Taustalla on luultavasti yleinen työväenluokkaisuuden arvostuksen lasku yhteiskunnassa. Tuntuu, että ihmiset eivät nykyisin halua tulla puhutelluksi työläisinä silloinkaan kun he ammattinsa perusteella olisivat sellaisia. Työväenluokkaisuus ei ole niin sanotusti "in" tai "cool". Tutkija Beverley Skeggs onkin sitä mieltä, että työväenluokka on hävinnyt julkisuuskamppailun keskiluokalle, jonka arvoja, elämäntyyliä ja ammatteja nykyisin suuri osa työläisistä ihannoi.

Työväenluokka syntyi 1800-luvun loppupuolella, koska porvaristo halusi erottautua alemmasta luokasta. Tässä yhteydessä työväenluokka määriteltiin sosiaaliseksi ongelmaksi, jonka ihmiset esitettiin julkisuudessa tietämättöminä, köyhinä, epäsiisteinä ja epäsiveinä. Tällaisen leiman avulla porvaristo korosti omaa erinomaisuuttaan.

Skeggsin mukaan nykyisin työväenluokkaa halveeraa keskiluokka. Sen arvojen ytimeksi on kiteytynyt yksilöllisiä valintoja tekevä selviytyjä, jolla on hyvä koulutus, kielitaito, kyky analysoida omaa asemaansa ja sitä kautta sopeutua esimerkiksi työmarkkina-asemansa muutoksiin.

Skeggs syyttää maineikkaita sosiologeja siitä, he nostavat oman akateemisen keskiluokkaisuutensa yleiseksi ihanteeksi, jonka uskotellaan olevan kaikkien saavutettavissa. Suomessa koettu irtisanomisaalto kuitenkin jo todistaa, ettei kännykän valmistajalla tai edes paperityöläisellä ole teorian olettamia resursseja luoda itselleen omalla kekseliäisyydellään uutta työtä.

Keskiluokkaisuutta tuotetaan kulttuurissamme jatkuvan työväenluokkaisuuden halventamisen kautta. Televisiosarjoissa näkee harvoin älykkäitä ja menestyviä työläisiä. Hyvä esimerkki työväenluokkaisten arvojen käytöstä esimerkiksi komiikan keinona on meilläkin suosittu "Pokka pitää" -sarja. Siinä tosin irvaillaan myös keskiluokalle, kun työläistaustaisen Hyasint Bucketin pyrky parempiin piireihin epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.

Työväenluokan mauttomuuden varaan rakensi taannoinen myös "Sohvan valtaajat". Sarjan keskipisteenä esiintyi vaimonsa ja sosiaalihuollon elättämä, muiden läsnä ollessa piereskelevä perheen pää. Ei liene sattuma, että suomalaisessa "Kotikadussa" kaikki työläisammateissa olevat henkilöt ovat yrittäjiä.

Keskiluokkaisuutta tuotetaan myös määrittelemällä, millainen pukeutuminen tai millainen koti on tyylikäs. Ei ihme, että televisio täyttyy sisustusohjelmista, joissa esitellään keskiluokkaisia koteja täynnä designesineitä. Keskiluokalle on ominaista oman itsen rakentaminen juuri "shoppailemalla". Kaikilla ei tähän kuitenkaan ole varaa. Työläisten makua keskiluokka taas pitää junttimaisena tai kitschinä. Skeggs osoittaa, että työväenluokkaisuus kelpaa keskiluokalle kuitenkin esimerkiksi mainonnan tehokeinona. Junttimaiset juoma- ja käytöstavat tehoavat esimerkiksi "Kurko"-lonkeromainoksissa.

Koska työväenluokkaisuus näyttäytyy julkisuudessa enimmäkseen negatiivisena tai koomisena, ei voi pitää ihmeenä, etteivät edes työväenluokan omat poliittiset edustajat esiinny julkisuudessa mielellään työväenluokkaisesti. Poliitikkojen oma vaatetus ja ympyrät, joissa he mieluiten näyttäytyvät, viittaavat keskiluokkaan. Samoin järjestöjen ulkoisella ilmeellä haetaan selvästi keskiluokkaista imagoa. Harva pysähtyy miettimään, miten työväenluokka itse näkee itsensä ja miten sen omat näkemykset itsestään saisivat enemmän julkisuutta. Mihin samaistumme me, joilla ei ole varaa elää keskiluokkaista elämää?

Lähde: Skeggs, Beverley 2004. Class, Self, Culture. London & New York: Routledge.