vane.jpg (302 bytes)

Maahanmuutto ja
haasteet

Merja Kauhanen
Erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos

Merja Kauhanen, Erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitos. Foto: TUULIKKI HOLOPAINEN   Sanomalehdet kirjoittivat huhtikuun lopulla ensimmäisten Suomeen rekrytoitujen filippiiniläisten sairaanhoitajien saapumisesta Suomeen. Heitä seuraa noin sata terveyspalveluyritys Esperi Caren palkkaamaa sairaanhoitajaa seuraavan kahden vuoden aikana. Hoitajat sijoittuvat ensi vaiheessa lähihoitajan tehtäviin. Terveydenhuoltosektori onkin yksi niistä aloista, joilla on jo nyt pulaa työvoimasta ja jossa työvoiman tarve edelleen kasvaa väestön ikääntyessä ja suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Työperusteisen maahanmuuton lisäämisen on katsottu olevan osaratkaisu varauduttaessa työvoimapulaan.

Viime vuoden lopussa Suomessa asui yhteensä 133 430 ulkomaan kansalaista, mikä on noin 2,5 prosenttia koko väestöstä. Kansainvälisesti verrattuna tämä on vielä vähän. Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajien osuus on reilusti yli 10 prosenttia väestöstä. Maahanmuutto on kuitenkin ollut Suomessa tasaisessa kasvussa ja Suomeen on viime vuosina muuttanut selvästi enemmän väkeä kuin täältä on lähtenyt pois. Vuonna 2007 nettomaahanmuutto oli jo liki 13 000, kun vuonna 2000 vastaava osuus oli vain noin 2 600. Tärkeimpinä syinä maahanmuuttoon tilastoissa näyttäytyvät työ ja suomalainen syntyperä tai perheside Suomeen. Eniten maahanmuuttajia on saapunut lähialueilta, Venäjältä ja Virosta. On syytä huomata, että viime vuosina ulkomaisen työvoiman määrää on merkittävästi lisännyt myös Suomessa tilapäisesti töissä olevat, joita on ollut noin 30 000 –40 000.

Kuinka hyvin maahanmuutolla pystytään paikkaamaan väestön ikääntymisen aiheuttamaa edessä olevaa työvoimapulaa? Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys (TEM analyyseja 2/2008) arvioi, että maahanmuutto riittää kompensoimaan työvoiman tarjonnan ennustetun vähenemisen vain jos nettomuuttoa saadaan olennaisesti nostettua nykytasolta ja maahanmuuttajien työvoimaosuus nousee viime vuosien tasoa korkeammaksi. Eli ulkomaista työvoimaa, joka pystyy paikkaamaan syntyvää työvoiman tarvetta, pitäisi jatkossa saada houkuteltua lisää Suomeen. Tärkeä kysymys on myös, se kuinka hyvin kotimainen ja ulkomainen työvoima voivat korvata toisiaan eli kuinka koulutettua maahan tuleva työvoima on verrattuna yleiseen koulutustasoon.

Meillä on kokemusta siitä, kuinka hyvin jo Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat onnistuneet sijoittautumaan suomalaisille työmarkkinoille. Täytyy muistaa, että maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä myös työmarkkina-aseman suhteen. Osalla maahanmuuttajista on jo valmiiksi työpaikka heidän muuttaessaan Suomeen ja se on nimenomaan muuton syy. Keskimäärin katsottuna maahanmuuttajien sijoittautuminen työmarkkinoille ei ole kuitenkaan sujunut vaikeuksitta. Tämä näkyy siinä, että työttömyys on edelleen maahanmuuttajien suurimpia ongelmia. Työttömyysaste on moninkertainen koko väestöön verrattuna ja työvoimaosuus selvästi alhaisempi. Selvitysten mukaan niidenkin, jotka ovat saaneet töitä, työmarkkina-asema on keskimäärin epävarmempi ja moni maahanmuuttaja on joutunut vaihtamaan myös ammattia saadakseen työtä Suomessa.

Haastetta siis edelleen riittää maahanmuuttajien kotoutumisen parantamisessa. Keskeisiä edellytyksiä kotoutumiselle ovat suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja sekä tarvittaessa ammatillisten valmiuksien parantaminen vastaamaan suomalaisten työmarkkinoiden vaatimuksia. Yksi kysymys on myös, miten saada Suomi vetovoimaisemmaksi muuttomaaksi.

Palkkatyöläinen 28.5.2008 nro 5/08

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)