
Urheilumerkkejä
pilkkapalkalla
Ay-liikehaluaa
reilun pelin olympialaiset
Ateenan kisojen
lähestyessä kansainvälinen ay-liike ja kansalaisjärjestöt ovat aloittaneet kampanjan
reilun olympiahengen ulottamiseksi myös urheiluvaatteita ja jalkineita valmistavien
työläisten työpaikoille. Kymmenien tai jopa satojen miljoonien työntekijöiden
työehdot ja olosuhteet kun eivät aina ole järin reiluja.
Tekstiili-, vaatetus- ja jalkinetyöntekijöiden kansainvälinen
liitto ITGLWF arvioi, että suuri osa olympialaisten logoilla varustetuista tuotteista on
valmistettu lapsityöllä.
Myöskään muita ILO:n työelämän perusoikeuksia ei Aasian hikipajoissa juuri
noudateta. Niissä tehdään ylipitkiä työpäiviä vaikeissa ja vaarallisissa oloissa
pilkkapalkalla. Järjestäytyminen on kielletty tai siitä seuraa hankaluuksia, ja
sopiminen on puhdasta omistajatyönantajan sanelua.

Play Fair at the Olympics kampanjan eli reilun pelin olympialaisten tavoitteena
on kohentaa monikansallisten yritysten työntekijöiden oikeuksia ja työoloja. Kampanja
ei ole boikotti, vaan sillä halutaan nostaa julkisuuteen olympia-aatteen
suvaitsevaisuuden ja olympiatarvikkeita valmistavien työntekijöiden epäoikeudenmukaisen
kohtelun välinen ristiriita ja vaikuttaa ylikansallisten yritysten toimintaan. Toki
kampanjalla halutaan herätellä myös urheilun ystäviä, jotta heistä saataisiin
vastuullisia, tiedostavia kuluttajia.
Mukana kampanjoimassa ovat ay-liikkeen maailmanjärjestö VAKL, kansainväliset liitot,
global unions ja jo aikaisemmin puhtaiden vaatteiden puolesta kampanjoineet liitot.
Näihin kuului Suomesta Teva, joka toukokuussa yhdistyi Kemianliiton kanssa. Ay-liikkeen
rinnalla uudessa kampanjassa on mukana kansainvälinen kehitysapujärjestö Oxfam.
Reilut olympialaiset hanke on suunniteltu ulottumaan Ateenan aina Pekingin
kisoihin asti v. 2008.
Kampanja-aktiivien mukaan nyt pyritään erityisesti vaikuttamaan b-brändien
tuottajiin, joita ovat mm. Fila, Puma, Umbro, Asics ja Mizuno, jotta näidenkin
alihankkijat ja niissä noudatettavat työehdot saataisiin selville ja niiden kanssa
päästäisiin neuvottelemaan. Aktiivit kertovatkin, että suurimmat eli a-brändit,
Adidas, Nike ja Reebock ovat jo hieman pesseet käsiään eli joissain niiden tai niiden
käyttämistä tuotantolaitoksista on jo korjattu epäkohtia tai niiden kanssa on sovittu
yhteistyöstä.
Yrityksistä huolimatta Kansainvälinen olympiakomitea ei ainakaan toistaiseksi ole
katsonut tarpeelliseksi tavata kampanjoivien järjestöjen edustajia.
Pontius Pilatus -ilmiö
Kemianliiton puheenjohtaja Timo Vallittu pitää ketjuuntumista
edunvalvonnan kannalta hankalana. Hän kutsuu sitä Pontius Pilatuksen
käsienpesustrategiaksi.
Kun tuotemerkki tai brändi haluaa 10 000 urheilupaitaa johonkin
päivämäärään mennessä, se tiedustelee joukolta alihankkijoita, millä hinnalla
homma hoituisi. Brändi valitsee niistä yleensä halvimman ja pesee muusta siihen
liittyvästä kätensä. Alihankkija teettää työn, ja usein se lähtee ketjua pitkin
sen omille alihankkijoille. Näin alkuperäinen brändi ei välttämättä tiedä, missä
ja millaisissa oloissa tuote on valmistettu. Kuitenkin siihen pannaan oma logo.
Tuottaja ja alihankkija voivat näin ollen ilmoittaa, etteivät ne riko
työntekijöiden oikeuksia. Ne pesevät kätensä kuten Raamatun Pontius Pilatus, joka ei
halunnut sekaantua Jeesuksen tuomitsemiseen.
Kampanjoilla voidaan Vallitun mielestä kiinnittää hyvin huomiota epäkohtiin, kuten
taannoin jalkapalloja ompelevien lapsityöläisten asemaan. Kansainvälinen tekstiili
yrittää muutoinkin saada monikansallisia firmoja ja urheilujättejä kiinnostumaan
yritysetiikasta. Valittu pitää sitä hyvänä tienä parempiin työehtoinen
tulevaisuudessa. Play Fair -kampanjakin on osa maailmanlaajuista tekstiilityöntekijöiden
projektia. Pitkällä tähtäimellä tavoitteeksi on asetettu koko
urheiluvaateteollisuuden kattava globaali sopimus ILOn normien mukaisista
minimityöehdoista.
Kemianliiton omaa panosta Play Fair -kampanjassa Vallitu ei vielä kesäloman korvalla
osaa sanoa.
Ay-liikkeen toimien ohella on tärkeää, että kehittyneet maat, mm. Suomi ja muu
Pohjola, täyttävät kehitysyhteistyövelvoitteensa. Köyhiin maihin tulisi saada
enemminkin julkisen vallan ja valvonnan kautta resursseja kuin bisnesmaailman
lainalaisuuksien mukaan liikkuvaa rahaa. Valittu pitääkin tärkeänä, että Suomen
kehitysyhteistyömäärärahat saataisiin nopeammalla aikataululla YK:n suosittamaan 0,7
pros. BKT:stä.
Hilkka Jukarainen
Palkkatyöläinen
7.7.2004 nro 6/04 |