Hurmerinta tunnetaan persoonallisesta äänestään ja omintakeisesta musiikillisesta linjasta, josta hän on aviomiehensä Sami Hurmerinnan kanssa pitänyt tiukasti kiinni. Taiteellisiin kompromisseihin ei ole taivuttu.

– Olen pitänyt kiinni taiteellisesta vapaudestani. Voi sanoa, että olen noudattanut sydämeni ääntä, Maarit Hurmerinta sanoo. Se ei kuitenkaan tarkoita kuuroutta muiden mielipiteille esimerkiksi levyä tehtäessä, hän tarkentaa.

Hurmerintojen ominta alaa on soulista, rockista ja popista vaikutteita saanut musiikki. Sellaista kuuntelivat 1970-luvun alun Suomessa vain pienet piirit. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella kysyntää keikoille ei juuri ollut. Nyt tilanne on toinen.

Maarit Hurmerinnalla on edessä tiivis keikkaputki. Kesän mittaan hän esiintyy muun muassa Kaustisten kanssamusiikkijuhlilla Tallarit yhtyeen kanssa. Myöhemmin on vuorossa Pori Jazz yhdessä oman kymmenhenkisen bändin kanssa.

– Keikan jälkeen sitä on puhki. Esiintymiseen ei totu ikinä. Tuntuu siltä, että kokemuksen myötä jännitys vain lisääntyy. Sitä osaa ennakoida enemmän ja tietää, mikä kaikki voi mennä pieleen.

Maarit Hurmerinta sanoo, että hänellä on hyvin ristiriitainen suhde esiintymiseen.

– Samalla, kun jännitän, myös janoan kohtaamista yleisön kanssa. Keikan jälkeen on yleensä hyvät fiilikset.

Raskasta yötyötä

Ensimmäisen levynsä Maarit Hurmerinta, tuolloin Äijö, julkaisi 1973. Nopeasti kuvioihin tuli mukaan Sami Hurmerinta, jonka kanssa Maarit on tehnyt musiikkia yhdessä jo yli 30 vuotta. Tuona aikana muusikon ammatti ja muun muassa levyteko on muuttunut mutta perusasiat ovat pysyneet samoina.

– Keikoilla sosiaalitilat ovat monta kertaa edelleen mitä ovat ja tämä on fyysisesti raskasta työtä, Hurmerinta sanoo ja vertaa yhtä keikkaa rasitukseltaan ojan kaivamiseen.

Muusikolla onkin syytä olla säntilliset elämäntavat ja hyvä peruskunto. Keikkailu on elimistöä rasittavaa yötyötä.

– Muusikot ovat yötyöläisiä mutta sitä ei usein noteerata samalla tavalla kun esimerkiksi sairaanhoitajien tai poliisien työssä. Ihmiset ihmettelevät, kun nukun puoleen päivään, eivätkä huomaa, että olen päässyt nukkumaan ehkä vasta aamulla. Sellainen välillä ärsyttää.

Muusikon työstä keikat muodostavat kuitenkin vain osan. Yleisölle näkymätön osa työtä on treenaaminen bändin kanssa ja yksin itsensä kanssa sekä uusien kappaleiden säveltäminen, sanoittaminen ja sovittaminen. Jokainen esiintyminen on myös suunniteltava huolellisesti etukäteen.

Usein työ on hektistä. On tyypillistä, että keikat ja muu tekeminen kasaantuvat. Maarit Hurmerinta sanoo oppineensa vuosien varrella, että tekemistä on mahdotonta rytmittää tasaisesti.

– Välillä on sitten vastapainoksi otettava kunnon breikki. Joskus pään tuulettamiseen riittää lenkille lähtö metsään tai puutarhan kuopsuttaminen.

Koskaan ei ole kuitenkaan tullut tunnetta, että nyt riittää.

– Ei todellakaan. Teen musiikkia varmasti elämäni loppuun asti.

Tekijänoikeudet säilytettävä

Maarit Hurmerinnan ensimmäinen levy-yhtiö oli legendaarinen Love Records, jossa hän pääsi tuottaja Atte Blomin siipien suojiin. Myös säveltäjä Otto Donnerilla oli suuri merkitys Hurmerinnan uran alkutaipaleella.

– Atte suhtautui minuun isällisesti. Minua kohdeltiin Love Recordsilla hyvin eikä käytetty taloudellisesti hyväksi.

Kaikkien muusikkojen alkutaival ei ole yhtä turvallinen. Hurmerinta muistuttaa, että kohtuuttomat sopimukset voidaan purkaa, siitä on olemassa oma pykälänsä laissa.

– Mutta kyllä jokainen tällä alalla toimiva jonkinlaiset oppirahat joutuu maksamaan.

Tämän hetken kuuma peruna on esitys tekijänoikeuslainsäädännön muuttamisesta. On vaarana, että tekijänoikeus siirtyy tekijöiltä kaupallisten toimijoiden haltuun. Maarit Hurmerinta sanoo luottavansa, että näin ei käy, vaan oikeudet säilyvät niillä, joille ne kuuluvat eli tuotteen tekijöillä. Yhtenä säveltäjien ja musiikintekijöiden edunvalvontajärjestön Teoston kummeista hän on tavannut asian tiimoilta poliitikkoja. Viime kädessä kyse on kulttuurin tekijöiden toimeentulosta.

– Tuntuu, että moni poliitikko ei tunne asiaa kunnolla. Minusta tekijänoikeuksia koskeva laki voitaisiin säilyttää nykyisellään.

Suomeen on vastikään perustettu Piraattipuolue. Sen edustajat perustelevat vapaata oikeutta hyödyntää ja levittää netissä olevaa materiaalia demokratialla. Maarit Hurmerinnan mielestä perustelu ontuu. Hänen kokemuksensa mukaan moni piratismia kannattava ei näe asian kaikkia ulottuvuuksia, esimerkiksi sen kytkeytymistä muusikoiden toimeentuloon.

Inspiraation voimalla

Säveltäminen ja sanoittaminen eivät ole Maarit Hurmerinnan mielestä työtä, jota voisi tehdä säntillisesti kahdeksasta neljään.

– Ainakaan minä en voi. Minulla täytyy olla inspiraatio, että ryhdyn säveltämään. Toisaalta olen kokeillut myös säveltämistä valmiiseen tekstiin ja sekin toimii.

Parhaiten inspiraatio syntyy yöllä. Hurmerinta tunnustaa olevansa yökyöpeli, joka lähtee kuntosalillekin tavallisesti vasta illalla kymmenen kieppeillä.

– Silloin siellä ei ole ketään muita. Treenaaminen on minulle meditatiivinen kokemus.

Tuoreimman levynsä Kun yö saapuu Maarit ja Sami Hurmerinta julkaisivat viime syksynä. Uusia biisejä syntyy pikkuhiljaa mutta seuraavan levyn aikataulu on auki.

– Meillä ei ole pakkoa julkaista joka vuosi uutta levyä.

Lauantaina Maarit esiintyy Kiannon kuohuissa Suomussalmen musiikkijuhlilla. Sunnuntaina vuorossa on Baltic Jazz -festivaali Taalintehtaalla. Siellä Maarit esiintyy jazz kokoonpano Sound Galleryn kanssa.