Odevni Podnikin tehdas Tshekin Prostejovissa on harvinainen esimerkki siitä, että vaatteiden tekeminen voi vielä kannattaa Euroopassa. Tehdas perustettiin vuonna 1948 eli heti kun Tshekkoslovakia oli siirtynyt kommunistien komentoon. Vuonna 1994 se yksityistettiin: toimiva johto otti pankista lainaa ja hankki lähes kaikki osakkeet itselleen.

Vielä 1970-luvulla Odevni Podnikin tehtaalta sai leipänsä 7 00 työntekijää. Kun Tshekkoslovakian kommunistihallinto kaatui kuuluisassa samettivallankumouksessa, oli tehtaalla töissä 5 500 henkeä. Ja ihme ja kumma: saman verran heitä on edelleen.

– Enemmänkin olisi, jos vain saisimme palkatuksi jostain ammattitaitoisia ompelijoita, tehtaan toimitusjohtaja ja pääomistaja Frantisek Tuhy sanoo.

Jo nyt tehdas on joutunut turvautumaan työvoiman tuontiin. Ukrainasta on tullut 250 henkeä ja naapurimaasta Slovakiasta vielä paljon enemmän. Jopa Mongoliasta on saapunut muutama kymmenen ompelijaa.

– Kaikki ovat meillä töissä laillisesti. Työluvat ovat kunnossa, Tuhy kehaisee.

Ay-johtaja johtokunnassa

Muutaman kymmenen tuhannen asukkaan Prostejov sijaitsee 300 kilometriä Prahasta itään. Parinkymmenen kilometrin päässä on Olomoucin vanha yliopistokaupunki. Täällä ovat Odevni Podnikin päätuotantolaitokset, mutta vaatteita tehdään sen lisäksi seitsemällä muulla paikkakunnalla.

Noin puolet tehtaan työntekijöistä on järjestäytynyt ammatillisesti. Ammattiosastoa on johtanut jo yli parinkymmenen vuoden ajan Helena Vyroubalova. Hän on näyttävä nainen huolellisesti kammattuine tukkalaitteineen ja monilukuisine sormuksineen.

Yhtäkkiä ajatellen Vyroubalovaa voisi kuvitella – ulkoisen olemuksen perusteella – vaikkapa tehtaan kakkosjohtajaksi. Kuvitelma ei ole täysin tuulesta temmattu: Vyroubalova istuu tehtaan johtoryhmän kokouksissa, jossa hänelle on myönnetty myös päätösvalta. Hän on osan ajastaan tehtaan palkkalistoilla ja hoitaa silloin työntekijöiden sosiaalihuoltoon liittyviä asioita, lopun aikaa hän toimittelee ay-asioita.

Kun Vyroubalovalta kysyy, eikö ole vaikeaa olla yhtä aikaa tehtaan johtoryhmässä ja toisaalta ay-toiminnassa, seuraa pitkä miettimistauko.

– Meillä ei täällä ole koskaan ollut erityistä "taistelua" työnantajan ja työntekijöiden välillä, hän sanoo lopulta.

– Asioista neuvotellaan ja kompromissiin pyritään. Ja aina sellainen on löytynyt.

Ammattiosaston puheenjohtaja tulee ilmeisen hyvin toimeen tehtaan toimitusjohtajan kanssa. Niinpä hänen haastattelunsakin tapahtuu toimitusjohtajan työhuoneessa – ja johtajan läsnäollessa. Vähän väliä toimitusjohtaja intoutuu kehumaan, kuinka erinomainen ihminen Helena Vyroubalova onkaan.

"Vielä sosialismissa"

Kun kuuntelee vuoron perään Odevni Podnikin toimitusjohtajaa Frantisek Tuhya ja ammattiosaston puheenjohtajaa Helena Vyroubalovaa, on vaikea päätellä, kumpi kehuu tehdasta ja sen työoloja enemmän.

– Työntekijät elävät meidän maksamallamme palkalla kunnollisesti, voivat matkustella lomillaan ja kouluttaa lapsiaan, toimitusjohtaja vakuuttaa.

– Meidän yrityskohtainen työehtosopimuksemme on niin hyvä, että muiden kevyen teollisuuden tehtaiden työntekijät ovat meille kateellisia, ay-johtaja säestää.

Vyroubalovan mukaan työntekijöillä on niin kattavat sosiaaliedut, että muualla töissä käyvät tuhahtelevat happamasti Odevni Podnikilla eleltävän vielä "sosialismissa". Huomautuksella tarkoitetaan aikaa, jolloin väkeä ei irtisanottu ja kaikista pidettiin edes jonkinlaista huolta – jopa tuottavuuden kustannuksella.

