Teollisuuden ohella ulkoistaminen on eri muodoissaan lisääntymässä myös palvelualoilla. Ostoskeskuksessa voi kala- tai leipätiski olla eri yritystä kuin se, jonka logo katon harjalla seisoo. Bussiliikenteen kilpailuttaminen on osoitus kokonaisten toimintojen ulkoistamisesta julkispalveluissa.

Työnantajat ulkoistavat useilla strategioilla. Yksinkertaisimmillaan kysymys on esimerkiksi tehdassiivouksen siirtämisestä alan yritykselle. Näin työt aikaa myöten siirtyvät markkinoilla olevan, työnantajan kannalta halvimman työehtosopimuksen piiriin. Tehdassiivooja tekee samaa työtä kuin edeltäjänsä, mutta pienemmällä palkalla ja eri työehtosopimuksella. Toista ääripäätä edustaa yritysten välinen verkottuminen, jossa yhteistyötä tehdään jopa kaikissa ydintoiminnoissa, tuotekehityksestä alkaen.

Ay-liikkeelle ulkoistaminen näyttäytyy useimmiten ongelmana. Työpaikoilla edunvalvonta monimutkaistuu, kun luottamusmiehen edustamien työntekijöiden määrä vähenee ja työpaikalla on usean yrityksen työntekijöitä, jotka kuuluvat eri liittoihin ja eri työehtosopimusten piiriin.

Järjestäytymisen ylläpito on vaikeaa, kun työyhteisöt ovat hajallaan ja pieniä. Liittojen välille syntyy jäsenraja- ja sopimuskiistoja työnantajien etsiessä "halvinta" sopimusta teettää töitä.

Työyhteisöissä työnantajalla on isännänvalta työn organisoinnissa. Paraskin yt-käytäntö henkilöstön kanssa on tiedottamista ja neuvottelua. Jos asioihin halutaan aidosti vaikuttaa, kysymys on viime kädessä työnantajan isännänvaltaan puuttumisesta.

Kokemus tupokierroksilta osoittaa, että valta-asioissa työnantajien "ei" on jyrkkä. Kuitenkin useissa kehittyneissä yrityksissä työnantaja on jo luopunut työnjohto-oikeudestaan ja siirtänyt sitä työyhteisöille, monasti näennäisesti, mutta usein myös aidosti.

Pieniä halkeamia direktiomuuriin kannatta kuitenkin yrittää iskeä. Esimerkiksi tiukempi irtisanomismenettely painostaisi työnantajat ottamaan useampia realiteetteja kustannuslaskelmiin, mikä parantaisi myös luottamusmiesten neuvotteluasemaan työpaikalla.

Tuoreessa hallitusohjelmassa on lupailtu yt-lain kokonaisuudistusta. Voidaan toki väittää, että nykyinenkin laki mahdollistaa neuvottelun organisaatiomuutoksista, mutta neljännesvuosisadassa muotoutunut käytäntö on vääntänyt yt-menettelyn työntekijöiden vinkkelistä katsoen irtisanomisten alkusoitoksi.

Vaikka hallitusohjelman mukaan direktioon ei puututa, on ay-liikkeen tehtävä nostaa työn teko ja sen organisointi niin keskeiseksi yt-menettelyn osaksi, että sitä ei voida työpaikalla jättää huomiotta.

Ay-liikkeen tulee olla valmis kyseenalaistamaan työnantajan toimia, mutta silloin ulkoistamisen sisäisen logiikan ymmärtäminen on välttämätöntä, jos kehityskulkuun halutaan vaikuttaa.

Tutkimuksistamme tiedämme, että luottamusmiehet käyttävät vaikkapa teollisuudessa ison osan ajastaan tuotantokysymyksistä keskusteluun työnantajan kanssa. Tässä työssä tulee koko ay-liikkeen auttaa luottamusmiehiä entistä paremmin ja lisätä asiantuntijavalmiuksiaan.

Myönteiset esimerkit ay-lehdissä voisivat olla tässäkin apuna, kuten Viestintäliiton liittosihteeri Irene Hämäläinen totesi SAK:n työelämän kehittämisseminaarissa, jossa hahmoteltiin ulkoistamisten ay-strategiaa.