Ruotsin palkkakoordinaatio tuotti tulosta

Lähes kaikki sopimukset ovat kolmivuotisia ja suurin osa tuo sopimuskauden aikana 10,2 prosentin korotukset. Päänavaajana toimi 170 000 metallimiehen sopimus. Yleinen käsitys on, että ay-liike on tämän vuoden sopimuskamppailussa voittaja ja työnantajat häviäjiä.

– Onnistuimme erinomaisesti ja saimme asettamamme palkkavaatimukset läpi 80-prosenttisesti. Tulos on kaikkien aikojen paras, sanoo LO:n sopimussihteeri Erland Olauson.

Työnantaja tunnustaa:
Ay-liike onnistui paremmin

Työnantajapuolta edustavan Teknikföretagenin neuvottelupäällikkö Karl Olof Stenqvist ei ole yhtä mielissään. Hänestä sopimukset ovat liian kalliita ja inflaatio uhkaa. Lisäksi hän on sitä mieltä, että teollisuuden normittava rooli on menetetty.

– Keskuskusjärjestömme Svenskt Näringsliv ei onnistunut koordinoinnissa hyvin. Ay-liike onnistui tällä saralla paremmin, hän sanoo.

Neuvotteluvastuu on ollut Ruotsissa vuodesta 1982 lähtien liitoilla. Sitä ennen LO neuvotteli suoraan työnantajien keskusjärjestön kanssa. Neuvottelujen lähtökohtana ovat kuitenkin LO:n koordinoimat yhteiset vaatimukset.

Yhteiset vaatimukset ja lupaukset tuesta

Ruotsin LO:n koordinoinnin pohjana on ajatus, että ulosmitataan sen verran kuin on mahdollista ilman että palkankorotukset luovat inflaatiota. LO:n 15 jäsenliittoa sopivat tämän sopimuskierroksen alla ohjelmasta, johon sisältyi yksitoista vaatimusta, joita olivat muun muassa 825 kruunua tai vähintään 3,9 prosenttia lisää kuukausipalkkaan, Suomen mallin mukainen tasa-arvoerä, suuret korotukset sopimuksen alimpiin palkkoihin, työajan lyhentäminen ja työvoimanvuokrauksen rajoittaminen. Liitoilla on lisäksi kaikki mahdollisuudet esittää liittokohtaisia vaatimuksiaan.

LO:n koordinoinnin ohella teollisuusliitot koordinoivat vaatimuksiaan vielä keskenään. Tässä toiminnassa ovat mukana LO:n teollisuusalat, teollisuuden toimihenkilöt ja akateemiset alat. Ne lyövät myös lukkoon yhteiset vaatimuksensa – usein ennen LO:n koordinointitoimia, joihin ne vaikuttavat voimakkaasti.

Keskusteluissa LO:n teollisuusliiton ja muiden liittojen näkemyksissä oli suuria eroja. Vastakkain joutuivat tasa-arvoerä ja isot matalapalkkojen korotukset. Tavallaan oltiin eri mieltä siitä mikä olisi tehokkain tapa nostaa alimpia palkkoja, kun matalapalkkaisista hyvin suuri osa on naisia.

Lopputulos oli, että LO:laiset liitot vaativat tasa-arvoerää ja tekivät avauksen vaatia vastaavaa summaa muulla tavoin, mikä mahdollisti sen, että LO:n teollisuusliitot pääsivät ajamaan suurta panostusta matalapalkkoihin.

Uutta tässä ohjelmassa oli myös se, että liitot lupasivat olla toistensa tukena ja kamppailla tukeakseen toistensa kamppailua yhteisten vaatimusten puolesta. Näin liitot saatiin kytketyksi yhteen ja ne pystyivät pitämään toisiaan silmällä.

Vähittäiskaupan väelle suurimmat korotukset

LO:n piirissä koordinointi on liitoille täysin vapaaehtoista. Liittoihin, jotka eivät lähde yhteisten vaatimusten taakse, ei kohdistu mitään sanktioita. Sen riskin ne tietysti ottavat, että joutuvat alttiiksi muiden kritiikille.

Päänavauksen teki teollisuus, joka samalla määritteli muiden sopimusten tason. Poikkeuksia olivat tasa-arvoerää ajaneet samoin kuin se joukko, joka vaati erityissuuria panostuksia alimpiin palkkoihin. Tasa-arvoerä toteutui naisvaltaisilla aloilla kuten kunta-, hotelli- ja ravintola- sekä kaupan alalla. Vähittäiskaupan työntekijät saavat kolme prosenttiyksikköä teollisuuden korotusta isomman korotuksen.

– Sopimuskierros on sujunut uskomattoman hyvin. Koordinointi toi meille voimaa ja sen pohjana oli kompromissi, jossa teollisuus sai määrittää tason ja me saimme tasa-arvoerän, sanoo kaupanalan ammattiliiton Handelsin sopimussihteeri John Haataja.

Työnantajien rintama oli tasa-arvoerän suhteen hajallaan. Teollisuuden työantajajärjestöt pyrkivät sitä torjumaan, mutta kaupan alan työnantajat hyväksyivät sen.

IF Metall onnistui saamaan suurehkon korotuksen muun muassa pienipalkkaisille pesulatyöntekijöille ilman tasa-arvoerää. Heidän sopimuksensa arvo oli 14,2 prosenttia.

Vaikka LO:n sopimussihteeri Erland Olauson katsoo, että koordinointi onnistui tällä sopimuskierroksella oikein hyvin, ongelmiakin hänen mielestään oli. Palkkavaatimuksen onnistuttiin ajamaan läpi hyvin, mutta muiden vaatimusten kanssa ei pärjätty ollenkaan. Vain harvat onnistuivat työajan lyhentämisessä ja kukaan ei onnistunut rajoittamaan vuokratyövoiman käyttöä. Erland Olauson ei näe tähän ratkaisua ja sanoo, että se nousee tärkeälle sijalle seuraavalla sopimuskierroksella.

GÖRAN JACOBSSON