– Nyt kun eletään 2000-lukua, pitäisi ay-liikkeessäkin ruveta ajattelemaan toisella tavalla. Mutta hankalaa se on, kun 70-luvulta lähtien mukana olleilla on niin vahva asema tässä liikkeessä, lataa hyvinkääläinen Katja Koskinen.

Altian Rajamäen tehtaalla tuotantoprosessinhoitajana työskentelevä Katja Koskinen, 31, ei ole kieltämässä politiikkaa liikkeen piiristä kokonaan.

– Ymmärrän, että ay-toimintaan kuuluu politiikka jollain tavalla. Se ei kuitenkaan saisi vaikuttaa niin merkittävästi liittojen toimintaan ja määrittää jäsenten edunvalvontaa.

Puoluepolitiikka yllätti

Viitisen vuotta sitten Katja Koskinen lähti mukaan ammattiosastonsa ja aluejärjestönsä toimintaan. Pari vuotta sitten hän aloitti työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna.

Liiton kursseilla ja erilaisissa tapahtumissa nuori elintarviketyöläinen alkoi huomata, kuinka porukka on jakautunut kahteen leiriin. Keskusteluihin päivähoidosta ja muista arkisista asioista vedettiin aina tavalla tai toisella mukaan puoluepolitiikka ja me vastaan te -asetelma.

Puoluepolitiikan merkittävyys ay-toiminnassa yllätti Koskisen. Se tuntuu hänestä yhäkin ahdistavalta.

Toiminnassa aktiivisemmin mukana olevan pitää valita kummassa joukossa seisoo. Lopulta Katja Koskinenkin valitsi puolensa. Hän lähti vuosi sitten liittonsa liittokokouksen sitoutumattomien ja demareiden vaaliliiton ehdokkaaksi, mutta ilmoitti alusta pitäen olevansa sitoutumaton ehdokas.

– Se kävi heille. Minulle ei ole tuputettu minkäänlaista uskoa tai sanottu, että minun täytyisi toimia tietyllä tavalla. Yksin sitoutumattomana on hirveän vaikeaa tehdä mitään. On ne kaksi ryhmää, jotka tekevät päätöksiä ja sillä siisti.

Ryhmätoiminta jarruttaa

Katja Koskinen huokaisee ja pyörittää kahvikuppiaan.

– En minä ymmärrä, mihin sitä ryhmätoimintaa edes tarvitaan. Meilläkin on toisella puolella nuoria, joiden kanssa on kiva olla ja joiden kanssa saataisiin paljon aikaiseksi, jos ei olisi näitä puoluerajoja.

Tärkeintä pitäisi olla, että liiton toiminta olisi monipuolista ja hallinnossa saataisiin tehtyä hyviä, jäseniä parhaiten palvelevia päätöksiä. Jos ryhmiä ei olisi, päätökset voitaisiin tehdä aidosti yhdessä. Kun kukin saisi olla sitä mieltä, mitä haluaa, eikä sitä mitä ryhmä on päättänyt, saataisiin järkevämpiä päätöksiä.

– Nuoret ovat menettäneet mielenkiintonsa liiton toimintaan. Moni on tullut minullekin puhumaan, ettei liitosta saa mitään ja että he ovat useasti harkinneet liitosta eroamista. Se on hälyttävä merkki.

Koskisen aluksi mainitsemat 70-luvulta lähtien mukana olleet pitkän linjan ay-toimijat ovat kasvaneet politiikkaan. He eivät aina ymmärrä, ettei nykypäivän nuoria jäseniä tai ay-toimijoita politiikka hirveästi kiinnosta. Nuorille ay-liike on asialiike muiden joukossa eikä puoluepolitiikalla ole siinä sijaa.

– Aikaa tämä muutos vaatii, mutta on välttämätön.

Helena Ronkainen
kuvat Tuulikki Holopainen