– Useimmat tuntuvat hyväksyvän muitta mutkitta, että silmät tuntuvat työpäivän jälkeen väsyneiltä, vaikka työ olisi pienten osien asentamista, koneiden valvontaa tai tietokonetyöskentelyä, toteaa silmätautien erikoislääkäri, ylilääkäri Sirkka-Liisa Rudanko Näkövammaisten Keskusliitosta (NKL).

Hän tarjoaa peukalosääntöä: jos silmissä on jonkinlaisia tuntemuksia, pitää tilata aika optikolta tai silmälääkäriltä. Hyvinvoivat silmät eivät anna mitään merkkejä itsestään. NKL:n yhteistyössä puolustusministeriön ja pääesikunnan henkilöstön kanssa tekemä Työnäkökyky-tutkimus ei ainakaan osoita, että näköön liittyviä ongelmia olisi vähemmän kuin uskotaan. Niistä 767 henkilöstä, jotka kaikkiaan 900 kutsutusta osallistuivat tutkimukseen, liki puolet ohjattiin jatkotutkimuksiin optikolle ja joka kymmenes sai edelleen lähetteen silmälääkärille. Projekti oli ainutkertainen siinä mielessä, että yhden työpaikan lähes koko henkilökunta tutkittiin. Lähtökohtana oli EU:n tietokonetyöskentelyä koskeva direktiivi.

– Esiin nousi kokonainen ongelmien vyyhti: väsyneitä ja ärtyneitä silmiä, vääränvahvuisista silmälaseista johtuvia näkemisongelmia, vaikeuksia pysyä rivillä näyttöruudusta luettaessa, äkisti katoavia numeroita. Niin ikään löytyi vilkkuvia näyttöruutuja, tuhruista tekstiä paperilla, kahtena näkemistä ja vaikeuksia saada selvää paperilla olevista numerojonoista sekä huonoa valaistusta sekä niska- ja selkäongelmia.

– Lisäksi moni istui väärin tietokoneensa ääressä: ergonomisesti on oikein katsoa ruutuun hiukan alaspäin. Paras on litteä näyttö, jonka virkistystaajuus (hertsiluku) on erinomainen, mutta aina ei tietysti saa sitä mikä on aivan viimeisintä huutoa, Sirkka-Liisa Rudanko sanoo.

Niin ikään löytyi paljon 40—50-vuotiaita, jotka eivät halunneet myöntää, että heille oli kehittynyt ns. ikänäkö, vaikka se onkin luonnollinen ilmiö joka johtuu mykiön joustavuuden vähenemisestä vuosien mittaan. Sirkka-Liisa Rudanko torjuu jyrkästi harhakäsityksen, että silmälasit vauhdittaisivat tätä prosessia. Ne ovat vain ja yksinomaan tarpeellinen apuväline.

Työterveydenhuolto ja optikot yhteistyöhön

Projekti toteutettiin haastattelulomakkeen, seulonnan sekä optikon ja silmälääkärin suorittaman tutkimuksen avulla. Myös valaistukseen, näköergonomiaan ja seurantaan panostettiin. Projektia varten palkattiin kaksi terveydenhoitajaa.

– Taittovirheitä korjattiin, liian heikkoja linssejä vaihdettiin vahvemmiksi. Lähes joka kolmannelle suositeltiin silmälaseja, ja kuusi prosenttia tarvitsi erityiset työlasit. Iso plussa oli, että näkövammoja ei löytynyt ja silmätautejakin vain hyvin vähän. Jos oireet ovat voimakkaat, niihin siis ilmeisesti kiinnitetään huomiota ja hankkiudutaan hoitoon, Rudanko sanoo ja lisää, että näköön liittyvät ongelmat voivat myös heikentää työpanosta ja lisätä sairaslomia.

Silmälääkärinä hänelle olisi tietysti mieleen, että EU-direktiivi, joka edellyttää näön tarkastamista joka 3—5 vuosi, menisi lävitse. Projekti osoitti ehdottomasti, että lähinäkö pitäisi tarkastaa merkittävästi useammin kuin nykyisin on tapana.

Sirkka-Liisa Rudanko tähdentää, että yksi ongelma on, ettei työterveydenhuollossa ole syvempää näköongelmien tuntemusta. Olisi ihanteellista, jos olisi mahdollista luoda tiivis yhteistyö jonkun optikon kanssa, joka vuorostaan voisi tutustua työtehtäviin paikan päällä.

– Ratkaisevaahan on, mitä työntekijä tekee ja mitä hänen on työssään nähtävä ja miltä etäisyydeltä. Jos tarvetta ilmenee, optikko voi puolestaan lähettää asiakkaan silmälääkärille. Työterveydenhuollon pitäisi olla erittäin tarkka huomaamaan ikänäön ensimmäisiä merkkejä. Jos työntekijä ei näe kunnolla, työ sujuu hitaammin ja hän stressaantuu.

– Myös näön kehitystä on syytä seurata. Näkökyky ei pysy jatkuvasti samanlaisena, hän painottaa.

Lopuksi muutama neuvo itse kullekin siitä, miten omia silmiään voi itse auttaa.

