Talouselämän odotuksia mittaava Ifo-indeksi oli maaliskuussa paremmissa lukemissa kuin 15 vuoteen. Kuluttajien luottamus sen sijaan on pysynyt vaisuna.

Yritysten voitot ovat olleet viime vuosina hyvässä kasvussa. Työssäkäyvien reaalipalkat sen sijaan ovat nyt vajaan prosentin pienemmät kuin ne olivat 1995, ja työttömien määrä pysyttelee yhä aivan viiden miljoonan tuntumassa.

Ensi vuoden alusta elämä kallistuu entisestään, kun arvonlisävero nousee 16 prosentista 19 prosenttiin.

Työllisten määrä 82 miljoonan asukkaan maassa on noussut viidentoista viime vuoden kuluessa 38,6 miljoonasta 38,8 miljoonaan, mutta sosiaalivakuutusvelvollisten työntekijöiden määrä on samaan aikaan vähentynyt 13 prosenttia noin 26 miljoonaan ihmiseen.

Yhä useampi tekee töitä pienyrittäjänä tai niin sanotuissa minitöissä. Viimeksi mainitut ovat osa-aikatöitä, joissa palkka ei ylitä 400 euroa kuukaudessa. Työntekijä ei maksa lainkaan vakuutusmaksuja tai veroja, työnantajan maksut ovat 25 prosenttia tai jos se on kotitalous, 12 prosenttia palkasta.

Minitöissä käy 6,7 miljoonaa saksalaista, lähes yhtä paljon kuin ammattiliitoissa on jäseniä (6,8 miljoonaa).

DGB:n mielestä varsinkin siivousalalla, kaupassa ja mediassa rehottavia minitöitä pitäisi rajoittaa, sillä työnantajilla on ikävä taipumus korvata niillä normaaleja työsuhteita.

– Ammattiliittojen jäsenet valittavat yhä useammin, että vakituista väkeä irtisanotaan ja heidät korvataan vuokratyövoimalla tai näennäisesti yrittäjän asemassa olevilla ihmisillä. Tämä aiheuttaa alimpien palkkojen laskupainetta, kuvailee keskusliitto DGB:n työmarkkinapoliittisen osaston johtaja Johannes Jakob.

Sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien hallitusneuvotteluissa sovittiin syksyllä, että uusien työntekijöiden harjoitteluaika eli aika jolloin tulokkaan voi irtisanoa milloin tahansa ilman perusteita, pidennetään puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Laiksi asti muutosta ei vielä ole valettu.

DGB:N puheenjohtaja Michael Sommer on uhannut, että ellei hallitus hautaa suunnitelmiaan, saattavat Saksassa uhata samanlaiset levottomuudet kuin Ranskassa, jossa muutos koskee ainoastaan työelämään tulevia nuoria.

Tätä kevättä ovat leimanneet lakot. Verdiin kuuluvat kuntien ja osavaltioiden työntekijät ovat vastustaneet työaikansa pidentämistä 38,5 tunnista 40 tuntiin viikossa helmikuulta saakka. Suurelta osin työtaistelu on päättynyt kompromissiin 39 työtunnista, mutta muutamissa osavaltioissa se jatkui vielä pääsiäisen alla.

Metalliteollisuus on järjestänyt huhtikuun alusta saakka varoituslakkoja tehostaakseen vaatimustaan 5 prosentin palkankorotuksesta. Suuryrityksissä järjestettyihin lakkoihin on osallistunut jopa 100 000 ihmistä päivässä. Lakossa ovat olleet myös yliopistollisten keskussairaaloiden lääkärit.

Terhi Brusin
Berliini