Töitä tshekkiläisellä vaatetehtaalla painetaan pääasiassa urakalla. Ja kun tehdassaleissa katsoo ompelijoiden vauhtia, niin mieleen tulevat todellakin "sosialistiset iskurityöläiset" – niin vikkelästi kangaspalat kääntyilevät ompelukoneen tikkaavan neulan tuntumassa.

Keskipalkka tehtaalla on reilut 400 euroa bruttona. Se ei ole paljon edes tshekkiläisen mittapuun mukaan. Tevanake-aloilla se on kylläkin kilpailukykyinen palkka.

– Jos perheestä molemmat käyvät töissä, niin kyllä sillä pärjää. Yksin elävälle ja varsinkin yksihuoltajalle se on tietysti aivan liian vähän, Helena Vyroubalova sanoo.

– Meillä on onneksi aika hyvä sosiaalipaketti, jonka turvin työntekijät saavat monenlaisia etuja. On tuettu työmaaruokailu, pari lomakeskusta, lasten kesäleirejä ja iso terveyskeskus. Siellä työskentelee kaksi yleislääkäriä, neljä hammaslääkäriä, gynekologeja, sisätautilääkäri…

Gynekologien runsas määrä työterveyshuollossa selittyy sillä, että lähes kaikki tehtaan työntekijät ovat naispuolisia. Osa heistä asuu varta vasten työntekijöille rakennetussa asuntolassa tehtaan kupeessa.

Kiina uhkaa

Odevni Podnikin asiat kehittyivät aina viime vuoden alkuun asti erinomaisesti. Liikevaihto ja –voitto kasvoivat, uusia markkinoita avautui ja asemia vahvistettiin jo vallatuilla markkinoilla.

Mutta sitten vaatteiden kauppa vapautui ja Kauko-Idässä valmistetut tuotteet alkoivat tunkeutua samoille apajille, joilla Odevni Podnik oli operoinut. Kun samaan aikaan Tshekin valuutta, koruna, vahvistui roimasti, koitui tästä lisää vaikeuksia tehtaalle, jonka tuotannosta peräti kaksi kolmasosaa menee vientiin. Niinpä viime vuoden liikevoitto oli enää "vain" miljoona euroa.

– Ei ole muuta mahdollisuutta kuin kehittää tuotteitamme ja valmistustamme entisestään, sanoo toimitusjohtaja Frantisek Tuhy.

Tehtaan johto on jopa ryhtynyt miettimään valmistuksen siirtämistä ulkomaille. Jo nyt joitakin tuotteita ompelutetaan Valko-Venäjällä, mutta Tuhyn mielestä Valko-Venäjä on sijoittajalle niin ongelmallinen maa, että he eivät aio sinne investoida.

Ammattiosaston puheenjohtaja Helena Vyroubalova on jo hiukan huolissaan tehtaan työllisyydestä tulevaisuudessa. Työpaikkojen säilyminen on hänen mielestään palkankorotuksiakin tärkeämpää.

Esa Tuominen
Prostejov
Tshekki

– Olen ammattiliiton jäsen, koska mielestäni jonkun on ajettava meidän työläisten asiaa, Linhartova sanoo.

– Vaikka totta puhuen mielestäni ay-liikkeen pitäisi ajaa meidän asioitamme paljon pontevammin. Erityisesti palkkojen pitäisi nousta nykyisestä.

Linhartova kantaa kuukausittain kotiinsa noin 400 euroa. Teknikkona työskentelevä mies osallistuu niin ikään perheen talouteen, mutta kuinka paljon hän ansaitsee, sitä ei Linhartova sano tietävänsä. Ei kuulemma ole kysynyt.

Linhartovat asuvat omakotitalossa kahdestaan, koska lapset ovat jo muuttaneet maailmalle. Tulot sallivat toisinaan pienen lomamatkan ulkomaille. Toimeen siis tullaan, muttei mitenkään leveästi.

Elittekö sosialismin aikana paremmin vai huonommin kuin nykyään?

– Vaikea sanoa. Ei minulla silloin ollut mitään erityisiä toimeentulo-ongelmia.

Nykyiseen Tshekin kehitykseen Marcela Linhartova ei ole tyytyväinen. Tulevaisuus näyttäytyy hänen mielestään hyvin epävarmana. Työttömyyttä hän ei sano silti pelkäävänsä.