on yksityisen kulutuksen, siis ostovoiman varassa kaksi kolmasosaa. Kun vienti takkuaa, on ostovoiman säilyttämisen merkitys sitäkin suurempi. Miten se saadaan ylläpidettyä, on olennainen kysymys. Julkisista investoinneista ja verotuksesta on kyse. Vientilaman aikana kotimarkkinoita ei pidä näivettää.

Tutkivalla talousmedialla on siis rutkasti töitä. Löytyykö osaavia kirjoittajia?

Palkkatyöläinen 2.9.2009 nro 7/09