Esimerkkinä hän käytti Finnairin lentäjien työehtoja, mutta laajassa kirjoituksessaan yleisti näkemyksensä koskemaan koko työmarkkinakenttää. "Tänä päivänä tuntuu (…), että vakiintuneilla toimialoilla työ- ja virkasuhteet ovat niin suojattuja, että ne estävät kaikki työntekijöiden kannalta epämiellyttävät ratkaisut", Jouhki kiteyttää oman mielipiteensä.

Kovin on Hannun tietämys vino ja ohut siitä, mitä työmarkkinoilla oikeasti tänä päivänä tapahtuu – ja on tapahtunut jo pitkään. Finnairin lentäjistä en tiedä, mutta ainakin SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä ei eletä Jouhkin kuvaamassa maailmassa. Erilaiset joustot eri toimialoilla ja eri yrityksissä ovat olleet arkipäivää aina ja erityisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Tuorein esimerkki on merimiesten suostuminen nollaratkaisuun tämän syksyn tes-neuvotteluissa.

Hannulta ja monelta muulta on jäänyt huomaamatta se merkittävä muutos, mikä työmarkkinapolitiikassa on tapahtunut juuri 1990-luvun lamavuosien jälkeen. Nykyään työehtosopimusneuvottelut ovat eräänlaista nollasummapeliä. Jos työntekijäpuoli saa uudessa sopimuksessa jotain lisää – rahaa tai muuta – työnantajapuoli vaatii niiden vastineeksi joitain heikennyksiä sopimuksiin. Takana ovat siis ne ajat, jolloin sopimuksiin tehtiin vain parannuksia työntekijöiden näkökulmasta katsoen.

Jouhkin ajattelu tuntuu lähtevän siitä, että jos yrityksellä menee huonosti, lähes automaattisesti työnantajalla pitäisi olla oikeus heikentää työntekijöiden työehtoja niin paljon, että taas voitaisiin toimintaa kannattavasti jatkaa. Ja tietenkin niin, että ainakin yrittäjän/omistajan saldo jäisi edelleen plussalle. Tässä on kuitenkin se pieni ongelma, että tällainen automaattisopiminen johtaisi käytännössä työnantajien mielivaltaan.

Ja niinhän se on – ikävä kyllä – että monissa yrityksissä esimerkiksi yt-neuvottelut ovat vain se pakollinen muotoseikka. Työnantajan suunnittelemat toimet – irtisanomiset, lomautukset ja muut leikkaukset – tehdään yleensä juuri niin, kuten työnantaja on ne alun perin suunnitellut. Siinä ei työntekijöiden sana paljon paina. Tätä kirjoittaessanikin puhelimeni on ehtinyt piipata uutisia Stora Enson tehtaiden lopettamisista sekä Metson irtisanomisista.

Vielä työehtosopimuksiakin laajemmin Suomessa olisi syytä keskustella yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Esimerkiksi tulo- ja terveyserot kasvavat koko ajan, sosiaalinen turvaverkko on jatkuvien hyökkäysten kohteena ja niin edelleen. Enpä lähtisi tällaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä syyttämään työntekijöitä ja heidän edustajiaan. Enkä toki Hannuakaan, mutta haastaisin hänet keskustelemaan tästäkin aiheesta.