– Katsetta kannattaa välillä lepuuttaa tai suunnata se kauas pois, kääntää sitä eri suuntiin. Jännitys laukeaa, jos välillä ummistaa silmänsä. Ja liikuntaa, silloin silmätkin voivat paremmin!

Jos Sirkka-Liisa Rudanko saisi määrätä, nimenomaan näköergonomia olisi työterveydenhuollon ja työsuojelun seuraava suuri haaste.

– Hyvästä näköergonomisesta suunnittelusta on hyötyä kaikille, ei yksinomaan työntekijöille vaan myös työnantajalle, hän korostaa.

  Paavo Halonen, 49, istuutuu tietokoneensa ääreen, asettaa silmälasit nenälleen ja naputtelee tilauksen sisään. Halonen, joka toimii virastomestarina ja myös autonkuljettajana puolustusministeriössä, istuu päivittäin tietokoneensa ääressä neljä viisi tuntia.

Silmälasit ovat konkreettinen tulos koko puolustusministeriön ja pääesikunnan henkilöstön näkötutkimuksesta, joka tehtiin yhteistyössä Näkövammaisten Keskusliiton NKL:n kanssa pari vuotta sitten.

Silmäasiantuntijat joutuivat hiukan yllättävästi toteamaan, että yli puolet työntekijöistä tarvitsi lähetteen optikolle tai silmälääkärille.

Halonen sai lähetteen optikko Gerhard Trobergille NKL:ään ja viikon kuluttua silmälasit käteensä. Työnantaja kustansi linssit ja antoi 300 markan avustuksen kehyksiin, jotka Halonen sai valita vapaasti itse.

Paavo Halonen kertoo naureskellen ja hiukan vaivaantuneenakin, ettei diagnoosi mitenkään yllätyksenä tullut. Käsivarret eivät meinanneet piisata, kun hän luki Helsingin Sanomia aamukahvilla. Ja suurennuslasi piti kaivaa esiin, kun tutki karttaa puolipimeässä autossa.

– Täällä töissä, missä kirjoittelen usein erilaisia listoja tietokoneelle, numerosarjat tuottivat vaikeuksia, nollan ja kahdeksikon erottaminen toisistaan oli hankalaa. Silmät väsyivät, mutta lykkäsin päätöstä mennä optikon puheille. Mutta ikänäölle ei mahda mitään, ja nyt minulla on lasit lähityöskentelyä varten ja se tuntuu hyvältä. Ajaessa en rillejä tarvitse, mutta pidän tarkasti huolen siitä, että lopetan kirjoittamisen hyvissä ajoin ennen pidempää ajoa, jotta silmät ehtivät sopeutua, hän sanoo.

Näöntutkimuksessa Halonen ei ollut käynyt sen jälkeen, kun kävi Tilkassa lääkärintarkastuksessa tullessaan töihin 1973, jos ei kevyttä 40-vuotistarkastusta oteta lukuun.

– Näkö pitäisi tutkia useammin, ja kyllä työterveydenhuollon pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäisyyn, niin sairaudet löytyisivät ajoissa. Lama harvensi kontrollikäyntejä, mutta ehkä tilanne nyt muuttuu, kun olemme saaneet uuden työterveyshuollon, hän miettii.

Ergonomisesti Halosen työhuone on hyvin mietitty, tietokonepöytä on räätälöity juuri häntä varten. Valaistuksessa sen sijaan näyttäisi olevan korjaamisen varaa. Tilanne arvioidaan, kun työhuone muutaman vuoden kuluttua remontoidaan.

Stressitekijöitä poistettiin

Virastomestari Paavo Halonen on VAL:n jäsen, mutta ylivirastomestari ja työsuojeluvaltuutettu Veikko Turunen kuuluu puolustusministeriön henkilökunnan STTK:laiseen liittoon. Kumpikin on joutunut hyväksymään tietokoneen uskolliseksi työkaverikseen viime vuosina. Kumpikin on myös kärsinyt silmien väsymisestä, samoin kuin yksi ja toinen muukin ministeriön 130:sta työntekijästä.

– Tietokoneiden esiinmarssi teki ajankohtaiseksi kysymyksen tietokoneiden ja näön yhteensovittamisesta. Keski-ikä on meillä sen verran korkea, nyt 46 vuoden tienoilla, etten ollenkaan hämmästynyt, että niin moni lähetettiin edelleen näöntarkastukseen. Me saimme koko paketin: yhdessä NKL:n kanssa tarkastettiin valaistus, ergonomia ja tietysti näkö. Kaikki ovat täällä olleet kovin tyytyväisiä. Turha stressin aiheuttaja poistui ja samalla saimme toimivia ergonomisia ratkaisuja, työsuojeluvaltuutettu Turunen toteaa.

Eri syistä Turunen itse, joka on ollut ministeriössä töissä vuodesta 1963, on aina joutunut pinteeseen, kun näköä on työpaikalla tutkittu. Niin nytkin. Mutta nyt hänellä on oma silmälääkäri ja sopivat lasit, joten tilanne on hänen osaltaan kunnossa.

IE