– Tämä talvi taisi havahduttaa. Kaikki rupesivat miettimään, mitä pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen lieventämiseksi.

Suhonen toteaa, etteivät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 2001 käyttöön otetun ympäristödiplomin vaatimukset tunnu yhtään vaivalloisilta. Kierrätykseen ja lajitteluun on totuttu, vaikka niihin tulee aina uusia ohjeita.

Vahtimestari Voitto Valovaara kertoo, että Lahden hautausmailla on kompostoitu jo 1990-luvun alusta lähtien. Haravointijäte kompostoidaan, haudanpäällysmulta erotellaan. Kaikki maa-aines käytetään uudelleen. Ympäristöaiheista koulutusta järjestetään: suurin osa on käynyt jätteenlajittelukurssit sekä Riihimäellä ongelmajätekurssin.

Ensimmäiset kesätyöntekijät ovat aloittaneet haravoinnin, jolla viimeistellään paikat, joihin koneella ei ole päässyt. Lahden alueella lehtien puhaltaminen on kielletty, joten hautausmaalla lehdet "imuroidaan".

Halvat muovikynttilät tulevat kalliiksi

Vaikka hautausmaiden hoidossa kierrätys ja lajittelu ovat jo vanhastaan tuttuja toimia, uutta keksitään. Viimeksi on muun muassa kehitetty keräyslaatikot muovisille hautakynttilöille, joihin omaiset voivat itse erotella metallikannen muovikynttilästä. Levon hautausmaan kynttilävuoren juurella näkee, ettei yksinkertaisinkaan ohje aina toimi. Metallihattuja ei irroteta ja samaan laatikkoon tungetaan kaikkea muutakin jätettä. Tarvitaan lisää ohjeita, ja ihmisiltä hieman lisää viitseliäisyyttä.

Hautakynttilöitä ei tietenkään voi kieltää tuomasta, ja joskus niitä on 15:kin samalla haudalla. Surutyön keskellä kierrätys ei tule ensimmäisenä mieleen. Hautausmaanhoitajat toivovat, että omaiset toisivat lyhtyjä ja polttaisivat niissä tavallisia kynttilöitä, vaikka ne eivät ehkä palaisikaan niin kauan kuin muoviset. Niistä ei nimittäin jää jätettä.

– Eräänä jouluna laskin ihan uteliaisuuttani, mitä muovikynttilöiden kerääminen ja poiskuljettaminen tuli maksamaan. Lasku oli 2 200 euroa, siis vain yhden joulun ja yhden hautausmaan muovikynttilät, puistopuutarhuri Eila Nykänen Levon hautausmaalta kertoo.

Suurimman osan lajittelutyöstä tekevät hautausmaan työntekijät. Kesäksi otetaan aiemmilta vuosilta tuttuja työntekijöitä sekä koululaisia. Lajiteltu jäte menee joko kierrätykseen tai polttoon.

Työntekijät keksivät kerätä saviruukut erilleen. Ne ovat todella haluttua askartelumateriaalia päiväkodeissa ja kerhoissa. Vinkkejä tulee myös omaisilta, viimeksi on toivottu lasinkeräysastiaa.

– Vielä kun keksisi muoviruukuillekin uusiokäyttöä. Osa käytetään omalla puutarhalla uudelleen, mutta kaikkea ei voida sielläkään hyödyntää, Nykänen sanoo.

Kukkavihot kompostoitaviksi

Seuraava kehityskohde on hautavihkojen pohjat, eli telineet, joille vihko rakennetaan. Nyt se on muovia. Kukkalaitteeseen sidotaan myös rautalankaa ja muovinauhasta rusetteja. Kukkavihkoja ei voi kompostoida, koska niiden purkaminen olisi liian työlästä. Niinpä niiden rakennetta pitäisi muuttaa. Levon puutarhalla käytetään myös pahvista ekopohjaa, jolle syntyy yhtä näyttäviä kukkalaitteita kuin muovisellekin.

– Ekopohjalle laitteesta tulee jopa hieman edullisempi, Nykänen mainostaa ja suosittelee vaihtoehdoksi myös kukkakimppuja.

Läntisellä hautausmaalla Helena Suhonen kuvailee, miten muovinen rusettinauha nousee mullasta yhtä kirkkaana kuin ennenkin. Ei maadu.

