Kirkon ja kunnantalon välissä kulkee viivasuoraan Seppälän puistotie. Jos kilometrin pitkän kadunpätkän keskelle laittaisi harpin ja vetäisi ympyrän viiden kilometrin säteelle, siihen mahtuisi koko Mänttä ja vähän Vilppulaakin.

Mäntässä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Neljä ruokakauppaa, naisten- ja miesten vaatetusliike, Alko, apteekki, pub, kahviloita, hotelli, R-kioski, pizzeria ja nakkikioski, jopa liikennevalot. Kaikki on kompaktisti Seppälän puistotien varrella.

Vähän etäämpänä, mutta näköetäisyydellä sijaitsee Mäntän sydän, entinen Serlachiuksen tehdas, nykyinen Metsä-Tissue. Tehdas on sijainnut Kuoreveden rannalla 130 vuotta ja antanut mänttäläisille leivän ja hyvinvoinnin.

Auli Välimäki ehti työskennellä tehtaalla melkein neljäkymmentä vuotta ennen kuin lähti työttömyysputkeen. Pitkä työsuhde ja uran loppuminen työttömyysputkeen on tavallista tehdastyöläisillä.

– Nuorena likkana yritettiin päästä joko kauppaan tai konttoriin. Jos ei onnistunut, tehtaalle pääsi aina. Nyt tilanne on päinvastoin. Kauppaan on helpompi päästä töihin kuin tehtaalle, sillä Tissuelle otetaan vain koulutettua ammattiväkeä, Auli Välimäki sanoo.

Hän on toisen polven tehtaalainen, kuten useat mänttäläiset. Välimäen perhe myös asui aikoinaan tehtaan asunnossa, kävi tehtaan saunassa ja lapset hiihtivät tehtaan hiihtokilpailuissa.

Julkisuus näännyttää

Entinen paperityöläinen Auli Välimäki on tietysti seurannut tarkasti Kuusankosken ja Voikkaan tapahtumia.

– En kuitenkaan usko, että Mäntässä kävisi samoin. Metsä-Tissue on iso työllistäjä, mutta se on ollut paljon suurempikin. Kun sellutehdas lopetettiin 1990-luvulla, Mäntän piti kuolla. Eivät kaupungit ja kunnat lopu, vaikka iso laitos sulkee ovensa. Ihmiset eivät jätä kotejaan niin helposti.

– Olen sanonut kuusankoskelaisille, että kyllä te pärjäätte, kunhan selviätte julkisuuden kanssa. On niin surullista, että julkisuus näännyttää kaupunkeja ja kuntia ennen kuin mitään on edes tapahtunut, Auli Välimäki sanoo.

Mänttäkin on joutunut sopeutumaan siihen, että automaatio vie tehtaalta työpaikkoja. Edelleen Metsä-Tissue on 550 henkilön työmaa, ja kaupungin suurin työnantaja. Paikkakunnalle on kuitenkin syntynyt myös muuta pienteollisuutta ja tietysti kunnalliset ja yksityiset palvelut työllistävät.

– Enää Mänttä ei seiso pelkästään puujalan varassa. Tulevaisuudessa tukijalat löytyvät entistä enemmän pienyrityksistä. Turha kuvitella, että tehtaan kaltaisia työllistäjiä tulisi jatkossa. Uskon kuitenkin vakaasti, että Mäntässä toimii paperiteollisuus tulevaisuudessakin, Auli Välimäki sanoo ja perustaa uskomuksensa ympäristöön: Mänttähän sijaitsee keskellä vehmaita metsiä Kuoreveden ja Keurusselän välissä.

Vanhalla teollisuuspaikkakunnalla eivät viherpiipertäjät juhli, vaikka tehdas sijaitsee luonnonkauniin vesistön rannalla.

– Tehdas on ykkönen ja sen tarpeiden mukaan eletään. Niin on tehty aina. Kukaan ei kyseenalaista tehtaan tarpeita, niin tärkeä se on meille. Liito-oravat löytävät kyllä uudet puunsa, jos joku kaadetaan, Auli Välimäki sanoo.

Pehmopaperia ja esimerkiksi leivinpaperia valmistama tehdas tosin ei enää laske saastunutta vettä järveen eikä piipustakaan tuprahtele häiritsevää hajua. Tosin Mäntässä on ollut parin vuoden ajan hajuhaitta, jonka alkulähde ovat kaupunkilaiset itse. Yhdyskuntajätteen käsittely siirrettiin tehtaan puhdistamolle, ja kuonakasat lemuavat kesäisin.

Rukkasista opittiin

Kun Auli Välimäki kävelee Seppälän puistotiellä, melkein jokainen tervehtii häntä. Muutoinkin pikkukaupungissa kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Ja mikseivät tuntisi ainakin Aulin: hän työskenteli viimeiset kymmenen vuotta tehtaan työsuojeluvaltuutettuna ja on istunut kaupunginvaltuustossa 25 vuotta. Nyt hän toista kautta hallituksen puheenjohtaja.

Mänttä on tyypillinen teollisuuspaikkakunta, jossa vasemmisto ei mahdu yhteen ruotuun ainakaan kunnallispolitiikassa, harvoin myöskään tehtaalla. Mäntässä on perinne, että demarit tekevät kunnallispolitiikassa yhteistyötä kokoomuksen kanssa.

– Taitaa juontaa ajoilta, jolloin tehtaalla kommunistit ja demarit olivat napit vastakkain, Auli Välimäki arvelee.

Kun metsäpatruunat järjestivät viime vuonna paperin työsulun, Auli Välimäellä oli syytä sekä suruun että iloon.

– Jokainen sulkupäivä tarkoitti 13 000 euron vähennystä kaupungin kassaan. Toisaalta oli ilo nähdä, kuinka tyhjään liikehuoneistoon perustetussa ammattiosaston toimistossa kävi väkeä, myös nuoria.

Pienenä kaupunkina Mänttä ei selviä ilman kumppania. Yhteistyötä tehdään ja lujasti Vilppulan kanssa. Kahdeksan kilometrin päässä sijaitseva naapurikunta on kumppani, jonka kanssa tehtävää yhteistyötä ei enää tärvätä puheilla kuntaliitoksesta.

– Olemme kosineet kolme kertaa ja aina saaneet rukkaset. Nyt tehdään palvelurakenneyhteistyötä. Vuosikymmenen loppuun mennessä meillä on yhteinen palvelurakenne. Toinen kunta hoitaa vaikkapa tekniset työt, toinen sosiaalipuolen. Jo nyt ihmiset seilaavat työpaikan ja kodin väliä Mäntästä Vilppulaan ja päinvastoin.

Aikoinaan Mänttä on irrotettu Vilppulasta. Sitä ennen kunnat kuuluivat Keuruun pitäjään ja sitä ennen Ruoveden emäpitäjään. Kuntaliitokset ovat siis historiasta tuttuja.

– Onhan meillä paljon yhteistä jo nyt: Mäntän seudun terveydenhuoltoalue ja koulutuskeskus muun muassa, Auli Välimäki huomauttaa.

Toisen asteen oppilaitoksen opintolinjat kielivät siitä, että Mänttä ei ole heittämässä pyyhettä kehään. Koulutuskeskuksessa on paperi- ja prosessilinja sekä sähkö- ja automaatiolinja Metsä-Tissuen tulevaisuutta turvaamaan.

Leena Seretin

Palkkatyöläinen 25.4.2006 nro 4/06