uheenjohtaja Lauri Ihalainen puuttui marraskuun lopulla SAK:n valtuustolle pitämässään katsauksessa ehkä hieman yllättäenkin nuorten asemaan yhteiskunnassa. Hän vaati poliittista rehtiyttä tunnustaa, että osa nuoristamme voi pahoin ja riski heidän syrjäytymiseensä on suuri.

Ihalainen päätti nuorisoluotauksensa vetoomukseen, että hallitus asettaisi pikaisesti laajapohjaisen, monipuolisia asiantuntijavoimia edustavan toimikunnan selvittämään nuorten pahoinvointiin, syrjäytymiseen ja työttömyyteen liittyviä syitä ja tekemään eri yhteiskunnan osa-alueita koskevia esityksiä nuorten aseman kohentamiseksi. Ryhmän tulisi työskennellä niin, että sen esityksiä voitaisiin ottaa seuraavan, 2003 muodostettavan hallituksen ohjelmaan.

Vaikka Ihalaisen huoli keskittyi voittopuolisesti työttömyyden ja vähäisen koulutuksen syrjäyttämiin nuoriin, hän luetteli pahoinvoinnin taustalta myös lapsuuden olosuhteet, perhetaustat, vanhempien työttömyyden, päihteiden käytön ja perheiden hajoamisen.

Useista näistä osa-alueista on jo nyt tutkittua tietoa, mutta arkisen otteen ja käytännönläheisyyden puutteen vuoksi se on tahtonut jäädä vain opinnäytteeksi tai paatuneiden päättäjien paperipinojen pohjille. Kun Lipposen hallituksen ohjelmassakaan ei nuorisoasioilla juuri elämöidä, ja hallituksen nuorisopolitiikka muutenkin näkymätöntä, on mitä suurin tarve puuttua tähän kysymykseen pikaisesti.

Yleistäen uskotaan, että nuori voi nykyään paremmin kuin koskaan.

Kansaneläkelaitos lukee tilastoistaan, että nuorten perusterveys on hyvä ja he tarvitsevat jatkuvaa lääkehoitoa selvästi vähemmän kuin väestö keskimäärin. Marraskuun nuorisobarometri sanoo, että nuoret uskovat koulutuksen tuomaan menestykseen lähes sataprosenttisesti, osaavat priorisoida rahankäytön, kuluttavat valistuneesti, saavat vahvaa taloudellista tukea vanhemmiltaan ja antavat voittopuolisesti kiitettävän arvosanan elämisestään.

Nämä, usein vain niukan enemmistön tilaa kuvaavat tiedot hautaavat kuitenkin alleen esimerkiksi sen, että lasten huostaanotot ja henkiset vaivat lisääntyvät melkein räjähdysmäisesti, uus- ja uraperheet hylkäävät murrosikäisiään yhteiskunnan vastuulle, nuorten kaikkinainen päihteiden käyttö kasvaa, heidän pelkonsa raastavaa työelämää kohtaan lisääntyy tai heidän vanhempiensa työuupumuksesta tulee osa heidän masentuneisuuttaan.