– Jos kukkakaupat saataisiin mukaan kehittämään uusia sitomistapoja, voisimme kompostoida kaikki hautakukat, ja se vähentäisi huomattavasti kaatopaikkajätettä, Suhonen toivoo.

Jotta teot vastaisivat sanoja

Kirkossa ympäristöuskoon ei hurahdettu imagonrakennusmielessä, vaan ajatus pohjautuu teologiaan. Luomiskertomuksessa ihmisen tehtäväksi annettiin viljellä ja varjella. Luonnon antimista on lupa nauttia, muttei tuhota. Ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista täytyy kirkonkin ottaa vastuu.

Ympäristödiplomilla kirkko ohjeistaa seurakuntiaan ottamaan ympäristöasiat huomioon kaikissa toiminnoissaan. Pian julkistettavaa kirkon ilmasto-ohjelma laajentaa näkökulmaa antamalla suosituksia myös kirkon neljälle miljoonalle jäsenelle.

Ympäristödiplomin on suorittanut jo yli sata seurakuntaa. Diplomi on uusittava neljän vuoden välein. Uusiminen osoittaa, että kyseessä ei ole pelkkä paperi, vaan päivitettyä jatkuvaa työtä puhtaamman ympäristön puolesta.

Kirkossa keskustellaan yrityselämän tapaan keskittymisestä ydintehtäviin: jumalanpalveluksiin, kirkollisiin toimituksiin, kasvatukseen, diakoniaan ja sielunhoitoon. Rönsyt pois.

– Mutta eihän tässä ole kyse ylimääräisestä puuhastelusta. Ympäristödiplomi luotiin siksi, että teot olisivat yhtä kuin sanat, korostaa yhteiskunnallisen työn pastori Elina Lehdeskoski Lahden seurakuntayhtymästä.

Hyvä luonnolle, hyvä ihmiselle

Yhteiskunnallisen työn pastorin tehtävät Lehdeskoski jakaa neljään kenttään. Yhdessä ovat normaalit seurakuntapapin työt ja diakonia, toisessa työelämä ja työttömyys, kolmannessa ympäristö-, ihmisoikeus- ja rauhan kysymykset sekä neljännessä kriisivalmius ja työ poliisin tukena ja yhteistyökumppanina. Ympäristöasiat painottuvat siksi, että Lehdeskoski toimii ympäristötoimikunnan puheenjohtajana.

Lahden seurakuntayhtymä laati ensimmäisen ympäristöohjelmansa jo vuonna 1990. Yhteiskunnallisen työn pastorit ovat perinteisesti olleet innostuneita ympäristöasioista kuten Lehdeskoski. Hänelle niukkuus edustaa vastuuta.

– Olen aina miettinyt, mistä tuotteet tulevat ja miten ne valmistetaan. Miten ihmisoikeudet, työolot ja ympäristöasiat huomioidaan.

Pula-ajan ihmiset osasivat kuluttaa kohtuudella ja käyttää uudelleen. Samoin nuoret ovat valveutuneempia kuin vanhempansa. Suuret ikäluokat ovat tottuneet talouskasvuun. Ei ole helppoa luopua mistään silloin, kun on tottunut rahalla ostamaan. Uuden oppiminen on vaivalloista, mutta jokainen voi kantaa kortensa kekoon.

– Jos autolla ajamisen sijaan kävelee lyhyet matkat, tällainen ekologinen ratkaisu myös edistää terveyttä ja säästää rahaa. Sitä kautta voisi löytyä motivaatio kohtuulliseen kuluttamiseen.

Lahden seurakuntayhtymässä on päätetty isoista investoinneista, kuten leirikeskuksen lämmitysjärjestelmän uusimisesta ja kiinteistöjen lämmityksen ja valaistuksen säätelyjärjestelmistä, jotta energiansäästötavoitteisiin päästäisiin. Iso lasku koituu aikaa myöten isoksi säästöksi, mutta joskus hallinnossa on vaikeaa nähdä niin pitkälle.

– Kritisoidaan, miksi pitää laittaa rahaa ilmastonmuutokseen, että eikö ihmisiä pitäisi auttaa ennemmin. Mutta eihän luontoa ja ihmistä voi asettaa vastakkain. Se, mikä on luonnolle hyvä, on ihmisellekin hyvä.

Päivi Sumsa
kuvat Patrik Lindström