Ihmisoikeusongelmat ovat edelleen ILOn keskeisintä työsarkaa.

– Jos ei ole perusoikeuksia ei ole toimeentuloakaan, Tapiola kiteyttää, vaikka turhan usein saa kuulla selityksiä, joiden mukaan ilmisoikeuksiin on varaa vasta kun talous on kunnossa.

Viime ajat ovat näyttäneet varsin kohtalokkaasti ihmisoikeuksien puutteen seuraukset. Kun luonnonkatastrofi iskee maassa, jossa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia, seuraukset ovat hirvittävät, Tapiolan viittaa Burmaan, jossa hallitus ei välitä kansasta ja ulkomaiset avustustyöntekijät eivät pääse auttamaan, vaikka avun tarve on huutava.

Parempaan päin

Tapiola vastaa ILOssa ennen muuta työnormeista ja perusoikeuksista. Hankalat ja traagisetkin asiat ovat vieneet häntä viimeisen vuoden aikana mm. Burmaan, Kambodsaan, Kolumbiaan, Valko-Venäjälle.

– Tilanteeseen perehtyminen paikan päällä on valaisevaa. On helppo sanoa, mikä on pielessä, mutta se ei riitä. Pitää osata myös sanoa, miten asiat voidaan ratkaista. Onneksi ILOlla on vielä sen verran arvovaltaa, että meitä kuunnellaan. Mutta se ei vielä riitä.

Jos maa joutuu mustalle listalle, koituu sille yleensä muitakin ongelmia. Jos työolot ovat pielessä, niin se heijastuu helposti maiden asemaan kansainvälisissä järjestöissä ja kaupassakin. Sekä EU että USA vaativat kauppasuhteissaan tietoja tuottajista ja työoloista sekä epäreilusta kilpailusta. Yhä useammin yritykset liittävät ILOn perusoikeudet eettisiin pelisääntöihinsä, joskin ne ovat jääneet usein yksipuolisiksi julistuksiksi.

– Tässä suhteessa olemme menossa parempaan suuntaan. Perusnormit tunnustetaan yhä yleisemmin. Työelämän perusoikeuksia koskevien ILOn sopimusten ratifiointiaste on 90 prosenttia. Järjestäytyminen ja kollektiiviset neuvotteluoikeudet tunnustetaan, pakkotyötä tai lapsityötä ei suvaita ja syrjinnän poistamiseen on sitouduttu. Toinen asia sitten on, kuinka näitä sitoumuksia toteutetaan. Maat ovat ratifioineet sopimukset, mutta käytännön toteuttamisessa on vielä puutteita.

Matkoillaan mustan listan maissa Kari Tapiola on tottunut kuulemaan selityksiä. milloin vedotaan köyhyyteen, milloin kulttuurisiin, rakennemuutos- tai kilpailutekijöihin. Selityksistä ei ole puutetta.

Ymmärrystä ja uskoa

Kari Tapiola tunnustaa, että kaksitoista vuotta ILOn töissä on muuttanut häntä.

– Ymmärrän paremmin, miten monenlaiset tekijät vaikuttavat asioihin. Mutta toisaalta tämä aika on vahvistanut uskoa, että jos keskeiset periaatteet – kolmikantainen yhteistyö, perusoikeudet ja sosiaalidialogi – toteutuvat, niin niiden varaan voidaan rakentaa paljon.

Esimerkkejä on viljalti. Tapiola kertoo, että Indonesiassa opetettiin poliiseja ymmärtämään, mikä ero on mellakalla ja työtaistelulla. Monissa maissa on edelleenkin tapana soittaa poliisit hajottamaan lakko, vaikka neuvottelut olisivat oikeampi tie. Tai kun Thaimaan ja Burman rajalla halutaan estää nuorten tyttöjen salakuljetus ja kauppa, niin projektissa ovat mukana opettajat, poliisit, rajaviranomaiset ja useat muut toimijat. Ihmisoikeusloukkauksissa joudutaan usein ensin pelastamaan esimerkiksi pakko- tai lapsityöhön joutuneet, mutta asiaa ei pidä jättää tähän. Jos perheitä ei auteta tai koulutusta tarjota, niin lapsityöstä pelastettu voi kohta olla prostitoituna kadulla.

– ILO tarjoaa projekteja ja välineitä paikalliseen käyttöön. Me emme voi ylhäältä lähteä mestaroimaan ja oikeudet eivät ole tuontitavaraa. Jos paikallisilla viranomaisilla ei ole poliittista tahtoa ongelmien ratkaisuihin, ovat myös ILOn eväät vähissä.

Konfliktien ennaltaehkäisyä

Ilmisoikeuksien ja työelämän oikeuksien polkeminen aiheuttaa konflikteja, jotka heikentävät yhteiskuntien kehitysmahdollisuuksia. Konfliktien ennaltaehkäisyn viesti on kestänyt pian 90 vuotta. Tapiolan mukaan näillä periaatteilla ratkaistaan konflikteja myös tulevaisuudessa niin kauan kuin työtä palkkaa vastaan tehdään.

ILO perustettiin vuonna 1919 osana Versaillesin rauhansopimusta poistamaan työelämässä syntyneet ja sieltä leviävät yhteiskunnalliset jännitteet. ILO toimii edelleen niin, että neuvotellen ja yhteistyöllä ratkaistaan ristiriitoja siten että kaikkien osapuolten edut huomioidaan.

– Tältä pohjalta ILO toimii edelleen kolmikantaisesti ja tehtävää on riittänyt. Kolmikantaisesti neuvotellen on saatu aikaan kestäviä ratkaisuja. Kunnon työ ja ILOn perusoikeudet ovat korkeimmalla poliittisella tasolla hyväksyttyjä periaatteita.

– Kolmikantaisella neuvottelemisella ja yhteistyöllä on koko ajan keskeisempi rooli. Kuinka pitkä askel otetaan eteenpäin, on kiinni kyvystä ja tahdosta käyttää näitä välineitä, ILOn toimitusjohtaja Kari Tapiola korostaa.

Aino Pietarinen
kuvat Tuulikki Holopainen