Joukkoja on keskitetty, tukialuksia uiteltu ja kallista öljyä poltettu, niin että onhan sitä taas saatava tankit täyteen.

Toimittajia on jo valittu välittämään tietoa temmellyksen kulusta suoraan etulinjan esikunnista. Ohjelmapaikkoja on varattu prime timestä. Taustamusiikki on valittu. Mainoksiakin on myyty ihan hyvin. Ottelun lopputulos on kyllä tiedossa, mutta reipasta äksöniä ja ainutlaatuisen komeaa pyrotekniikkaa on luvassa niin, että katsoja viihtyy ja pitsataksit kiitävät.

Yksi mutta vain hiertää. Koska sodan on oltava kunniallinen, sille pitää olla kunniallinen syy.

Vanhastaan on ajateltu, että puolustautuminen on kunniallisempaa kuin hyökkääminen, siispä puolustaudutaan. Irakista on ihan pakko löytää sinappikaasua tai sariinia tai ruttoa, isorokkoa, vaikeaa huuliherppestä taikka edes ihan pikkuisia ydinkärkiä, jotta tulisi todetuksi, että pahasti on uhattu mutta onneksi ehdittiin ensin.

Etsiminen kangertaa, mikä ei ihme olekaan. Bakteerit ovat olemattoman kokoisia otuksia, joita oikeastaan pitäisi tähystellä mikroskoopilla eikä satelliittikameroilla, ja pataljoonan kellistävä määrä myrkkyä mahtuu pilleripurkkiin. Irak on iso maa, sinne mahtuu.

Kallista aikaa kuluu harrastelijamaiseen tuherteluun ja joutavaan inttelyyn.

Kun tilanne on päässyt tämmöiseksi, asioiden juoheva eteneminen ja aikataulujen pitäminen vaativat luovaa ajattelua ja henkistä taitolentoliikettä, jota sanotaan "käänteiseksi todistustaakaksi" tai tässä erityisessä tapauksessa "Pentagonin immelmanniksi puoliponnistuksella".

Jotta käsitteet pysyisivät kirkkaina, oli soitettava filosofian laitoksen päivystävälle ontologille ja kysyttävä, mikä se semmoinen on.

"Sehän on vanha oikeusperiaate, jota käytettiin menestyksellä esimerkiksi noitia tuomittaessa. Syytetty oli syyllinen ja ankarimman rangaistuksen ansainnut, ellei pystynyt todistamaan viattomuuttaan."

Kuinkas se kävi?

"Tehokkaaksi havaittu ja yleisöäkin miellyttävä koe oli nakata epäilyksen alainen köytettynä syvään veteen. Jos syytetty kellui, hän oli noita ja joutui hiukan kuivahdettuaan roviolle kärvennettäväksi. Jos hän painui pohjaan ja hukkui, hän oli syytön ja pääsi kunniallisesti kirkkomaan multiin."

Onko tuo nyt sitä sumeaa logiikkaa?

"Ei vaan pimeää. Sumealla logiikalla toimivat muutkin kuin sotakoneet."

Jos Irak siis ilmoittaa, ettei sillä ole joukkotuhoaseita, sen on pystyttävä todistamaan väitteensä? Miten se onnistuu?

"Ei mitenkään. Se, ettei aseita löydy, todistaa sen, että ne on pystytty piilottamaan. Sellaista ei pystytä piilottamaan, mitä ei ole. Ergo Irakilla on joukkotuhoaseita. Mikä olikin todistettava."

Entäs jos amerikkalaiset nyt sitten hyökkäävät Irakiin ja miehittävät maan ja penkovat kaikki paikat eivätkä löydä mitään?

"Eikö ole tullut katseltua amerikkalaisia poliisisarjoja?"

Miten niin?

"Kunhan kysyin. Sitä paitsi joka ikinen joukkotuhoaseiden varastoksi epäilty rakennuksen tapainenkin pommitetaan tietenkin soraläjäksi, josta ei ole vaaraa kenellekään ja jota on ihan turha enää penkoa."

Jos Irakilla nyt siis on joukkotuhoaseita...

"Totta kai heillä on. Konekivääri tekee pahaa jälkeä, tykistön kranaatti aivan hirveää."

Tarkoitin näitä kiellettyjä.

"Niin?"

Kai Saddam Hussein niitä käyttää, kun amerikkalaiset hyökkäävät? Sittenhän tuo nähdään.

"Ei välttämättä. Saddam voi karjua käskyjä, mutta joku muu painaa laukaisinta jossain muualla. Tai jättää painamatta, jos on viisas ja haluaa säilyä hengissä."

Eli ei auta muuta kuin uskoa ylempään ilmoitukseen.

"Sellaistahan se tuppaa olemaan. Näin ontologina sanoisin kyllä, että jos punanenäinen ja ylipainoinen mielikuvitusolento pystyy kerran vuodessa jallittamaan ihmiset ostamaan itsensä kipeäksi tarpeetonta tavaraa ja vielä antamaan sen muille, ei Bushin puheisiin pitäisi olla vaikeakaan uskoa."