Nyt sekin tiedetään. Tohtori Richard Wiseman Hertfordshiren yliopistosta otti siitä selvää monivuotisessa tutkimuksessa nimeltä Laughlab.

Tohtori, entinen ammattitaikuri muuten, haastoi kaikki internetissä parveilevat ja englantia ymmärtävät lähettämään mielestään meheviä vitsejä, kaskuja, pilapaloja ja sen sellaista sälää tutkijoiden kokoelmaan ja saman tien mittailemaan saadun saaliin naurettavuutta.

Juttuja kertyi hulppeat 40 000. Se on paljon se, siitä nikkaroidaan vielä monta kaskukokoelmaa ja vitsijulkaisua. Arvioita tutkijat kirjasivat ja käsittelivät yli miljoonan. Mitoiltaan hanke kelpasi Guinnessin ennätysten kirjaankin.

Vuoden alkupuolella tuli viimein lorun loppu, touhulle pantiin piste ja laskeskeltiin tulokset.

Niin kuin sopi epäillä jo etukäteen, jossittelulle jäi sijaa. Niinhän arvostelulajeissa käy.

Joku pitää paririvisistä. Joku suosii polveilevaa tarinaa. Joku vaatii jyrkän yllätyksen, joku tyytyy tasaisempaan. Tutkijat askaroivat aikansa kuluksi myös aivojen magneettikenttiä rekisteröivällä laitteistolla ja löysivät kuin löysivätkin alueen, jossa huumorintaju sijaitsee. Toisilla se on kehittyneempi kuin toisilla.

Kansallisiakin eroja havaittiin. Japanilaiset pyrkivät väen väkisin vääntämään sanaleikkejä, joita muunmaalainen ei hevin ymmärtänyt. Kielellä ilottelivat myös englantilaiset. Amerikkalaisissa taas herättivät hereintä hilpeyttä tilanteet, joissa joku joutui pahan kerran nolatuksi ja nöyryytetyksi.

Voittajaksi ja maailman hauskimmaksi vitsiksi julistettu juttu ei ollut ensimmäinen minkään maan listalla, mutta sijoittui kärkipäähän jokaisessa.

Ja voittajahan oli...

Tämän maamme ulkomaankaupasta vastaavat opettelevat ulkoa riemastuttaakseen takuuvarmasti asiakkaitaan koko sivistyneessä, englantia ja internettiä ymmärtävässä maailmassa ja vientihän vetää jotta vihuri käy. Tämän muistaminen liitetään ulkoministeriön virkamiesharjoittelijoiden tutkintovaatimuksiin.

Maailman hauskin kasku siis on:

"Olipa pari extremhenkistä heppulia lähtenyt kaiken muun jo koettuaan kokeilemaan viimein jänisjahtia Ähtärin erämaihin. Pumppuhaulikot oli hankittu, oikein äksönhenkiset street cleanerit, taskumatteja oli ja taskuja riitti ja muutenkin varustelu oli täysin Nato-kelpoista.

Heti alkumatkasta eksyttiin, lainakoira huiskautti kerran häntäänsä ja hävisi kiehtovampiin tehtäviin. Alun toista tuntia kun oli harhailtu, toinen kaveruksista tapaili sydänalaansa ja kellistyi kanervikkoon pitkäkseen.

Pystyyn jäänyt hätääntyi, retuutteli toista ja koetti elvyttää minkä osasi, keksi viimein kaivaa kännykän ja soittaa hälytyskeskukseen.

– Minusta näyttää, että kaveri on aivan hengetön! Mitä minä teen?

– Ei paniikkia, rauhoitteli päivystäjä. –Ensiksi varmistatte, että hän on todellakin kuollut...

Yhteys mykistyi hetkeksi. Sitten päivystäjä erotti kovan pamauksen, sitten rapinaa.

– Selvän teki! kuului taas metsämiehen ääni. – Nyt se ainakin on vainaa."

Savolaisten on tietenkin ollut ihan pakko panna paremmaksi, kun tästä viimein kuulivat, ja niinpä tuossa juhannuksen alla valittiin maailman paras savolaiskasku. Menetelmä oli se, että jonkinmoinen joukko huumorintajulla vaivattuja ihmisiä pantiin linnaan, Olavinlinnaan tällä kertaa, eikä pois päästetty, ennen kuin tuomio oli suoritettu ja parhaasta päätetty. Tieteellisyydestä ei ole takeita, mutta joutuisahan tapa oli. Englantilaiset tuhrasivat projektiaan vuosikaudet, savolaisilta sama sujui siinä vaan ettoneitten välissä huilatessa.

Ja maailman paras savolaisvitsihän on:

"Olipa Kuopion torilla käypäläinen sotkeentunut rupattamaan maailman menosta alkuasukkaan kanssa, ja eikö vaan savolainen venkoilu, otattelu ja akkilointi alkanut vähin erin harmittaa valistunutta vierasta.

– Kuulkaas nyt! hän puuskahti. - Tiedättekö te edes, miten kaukana se Afrikka oikein on!

– Jottako kaakana... Ei kai se kaakana voi olla, kun Savon Sellulla on töissä yks ihan musta mies ja se tulloo joka uamu töihisä polokupyörällä."

Savolainen oli tapansa mukaan oikeassa. Afrikkahan ei ole kaakana. Jo kansakoulussa laulu opetti, että kaakana on käki. Muistattehan: "Kukkuu, kukkuu, kaakana kukkuu..."