Ruotsin
ensi syyskuun valtiopäivävaaleista on muodostumassa jännitysnäytelmä. Vasemmiston ja
porvarillisen opposition kannatuslukemat ovat olleet niin tasan, että vaalien
lopputulosta on mahdotonta ennakoida. Viidennes äänestäjistä ei kuukautta ennen
vaaleja osannut sanoa mitä puoluetta aikoo äänestää.
Vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen tuella kolmatta kautta
vallassa olleella demarien vähemmistöhallituksella on haastajanaan aikaisempaa
yhtenäisempi porvarillinen oppositio, joka politiikan sisältökysymysten lisäksi on
pystynyt sopimaan myös yhteisestä pääministeriehdokkaasta.
Mikäli oppositio voittaa vaalit, valta siirtyy neljän porvarillisen puolueen
muodostamalle koalitiohallitukselle. Sen pääministeriksi nousisi maltillisen kokoomuksen
puheenjohtaja Fredrik Reinfeld, jonka johdolla viime valtiopäivävaaleissa
rökäletappion kärsinyt puolue on lyhyessä ajassa lähes kaksinkertaistanut
kannatuksensa.
Jos taas punavihreä koalitio saa enemmistön valtiopäivillä, jatkaa Göran
Persson maan johdossa joko vasemmistopuolueen ja vihreiden tukeen nojaavan
vähemmistöhallituksen pääministerinä, kuten tähänkin asti, tai muodostaa
koalitiohallituksen niiden kanssa.
Syksyn vaalit ovat kuitenkin ennen muuta linjavaalit. Niissä äänestäjillä on
valittavaan jotakuinkin selkeät vaihtoehdot vaalien jälkeen harjoitettavan politiikan
sisällöstä, sillä toisin kuin Suomessa Ruotsissa ei ole samanlaista blokkien välistä
konsensusta politiikan keskeisistä kysymyksistä.
Oppositio haluaa veronkevennyksiä
Porvarilliset puolueet pitävät korkeaa työttömyyttä ruotsalaisen yhteiskunnan
keskeisimpänä ongelmana. Niiden mielestä työllisyyden kasvun esteinä ovat korkea
verotus ja tulonsiirtojen varassa elämiseen houkutteleva antelias sosiaaliturva.
Lisätäkseen työnteon kannustimia oppositio haluaa keventää verotusta noin kuudella
miljardilla eurolla ensi vaalikauden aikana. Veroale on tarkoitus rahoittaa pääosin
sosiaaliturvaa leikkaamalla. Porvaririntaman tavoitteena on alentaa veroaste vähitellen
EU-maiden keskitasolle. Käytännössä tämä johtaisi yksityisen sektorin osuuden rajuun
kasvuun julkisen sektorin kustannuksella, minkä seurauksena valtion ja kuntien vastuualue
kaventuisi merkittävästi nykyisestä.
Demarit, vasemmistopuolue ja vihreät puolestaan eivät halua tinkiä yhteisesti
rahoitettujen hyvinvointipalvelujen laadusta eikä sosiaalivakuutusten korvaustasosta,
minkä johdosta veroasteen alentamiseen ei niiden mielestä ole varaa ensi vaalikauden
aikana.
Punavihreä koalitio pitää Ruotsin talouden menestystä globaalissa taloudessa
osoituksena siitä, ettei järjestelmän perusrakenteita tarvitse muuttaa. Vasemmiston
mielestä opposition lupaamat verokevennykset ja sosiaaliturvan leikkaukset eivät loisi
uusia työpaikkoja, vaan johtaisivat sen sijaan sosiaalisen turvattomuuden ja
eriarvoisuuden kasvuun.
Vaaleissa ratkaistaan Ruotsin kehityssuunta
Syksyn vaaleissa pelissä on koko ruotsalaisen yhteiskunnan kehityssuunta, sanoo
Ruotsin ammatillisen keskusjärjestön LO:n varapuheenjohtaja Ulla Lindqvist.
Hänen mukaan kokoomuksen siirtyminen kohti politiikan keskikenttää ei ole tehnyt
siitä hyvinvointivaltion kannattajaa.
Porvarillinen oppositio sanoo kannattavansa ruotsalaista hyvinvointimallia,
nykyistä työehtosopimusjärjestelmää ja väittää ettei se tavoittele suuria
muutoksia työmarkkinoiden pelisääntöihin. On kuitenkin selvää, että opposition
verokevennyssuunnitelmien toteuttaminen tekisi pitkällä tähtäimellä mahdottomaksi
hyvinvointivaltion rahoittamisen, Lindqvist arvioi.
Porvareilla leikkaussuunnitelmat
Ruotsin ay-liikkeessä ollaan huolestuneita myös porvarillisen rintaman suunnitelmista
työttömyys- ja sairauskorvausten leikkauksista. LO:n mielestä niiden toteuttaminen
vaarantaisi työmarkkinoiden turvallisuuden.
Tämä johtuu siitä, että oppositio haluaa tehdä suuria heikennyksiä kauan
työttöminä ja sairaina olleiden korvauksiin. Sen lisäksi niiden tavoitteena on muuttaa
koko työttömyysvakuutusjärjestelmä. Ne haluavat muun muassa alentaa
työttömyyspäivärahaa, nostaa kassamaksuja ja tehdä ammattiliitoihin kuulumisen
kalliimmaksi, Lindqvist listaa.
Hänen mukaansa työttömyyskorvausten alentamisen tarkoituksena on pakottaa
työttömät ottamaan vastaan töitä huomattavasti aikaisempaa pienemmällä palkalla.
Opposition tavoitteena on luoda paineita alimpien sopimuspalkkojen laskemiseksi,
mikä puolestaan olisi uhka koko työehtosopimusjärjestelmän säilymiselle. Pitkällä
aikavälillä tämä voisi johtaa amerikkalaistyyppisen halpapalkkaproletariaatin
syntymiseen. Pyrkimyksenä on ennen kaikkea muuttaa työmarkkinoiden nykyistä
voimatasapainoa, Lindqvist täsmentää.
LO ei kannata piikavähennystä
Porvarillisen opposition työllisyyspolitiikan keinovalikoimassa on mukana Suomesta
kopioitu kotitalousvähennys. LO:ssa ei opposition piikareformi-ehdotustakaan oteta
vastaan kättentaputuksin.
Kotitalousvähennys on käytännössä ylimääräinen veroalennus
suurituloisille. Se on myös äärimmäisen kallista työllisyyspolitiikkaa. Samalla
rahalla olisi mahdollista luoda huomattavasti enemmän työpaikkoja esimerkiksi julkisen
sektorin vanhusten huollossa, Lindqvist perustelee.
Hänen mukaansa yhteistyö LO:n ja hallituksen välillä on viime vaalikauden aikana
toiminut hyvin. Järjestössä ollaan melko tyytyväisiä myös hallituksen politiikkaan.
Meillä on kuitenkin edelleen liian korkea työttömyys. Hallitus teki virheen
uskoessaan aivan liian kauan, että pelkkä talouskasvu poistaisi työttömyyden. Sen
olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin työllisyyden lisäämiseksi jo aikaisemmassa
vaiheessa.
Lindqvist painottaa, että työllisyys on ehdottomasti yksi vaalien tärkeimmistä
kysymyksistä. Tavoitteena tulee olla täystyöllisyys, mutta ei mihin hintaan hyvänsä.
Ruotsin ei kannata kilpailla alhaisilla palkoilla vaan osaamisella ja
luovuudella. Siksi myös työmarkkina- ja aikuiskoulutukseen pitäisi panostaa kunnolla,
Lindqvist linjaa.
Markku Vuorio