– Nyt on mennyt kohta kaksi vuotta, mutta kohteista päättäminen ja rahanjako ovat alkutekijöissään. Tosin äkillisiin rakennemuutostarpeisiin varatusta kolmen prosentin potista on tämän vuoden rahat jaettu jo ennen viimeisimpiä uutisia suurista työpaikkojen menetyksistä.

Edellisillä rahastokausilla Suomen hallinnointia moitittiin raskaaksi. Nyt näyttää siltä, ettei menneestä ole opittu mitään. Auli Korhonen pelkääkin koko tärkeän asian hukkuvan hallinnointiin tai sen puutteeseen.

Rahaa nykyiselle kaudelle, vuosille 2007–2013 on vähemmän kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin Euroopan aluekehitysrahaston 977 miljoonan ja Euroopan sosiaalirahaston 615 miljoonan rahat lisättynä reilusti toisella mokomalla valtion ja kuntien rahaa ovat niin merkittävä potti suomalaisen työelämän ja alueiden kehittämiseen, että niiden käytöstä pitäisi olla valppaana niin eduskunnassa, etujärjestöissä kuin maakunnissakin.

– Aluekehitysohjelmissa on sentään päästy liikkeelle, mutta sosiaalirahaston ohjelmien rahaa ei ole jaettu vielä yhtään, vaikka ohjelmakauden toinen vuosi on jo kohta lopuillaan.

Hakemuksia toki on jätetty runsaasti, mutta vihreää valoa tulevasta tuesta ei ole näytetty kuin osalle hankkeista. Kuinka suuri hylkäysprosentti on, tästä ei tällä hetkellä ole tietoa koko valtakunnan alueelta.

Auli Korhonen ihmettelee, mihin vipu on viritetty, kun kansalliseksi tunnukseksi on otettu "Vipuvoimaa EU:lta ". Vaarana on, että alkukangertelun jälkeen tehdään hätiköityjä ratkaisuja. Kiirettä aiheuttaa Korhosen mukaan muun muassa EU:n käytäntö, jonka mukaan rahoitusvuoden kehys pitää maksaa kahden vuoden kuluessa, eli vuoden 2007 kulut pitää maksaa vuoden 2009 loppuun mennessä.

Euroopan sosiaalirahaston tavoitteena on parantaa työllistymismahdollisuuksia ja hankkeiden olisikin tuettava Euroopan työllisyysstrategiaa.

ESR- rahoilla on määrä edistää työllisyyttä, innovaatioita, työssä olevien jaksamista, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa nuorten työmarkkina-asemaa, edistää tasa-arvoa ja parantaa maahanmuuttajien neuvontaa ja ohjausta.

Tällä tontilla onkin Korhosen mukaan paljon tehtävissä. Aikuisten osaamiseen ja sen parantamiseen panostaminen on SAK:n mukaan tärkeää. Päättyvän Noste-ohjelman avulla moni aikuinen sai ajantasaistettua ammattitaitoaan. Olisi tärkeää, ettei ammattitaidon kohentaminen nyt hukkuisi varojen puutteeseen vaan, että vastaavanlaista toimintaa voitaisiin jatkaa maakunnissa. Samoin toisen asteen ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman parantaminen työvoimapulan uhatessa on keskeinen SAK:n tavoite. Syrjäytymisen ehkäisyssä myös erilaiset tukityöpaikat ovat tärkeitä.

Korhonen muistuttaa, että vaikuttamisen paikkoja on palkansaajillekin. Maakuntaohjelmien tarkistus ja seutukuntajaon uudistus on tulossa. Maakuntaohjelma laaditaan kunnallisvaalikausittain. Ja maakunnanyhteistyöryhmissä palkansaajat saavat sanoa sanansa suunnitelmiin.