Miksi, johtaja Laatunen?
– Mielenterveysongelmien kasvua on ihmetelty muun muassa työeläkeyhtiöiden ja Kelan piireissä. Vastausta ongelman syihin ei tunnu olevan kenelläkään. Osa-alueittain ongelmaa on tutkittu ja siitä syntyi ehdotus, että pitää tehdä laaja ja perusteellinen selvitys.
– Mielenterveyden horjuminen on sairastuneen näkökulmasta ikävää, mutta ongelmana ovat myös kustannukset: sairastuminen maksaa poissaoloina, päivärahoina, työkyvyttömyyseläkkeinä ja kasvavina psyykelääkekuluina. Jos emme tiedä syitä, joita on varmaan tavattoman paljon, on vaikea tarttua ongelman korjaamiseen.

Esität lääketieteellistä tutkimusta. Sairauspoissaoloon tarvitaan lääkärintodistus, ja työkyvyttömyyseläke myönnetään lääketieteellisin perustein. Eikö jo ole olemassa vahvaa lääketieteellistä näyttöä? Mitä tutkimalla asiaa pitäisi saada selville?
– Puhun maallikkona enkä lääkärinä eikä minulla ole mitään vastausta syihin. Yksi tutkimuksen alue voisi olla se, onko lääketieteellinen diagnostiikka muuttunut eli onko lääkäreiden arviot sairauden laadusta erilaisia kuin joskus aikaisemmin. Tämä tuskin selittää koko ongelmaa. Kaikkein vaikein tutkittava on varmaan se, mitkä tekijät laukaisevat mielenterveysongelmat, kun ihminen on kuitenkin kokonaisuus.

Pitäisikö tutkia myös työtä eli mikä työssä särkee ihmisen mielen?
– Kyllä pitää tutkia sekä työtä että vapaa-aikaa, kaikkia tekijöitä. Jos aletaan tutkia vain yhtä nurkkaa, ei saada vastauksia, joihin tarttua. Tarvitaan hyvin kokonaisvaltainen tutkimus, mutta ei niin mammuttimainen, että se vie vuosikymmeniä.

Työturvallisuuslailla on annettu välineitä työkuormituksen hallintaan ja työterveyshuoltolailla yksilöille mahdollisuus puuttua itsekin jaksamiseensa. Työkyky-toimilla on onnistuneesti kohennettu ihmisen jaksamista työssä. Eivätkö olemassa olevat välineet pure myös mielenterveydellisten ongelmien torjuntaan työelämässä?
– Meillä on erinomaisen hyvä uusi työterveyshuoltolaki, erittäin hyvä työturvallisuuslaki ja toimiva työterveyshuolto, vaikka sen kattavuudessa on parantamisen varaa. Raamit ovat kunnossa ja uskon myös, että tyky-toiminta ja asioiden mahdollisimman avoin keskustelu tuovat koko ajan tulosta.
– Oleellista on, että työyhteisössä huomataan riittävän ajoissa oireet ja osataan tehdä korjaustoimenpiteitä. Kun päästään kiinni mielenterveysongelmien aiheuttajiin, osataan tarttua myös ongelman korjaamiseen. Suomessa on hyvää näyttöä siitä, että tuki- ja liikuntaelinsairauksia on saatu hallintaan, kun 70-luvulta lähtien on tehty työtä ergonomian eteen.

Onko vaarana, että yksilöä aletaan syyllistää heikosta stressinsietokyvystä?
– Vaara on nimenomaan se, että syyllistetään joko yksilöä heikosta stressinsietokyvystä tai työnantajaa huonosta työilmapiiristä tai esimiehiä huonosta johtamisesta tai työtovereita toisensa kiusaamisesta.
– Ajatuksenani on se, että ei lähdetä etsimään syyllistä vaan syitä, joita löytyy varmasti eri suunnilta. Pitää muistaa myös varoa, ettei tehdä liiallisia yleistyksiä.

Jatkuva epävarmuus nakertaa ihmisen mielenterveyttä. Onko edessä uudelleen arvioinnin paikka työpaikan jatkuvuuden merkityksestä, kun elämisen palikat tuntuvat muutoin olevan niin epävarmoja?
– Varmaan on niin, että jos ihmisellä on motivoiva työ, se auttaa kestämään yksityiselämän paineita. Jos on työelämässä paineita työpaikan menettämisen vuoksi ja yksityiselämä on kunnossa, se auttaa kestämään. Kuvittelisin näiden nivoutuvan aika lailla toisiinsa.

Onko työterveyshuolto avuton mielenterveysongelmien edessä? Yleisin tapa vastata ongelmaan on kirjoittaa pitkä sairausloma ja määrätä lääkkeitä, vaikka nähtäisiin, että syyt ovat työpaikalla?
– En allekirjoita tätä väitettä. Itselläni on käsitys, että varsinkin suurissa yrityksissä, joissa on oma työterveyshuolto, työterveyshuolto on nostettu varsin korkealle asiantuntijarooliin, kun haetaan työkyvyttömyyden syitä. Työterveyslääkäreiden sana painaa. Kun joudutaan turvautumaan ulkopuolisiin resursseihin, työ jää akuutin ongelman hoitamiseen.

Eli työhön pureutuvaa työterveyshuoltoa pitäisi kehittää?
– Uskon, että mitä paremmat resurssit työterveyshuollolla on, sitä paremmat ovat tulokset.

Mihin odotat mahdollisen tutkimuksen tuloksineen johtavan?
– Odotus on sama kuin on ollut yleensä kuntoutustoiminnassa, että päästäisiin kiinni ongelmien syihin riittävän ajoissa. Kun syyt löydetään ajoissa, ihmistä voidaan auttaa jaksamaan työssään.
– Työterveyshuollolla on keskeinen rooli, mutta pitää muistaa se, että jos mielenterveyden horjumistapauksia alkaa olla työpaikalla, pitää arvioida työpaikan olosuhteita johtamisesta lähtien.
– On todella tärkeää, että korjaaviin toimenpiteisiin sitoutuu koko organisaatio ja se tarkoittaa, että myös ylimmän johdon pitää ymmärtää, että nämä ovat isoja kysymyksiä niin yksilöiden kuin työnantajan kannalta.
– Syitä löytyy varmaan monelta suunnalta eikä ongelmaa pidä jättää tutkimatta siksi, että pelätään, että syy on yksilössä tai työnantajassa tai yhteiskunnassa. Olennaista on kääntää kehitys parempaan suuntaan. Kukaan ei voi hävitä: tutkimuskustannukset menetetään, mutta varhaisen eläköitymisen kustannukset ovat paljon suurempia.