Vuosi 2001
jäi Suomen taloushistoriaan matalasuhdanteen, taantuman tai laantuman vuotena. Myös
vähemmän rakkaalla lapsella voi olla monta nimeä. Yhtä kaikki, sanoista viis —
antaa numeroiden puhua.
Suomen kokonaistuotannon lisäys ylsi viime vuonna tuskin yhteen prosenttiin, sen
jälkeen, kun talous oli kasvanut lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 vuoteen 2000
nopeaa, noin viiden prosentin vauhtia. Talouden suhdannekäänne tapahtui tosiasiassa jo
vuoden 2000 lopulla, jolloin viennin ja teollisuustuotannon voimakas kasvu taittui ja
muutti tuotannon selkeästi laskusuuntaiseksi.
Suomessa kaikki talous- ja suhdanne-ennusteiden tekijät, "virallinen"
ennusteiden laatija VM mukaan luettuna, erehtyivät ronskisti suhdannekäänteen
ajoituksen ja voimakkuuden arvioinnissa. Erehtyminen tapahtui siis konsensusperiaatteella.
Ajateltiin, että varmuuden vuoksi on parempi olla porukassa kuin yksin, oikeassa tai
väärässä.
Vielä viime keväänä julkaistuissa ennusteissa, kun laskukäänne oli jo tapahtunut,
yleinen arvio talouskasvusta vuodelle 2001 oli noin neljä prosenttia ja tälle vuodelle,
uuden otaksutun nousukäänteen ansiosta, reilut kolme prosenttia.
Leikki sikseen. Talousennusteiden laatijat itse tietävät, että erityisesti
suhdannekäänteiden — niiden ajoituksen ja voimakkuuden — ennakointi on hyvin
vaikeata. Eikä suhdannekäänteen aliarviointi tapahtunut ensimmäistä kertaa. Siitä
ennusteiden laatijat tuskin jatkossakaan pääsevät eroon. Vastaisen varalta on kuitenkin
kysyttävä, mistä moiset arviointivirheet tällä kertaa johtuivat.
Jukka Pekkarisen mukaan kysymys on ennen muuta Yhdysvaltain suhdannekäänteen
kansainvälisten heijastusvaikutusten aliarvioimisesta. USA:n talouskehityksellä ja sen
taantumisella on ollut tähän asti ajateltua selvästi suurempi vaikutus koko
kansainväliseen talouteen, Suomelle tärkeät Euroopan markkinat mukaan lukien. Lisäksi
juuri Suomen kaltaisen kansantalouden herkkyys vientikysynnän muutoksille on kasvanut
erityisen paljon, kun viennin osuus taloudesta on noussut ennätyksellisen korkeaksi ja
vielä muuttunut rakenteeltaan, tietoliikennetuotteiden osuuden kasvun myötä, kysynnän
vaihteluiden mukana entistä herkemmin ja voimakkaammin heilahtelevaksi.
Lohdullista viimeaikaisessa talouskehityksessä on ollut se, että kasvun tyrehtyminen
ei juurikaan ole kohdistunut työvaltaisille kotimarkkina-aloille. Kotimaisen kysynnän
ansiosta työllisyys on, kasvun putoamisesta huolimatta, yhä lievästi parantunut.
Inflaatio on hidastunut, palkansaajien ostovoima ja kulutuskysyntä noussut ennakoidulla
tavalla. Kiitos talouden vakautta ja ennakoitavuutta tukevan tulosopimuksen.
Alkanut vuosi taitaa silti olla talousennustajien painajainen. Kahdeksan tuoreimman
bkt-ennusteen haarukka vuodelle 2002 on 1,3—2,8 prosenttia. VM:n kansantalousosaston
ylijohtajan Martti Hetemäen mukaan ennusteiden epävarmuus on ennätysluokkaa
eikä hän edes uskalla sanoa, montako prosenttiyksikköä haarukan ulkopuolelle.
Martista, yhdestä valtakunnan pääekonomistista, tuli mieleen se, mitä hän kerran
meille kollegoilleen lausui, ikämme pidentämiseksi: "Ekonomisteja on tunnetusti
kolmenlaisia: niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa!"
