– Erityisosaamisalueet, ammattitaidon ja pätevyyden kehittyminen, työyhteisön tiimihengen luoja..., Komu luettelee sopimukseen hieman koukeroisella kielellä kirjattuja perusteita, joilla palkoista sovittiin apteekeissa paikallisesti.

Vajaa vuosi sitten apteekkarien ja työntekijöiden edustajat sopivat, että 0,7 prosenttia teknisten palkoista sovitaan työpaikoilla. Neuvottelijat suosittelivat, että tuo osuus jaettaisiin korkeintaan puolelle kunkin apteekin teknisistä.

– Tämä oli tavallaan paikallisen sopimisen päänavaus palvelualalla, Palvelualojen Ammattiliitto PAMin sopimusasiantuntija Heimo Määränen toteaa ja muistuttaa heti perään, että palvelupuolen työpaikoilla on toki aiemminkin sovittu palkoista, työajoista ja työn tekemiseen liittyvistä asioista. Apteekkiala vain ehti ensimmäisenä sopimaan palkkojen paikallisesta määräytymisestä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa.

Määräsen mukaan noin puolella palvelualan työpaikoista on tähän mennessä sovittu asioista paikallisesti. Vastaisuudessa työnantajien ja luottamusmiesten neuvonpidot työpaikoilla lisääntynevät. Asiantuntija huomauttaa, että PAMin teettämän tutkimuksen mukaan luottamusmiehistä enemmistö suhtautuu paikalliseen sopimiseen myönteisesti. Samoin on työnantajien laita.

Onnistuessaan paikallinen sopiminen voisi tuoda palvelualalle kaivattuja palkkaliukumia ja tulospalkkioita, joiden avulla tuottavuus ja samalla palkkataso kohenisivat.

– Tosin sujuakseen paikallinen sopiminen edellyttää molemmilta osapuolilta valmiuksia, osaamista ja neuvottelutaitoja. Yritykset, joilla ei valmiuksia ole, jäävät kehityksestä jälkeen. Ne, jotka osaavat, saavat parhaan työvoiman ja pärjäävät, Määränen ennustaa.

Paikallisen sopimisen määrässä ja laadussa palveluala on jäljessä teollisuudesta, jossa perinteisesti on ollut enemmän isoja työpaikkoja, enemmän pysyviä työsuhteita ja resursseja sopimiseen.

Ei vain suosikeille

Seija Komulla on näkemystä 0,7 prosentin erän jakamisesta niin omassa apteekissa kuin valtakunnallisella tasolla, sillä luottamusmiehen töiden lisäksi hän johtaa puhetta PAMin Apteekkialan valtakunnallisessa osastossa.

Komun mukaan erän jako herätti ennakkoon kentällä paljon pelkoja, vaikka jakamisen pelisäännöistä oli päästy tes-neuvotteluissa työnantajapuolen kanssa yhteisymmärrykseen.

– Koko erä koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Pelättiin, että apteekkarit jakavat sen pärstäkertoimen mukaan. Apteekeista saamani palautteen perusteella sopiminen onnistui kuitenkin lopulta kohtuullisen hyvin. Tosin aina riittää tapauksia, joissa työnantaja määrää, niistä ei koskaan päästä, hän kertaa.

Apteekkien työntekijöiden nokkanainen painottaa, että paikallisten neuvotteluiden ansiosta moni tekninen sai tilinauhaansa kiitoksen erityisosaamisestaan. Ennen paikallista erää monissa apteekeissa työntekijöiden erityistaidot sivuutettiin palkkauksessa ja kaikille maksettiin samaa taulukkopalkkaa.

PAMin ja Apteekkien työnantajaliiton teettämien kyselytutkimusten mukaan työntekijät olivat neuvonpitoon tyytymättömämpiä kuin apteekkarit. Apteekkareista 80 prosenttia katsoi yhteistyön sujuneen työntekijöiden kanssa hyvin. Työntekijöistä 63 prosenttia ajatteli samoin.

Komun omalla työpaikalla jako sujui ongelmitta. Erä jaettiin neuvottelujen jälkeen yhdelle vakituiselle tekniselle.

Neuvottelija pitää olla

Komu painottaa, että viimesyksyinen paikallinen erä oli varsin pieni. Työntekijäpuoli halusi ensimmäisellä kerralla harjoitella palkoista sopimista verrattain pienellä summalla. Paikallinen erä muodosti noin 23 prosentin osuuden 3,1 prosentin suuruisesta kokonaiskorotuksesta.

– Jatkossa tällainen sopiminen tulee varmasti lisääntymään. Halusimme aloittaa näin varovaisesti. Tämä oli tällaista harjoittelua, opettelimme luomaan neuvotteluyhteyttä työnantajien kanssa sekä muodostamaan hyviä käytäntöjä.

Komu toteaa, että neuvotteleminen apteekkarin kanssa voi olla yllättävän vaikeaa, vaikka pienellä työpaikalla neuvotteluosapuolet kohtaavat lähes päivittäin. Monille saattaa olla hämmentävää asettua virallisen neuvottelijan asemaan edustamaan työtovereitaan.

Pienellä työpaikalla edunvalvonnan kiemuroihin perehtyneen neuvottelijan löytäminen voi olla hankalaa. Komu kuitenkin painottaa, että työpaikan pienuus ei sinänsä vaikeuta neuvotteluja. Paikallinen sopiminen voi onnistua myös apteekkien kaltaisilla pienillä työmailla.

– Valitettavasti monissa apteekeissa ei ole luottamusmiestä tai yhdyshenkilöä. Paikallinen sopiminen ei ole aitoa, jos molemmilla osapuolilla ei ole tarvittavaa tietoa ja taitoa. Jos luottamusmiestä tai yhdyshenkilöä ei työpaikalla ole, apteekin henkilöstö jää paitsi liiton ohjeista ja neuvoista, Komu tähdentää.

Luottamusmies arvelee, että palkanjako ja siitä käyty vilkas keskustelu ovat saaneet apteekkilaiset kiinnostumaan entistä enemmän edunvalvonnasta. Loppuvuoden luottamusmiesvaalit näyttävät, asettuuko ehdolle aiempaa enemmän väkeä.

Anu Vallinkoski
kuvat Wilma Hurskainen