Tekstiili-, vaatetus- ja jalkinetyöntekijöiden kansainvälinen liitto ITGLWF arvioi, että suuri osa olympialaisten logoilla varustetuista tuotteista on valmistettu lapsityöllä.

Myöskään muita ILO:n työelämän perusoikeuksia ei Aasian hikipajoissa juuri noudateta. Niissä tehdään ylipitkiä työpäiviä vaikeissa ja vaarallisissa oloissa pilkkapalkalla. Järjestäytyminen on kielletty tai siitä seuraa hankaluuksia, ja sopiminen on puhdasta omistajatyönantajan sanelua.

Play Fair at the Olympics –kampanjan eli reilun pelin olympialaisten tavoitteena on kohentaa monikansallisten yritysten työntekijöiden oikeuksia ja työoloja. Kampanja ei ole boikotti, vaan sillä halutaan nostaa julkisuuteen olympia-aatteen suvaitsevaisuuden ja olympiatarvikkeita valmistavien työntekijöiden epäoikeudenmukaisen kohtelun välinen ristiriita ja vaikuttaa ylikansallisten yritysten toimintaan. Toki kampanjalla halutaan herätellä myös urheilun ystäviä, jotta heistä saataisiin vastuullisia, tiedostavia kuluttajia.

Mukana kampanjoimassa ovat ay-liikkeen maailmanjärjestö VAKL, kansainväliset liitot, global unions ja jo aikaisemmin puhtaiden vaatteiden puolesta kampanjoineet liitot. Näihin kuului Suomesta Teva, joka toukokuussa yhdistyi Kemianliiton kanssa. Ay-liikkeen rinnalla uudessa kampanjassa on mukana kansainvälinen kehitysapujärjestö Oxfam.

Reilut olympialaiset –hanke on suunniteltu ulottumaan Ateenan aina Pekingin kisoihin asti v. 2008.

Kampanja-aktiivien mukaan nyt pyritään erityisesti vaikuttamaan b-brändien tuottajiin, joita ovat mm. Fila, Puma, Umbro, Asics ja Mizuno, jotta näidenkin alihankkijat ja niissä noudatettavat työehdot saataisiin selville ja niiden kanssa päästäisiin neuvottelemaan. Aktiivit kertovatkin, että suurimmat eli a-brändit, Adidas, Nike ja Reebock ovat jo hieman pesseet käsiään eli joissain niiden tai niiden käyttämistä tuotantolaitoksista on jo korjattu epäkohtia tai niiden kanssa on sovittu yhteistyöstä.

Yrityksistä huolimatta Kansainvälinen olympiakomitea ei ainakaan toistaiseksi ole katsonut tarpeelliseksi tavata kampanjoivien järjestöjen edustajia.

Pontius Pilatus -ilmiö

– Kun tuotemerkki tai brändi haluaa 10 000 urheilupaitaa johonkin päivämäärään mennessä, se tiedustelee joukolta alihankkijoita, millä hinnalla homma hoituisi. Brändi valitsee niistä yleensä halvimman ja pesee muusta siihen liittyvästä kätensä. Alihankkija teettää työn, ja usein se lähtee ketjua pitkin sen omille alihankkijoille. Näin alkuperäinen brändi ei välttämättä tiedä, missä ja millaisissa oloissa tuote on valmistettu. Kuitenkin siihen pannaan oma logo.

Tuottaja ja alihankkija voivat näin ollen ilmoittaa, etteivät ne riko työntekijöiden oikeuksia. Ne pesevät kätensä kuten Raamatun Pontius Pilatus, joka ei halunnut sekaantua Jeesuksen tuomitsemiseen.

Kampanjoilla voidaan Vallitun mielestä kiinnittää hyvin huomiota epäkohtiin, kuten taannoin jalkapalloja ompelevien lapsityöläisten asemaan. Kansainvälinen tekstiili yrittää muutoinkin saada monikansallisia firmoja ja urheilujättejä kiinnostumaan yritysetiikasta. Valittu pitää sitä hyvänä tienä parempiin työehtoinen tulevaisuudessa. Play Fair -kampanjakin on osa maailmanlaajuista tekstiilityöntekijöiden projektia. Pitkällä tähtäimellä tavoitteeksi on asetettu koko urheiluvaateteollisuuden kattava globaali sopimus ILOn normien mukaisista minimityöehdoista.

Kemianliiton omaa panosta Play Fair -kampanjassa Vallitu ei vielä kesäloman korvalla osaa sanoa.

Ay-liikkeen toimien ohella on tärkeää, että kehittyneet maat, mm. Suomi ja muu Pohjola, täyttävät kehitysyhteistyövelvoitteensa. Köyhiin maihin tulisi saada enemminkin julkisen vallan ja valvonnan kautta resursseja kuin bisnesmaailman lainalaisuuksien mukaan liikkuvaa rahaa. Valittu pitääkin tärkeänä, että Suomen kehitysyhteistyömäärärahat saataisiin nopeammalla aikataululla YK:n suosittamaan 0,7 pros. BKT:stä.

Hilkka Jukarainen