"Toki. Minähän vietin viime talven vapaaehtoisena majakanvartijana ulkosaaristossa, vieläpä hyvällä menestyksellä koska majakka on yhä tallella, ja koska olen myös loppukoetta vaille valmis rannikkolaivuri ja meriarkeologian harrastaja, en ole voinut olla huomaamatta tiettyjä pinnanalaisia yhteyksiä."

"Yksi organisaatioviestinnän suosituimpia hokemia on ollut ’kaikkihan me samassa veneessä ollaan’, ja paljonhan sitä on pilkattukin. Mielestäni turhaan."

"Jo muinaiset foiniikkialaiset tiesivät, että ’navigare necesse est’. Jos halusi käydä kauppaa vähääkään kauemmaksi, oli lähdettävä vesille. Mieluiten isolla joukolla, ja ison joukon on organisoiduttava."

"Syntyi kolme mallia, jotka edelleenkin vaikuttavat talouselämämme syvinä pohjavirtauksina ja joiden ideat ohjaavat ajatteluamme."

"Pohjoismaisessa perinteessä joukko naapuruksia nikkaroi veneen, kukin varasi mukaan vaihtotavaraa, ja sitten soudettiin joka mies samoilla penkeillä mihin milloinkin. Tämä kimppakyydin perinne on elänyt esimerkiksi Suomen kirkkovenelaitoksessa. Joukko oli siis lähinnä osuuskunta."

"Ajan mittaan ja tilaisuuden tullen kauppamatkalaiset ryhtyivät sitten ryöstelemään, myöhemmin myös kuljettamaan laittomia siirtolaisia ja perustamaan valtakuntia. Tasa-arvon periaatteet hämärtyivät. Joistakin tuli Normandian herttuoita tai Kiovan ruhtinaita, toiset jäivät vuonolle juksaamaan turskaa."

"Välimeren malli perustuu sekin soututyön rationalisointiin, mutta vanhan kulttuurin alueella käsitteenmuodostus oli kypsynyt pitkälle moderniin suuntaan. Organisaatiokaavio oli selkeä. Ei kuulkaa mikään osuuskunta tai artistiartteli pyramideja olisikaan rakentanut."

"Klassinen kaleerialus oli loistava ratkaisu merenkulun kustannusrakenteen ongelmiin. Soutajien ravinto oli huokeaa mutta terveellistä. Punaista lihaa ei näkynyt kuin työkaverin hartioissa, rasvaa ei missään, kuituja sen sijaan runsaasti. Viihteeksi tarjottiin suggestiivista rytmimusiikkia."

"Työntekijät sitoutettiin työpaikkaansa esimerkiksi jalkaraudoin, ja pysyvyys oli oikein hyvä. Jos sattui haveri, kapteeni oli viimeinen, joka jätti laivan, miehistö ei aluksesta luopunut. Tupakkataukoja ei tunnettu. Luppopäiviä ei ollut. Palkaksi riitti pari raippoja, eikä juuri kukaan kysellyt lisää."

"Tähän antiikkiseen arvoperintöön jotkut Itämerenkin kyntäjät näyttävät kiintyneen niin, etteivät millään malttaisi siitä luopua. Mutta aika aikaansa kutakin."

"Purjealusten perinne taas kehittyi, kun siirryttiin suurille vesille ja laivojen koko kasvoi niin ettei tarpeellista määrää airoja saanut mahtumaan kylkiin. Työvoimastakin oli pulaa, orjuus ei ollut entisellään ja rikollisetkin mestattiin ja silvottiin mieluummin kuin lähetettiin hyödylliseen soututyöhön, sillä suuri yleisö vaati huvinsa."

"Rekrytoinnissa jouduttiin turvautumaan kalliisiin ratkaisuihin kuten shanghaiaukseen, mutta juuri purjealuksilla kehittyi nykyaikaisen energiakaupan ydinajatus."

"Purjehtijahan joutui maailman merillä alistumaan joka päivä säiden armoille. Kuten jokainen edes optimistijollassa kököttänyt tietää, purjehtiminen on parhaimmillaan suhteellisen niukkuuden hyväksikäytön maksimointia. Se on otettava, mitä annetaan, ja kiskottava siitä suurin mahdollinen hyöty. Pieni on ihminen mitään päättämään."

"Tätä oivallusta hyödyntämään heräsivät ensimmäisinä nimenomaan omat varhaiset maanmiehemme. Nykyaikaisen huomio- ja tarinatalouden saavutukset aavistaen he saivat markkinoiduksi sellaisen käsityksen, että suomalainen oli velho joka pystyi kietaisemaan tuulet vangiksi köyteen, josta tarvitsija sai ne vapautetuksi purkamalla solmut auki. Tätä köyttä sitten kaupattiin energian tarpeessa olevilla, sitä kalliimmalla mitä kovempi oli tarve, ja kauppa kävi kuin siimaa. Köysi oli milloin mistäkin, joskus pelkästä pajusta."