Uusliberaalien mielestä valtion ja työmarkkinajärjestöjen on poistuttava kuvasta, jotta markkinat voisivat määrätä palkkatason. Mutta kaikissa neljässä tutkimusmaassa sosiaalinen dialogi on ollut avainasemassa, eli ammattiliitot ovat tulopolitiikalla olleet aktiivisesti mukana asioiden hoidossa ja yrittäneet sopeuttaa ryhmäintressit koko talouselämän etuihin.

Itävalta on onnistunut pitämään työttömyyden alhaisena jo kauan, mutta Tanska ja varsinkin Hollanti ovat joutuneet taittamaan huomattavan työttömyyden selän. Kaikilla kolmella maalla työttömyys on painunut kolmen prosentin korville eli käytännössä täystyöllisyyteen. Irlannin työttömyysaste on pari kertaa suurempi, mutta kelttitiikeri on selvinnyt suurtyöttömyydestä nopeammalla vauhdilla kuin yksikään toinen maa.

Demokraattista korporatismia

Tämän uuden "demokraattisen korporatismin" voi väittää toimineen tehokkaammin kuin Yhdysvaltojen markkinavetoisen järjestelmän. Demokraattisella korporatismilla hyvinvointivaltio on säilytetty, jos kohta usein muunnettuna. Irlantia ehkä lukuun ottamatta sosiaalinen eriarvoisuus ei ole lisääntynyt samalla tavoin kuin anglosaksisissa maissa. Vaikka järjestelmä on vaatinut ay-liikkeeltä palkkamalttia, työntekijät eivät ole joutuneet tinkimään ansioistaan samalla tavalla kuin monilla aloilla Yhdysvalloissa.

Yhteisenä piirteenä ja työttömyyden vähentymisen edellytyksenä on sosiaalisen dialogin ohella ollut vankka taloudellinen kasvu ja hyvä makrotalouden hoito.

Irlanti on ollut todellinen kasvun ihme, mutta tutkimusmaista myös Hollannissa on päästy nauttimaan kovasta kasvusta, eikä Tanskalla ja Itävallallakaan ole ollut valittamista. Kaikki neljä ovat hyötyneet globalisaatiosta tai ainakin EU:n avoimesta taloudesta. Ne ovat luoneet itselleen vankan vientiteollisuuden ja saaneet paljon ulkomaisia investointeja. Irlanti on alhaisen yhtiöveronsa takia vetänyt puoleensa erityisen paljon ulkomaisia sijoituksia.

Mutta eikö tätä aikakautta pitänyt leimata kasvun ilman että se välttämättä lisää työllisyyttä? Eikö tässä pitänyt uhata peräti työn loppu ja pysyvät työttömyys?

Auerin tutkimuksen mukaan työpaikat ovat vähentyneet kasvusta huolimatta pääasiassa vain tehdasteollisuudessa. Palvelut - ehkä pankkeja lukuun ottamatta — ovat yhä työvoimavaltaisia. Sitä mukaan kun tehdasteollisuuden osuus teollisuusmaiden taloudesta supistuu, sitä mukaan työpaikkojenkin määrä taas kasvaa, Auer uskoo.

Valtion kulutus lisää kasvua

Ay-liittojen tulopolitiikan tuella tutkimusmaissa on harjoitettu makrotaloudellista politiikkaa, joka on pyrkinyt hintojen, korkojen ja valuutan vakauteen. Veroilla on kannustettu taloutta, yritysverotusta on alennettu jossain määrin muuallakin kuin Irlannissa. Hallitus on tutkimusmaissa toteuttanut menestyksellistä suhdannepolitiikkaa. Valtio on verottanut ja kuluttanut suhdanteiden tarpeiden mukaan.

Näissä maissa on viitattu kintaalla uusliberaalien opeille, joiden mukaan valtion on oltava "laiha", koska julkinen kulutus ja yksityinen taloudellinen toiminta sulkisivat jollain tavoin toisensa pois.

Ei, tutkimus osoittaa päin vastoin, että yksityinen taloudellinen toiminta ja julkisen sektorin kulutus täydentävät toisiaan. Ilman valtion kulutusta kasvu olisi jäänyt vähäisemmäksi.

Ammattiliitot ovat sen sijaan joutuneet usein pitkin hampain suostumaan myönnytyksenä irtisanomissuojan heikentämiseen, pätkätyön lisääntymiseen ja joustavimpiin työaikoihin. Tanskassa ja Hollannissa on kasvaneen epävarmuuden vastineeksi kuitenkin yritetty huolehtia työntekijöiden toimeentulon takaamisesta myös työttömyyden kaudella.

Kaikissa neljässä tutkimusmaassa on lyhennetty työaikaa. Hollannissa 40 pros. työntekijöistä tekee lisäksi osa-aikatyötä. Osan työajan lyhennyksen vaikutuksista on niellyt tuottavuuden lisäys. Mutta Auer kertoo, että työajan lyhennys on myös parantanut työllisyyttä, puhumattakaan sitten elämisen laadun paranemisesta.

Osa-aikatyö jo oikeus?

Irlantia lukuun ottamatta tutkimusmaat ovat turvautuneet myös varhaiseläkkeisiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin taistelussa työttömyyttä vastaan. Ne on nyt kuitenkin tuomittu kalliiksi, ja maat yrittävät nostaa eläkeikää. Itävallassa rangaistaan yrityksiä, jotka yrittävät päästä irti vanhasta työvoimasta.

Tutkimuksen kohdemaat ovat myös kaikki omaksuneet sekä passiivisen että aktiivisen työvoimapolitiikan. Työvoiman koulutukseen ja työnvälitykseen on panostettu paljon. Auer toteaa, että eri mailla on myös omia erityispiirteitä työllisyyden hoidossa.

Irlanti on saanut nauttia EU:n rakennerahaston anneista. Hollannin malli perustuu suurelta osalta osa-aikatyöhön, joka on yhdentänyt vihdoin naiset työelämään. Osa-aikatyöllä alkaa muuallakin olla yhä merkittävämpi rooli työmarkkinoilla, sitä janoavat pienten lasten vanhemmat, opiskelijat ja vanhat työntekijät yhä enemmän. Britanniassa puhutaan jo oikeudesta osa-aikatyöhön ja yleensä joustavampiin työmarkkinoihin, jossa ei ole pakollista eläkeikääkään. Se mikä ennen oli pahasta onkin nyt hyvästä.

Auerin tutkimus ei löydä todistusaineistoa sille uskolle, että anteliaat työttömyysavustukset lisäisivät työttömyyttä. Mutta Tanskassa avustuksen lopettamisen uhkaan on yhdistetty aktivoivia toimenpiteitä ja ne ovat epäilemättä vähentäneet nuorisotyöttömyyttä.

Itävallassa saksalainen oppipoikajärjestelmä selittää vähäisen nuorisotyöttömyyden. Itävallassa on myös mielenkiintoinen suhdannevaihtelujen vaikutuksia lieventävä järjestelmä. Kun yritykset tarvitsevat jonain vuodenaikana tai muulloin vähemmän työvoimaa, turha työvoima lomautetaan ja julkinen valta huolehtii sen toimeentulosta. Työntekijät sitoudutaan ottamaan takaisin töihin heti tarpeen tullen.

Eeva Lennon
Lontoo