Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomi oli pitkään matalan järjestäytymisen maa. Yksi keskeinen syy tähän oli, että maa- ja metsätalouden palkkatyöläiset olivat hyvin heikosti järjestäytyneet. Vain vallankumousvuonna 1917 kasvoi maatyöläisten järjestäytyminen nopeasti, mutta silloinkin pääosa maa- ja metsätyöläisistä jäi järjestöjen ulkopuolelle.

Maaseututyöväen asema suhteessa työnantajiin on vahvistunut, mutta tärkein reitti maatyöläisille ja varsinkin maatyöläisten lapsille on ollut siirtyminen muihin töihin, 1960-luvulla jopa muille maille. Heinosen kirja on kiinnostava juuri siksi, että se kertoo ajan rajusta riennosta nopeasti supistuneiden ja muuttuneiden maaseudun ammattialojen näkökulmasta.

Luottamus omiin voimiin

Maaseututyöväki koetti, huonolla menestyksellä, itsenäisten järjestöjen perustamista, mutta yleensä metsä- ja uittotyöläiset kuuluivat samaan liittoon kuin sahatyöläiset ja maatyöläiset taas sekatyöläisten kokoomaliittoihin. Heinonen kuvaa, kuinka vaikeata metsä- ja maatyöläisten järjestötoiminta oli aina toisen maailmansodan jälkeiseen Suomen ammattiyhdistystoiminnan nousuun saakka.

Järjestövoiman kasvu oli SAK:n jäsenliitoissa vuosina 1944—1946 nopeaa. Luottamus omiin voimiin johti siihen, että Työläisliittoon kuuluneet maatyöläiset perustivat vuonna 1945 Maa- ja sekatyöväen liiton ja Puutyöväen liittoon kuuluneet metsä- ja uittotyöläiset aloittivat seuraavana Suomen Metsä- ja uittotyöväen liiton toiminnan. Poliittinen jännite vaikutti siihen, ettei yhteistä maaseututyöväen liitto voitu perustaa. Maa- ja sekatyöväen liitto oli eteläsuomalainen ja sosialidemokraattien johtama verrattuna pohjoissuomalaiseen ja kommunistien johtamaan Metsä- ja uittotyöväen liittoon.

Maaseututyöväen järjestöhistoria kulki omassa rytmissään 1950-luvulla. Kun muu SAK:lainen ammattiyhdistysliike hajosi, niin SAK:n ulkopuolelle vuonna 1949 joutunut Metsä- ja uittotyöväen liitto yhtyi Maa- ja sekatyöväen liittoon. Liittojen yhdistäminen ei tuonut uutta järjestövoimaa. Heinonen tuo hyvin esiin sen, että maatyöläisten järjestäytyminen alkoi kasvaa 1970-luvulla, kun maaseudun palkkatyöläisten lukumäärä oli jo romahtanut. Näin järjestäytymisaste kasvoi suhteellisesti nopeammin kuin jäsenmäärä.

Työehdot esiin

Heinonen kokeneena ammattiyhdistystoimitsijana ja lehtimiehenä tuo selkeästi esiin metsä- ja maatyöläisten työehtoihin liittyneet kiistat. Maa-, metsä-, puutarha- ja turkisalan työehtosopimusten oleelliset piirteet tulevat esiin. Myös SAK:n kiellosta huolimatta aloitettu lakko vuonna 1946 ja vuoden 1980 voitolliseksi arvioitu metsurilakko on kuvattu kiinnostavasti.

Ammattiyhdistysliike painii pennien, työaikojen ja työolojen kanssa, kuten pääosa ammattiliittojen jäsenistäkin. Palkkojen ohella ruoka, majoitus ja työsuojelu ovat olleet osa ammattiliittojen edunvalvontaa. Heinonen kertoo metsätyöläisille 1940-luvun pula-aikana jaetuista erityisruoka-annoksista ns. tehopakkauksista, metsätyöläisten majoitusoloihin vaikuttaneesta kämppälaista ja moottorisahan kanssa työskentelyyn soveltuvan ja turvallisen metsurien työasun kehittelystä.

Vaikeat asiat

Heinonen on paneutunut huolellisesti lähdeaineistoon, mutta kotimainen tutkimuskirjallisuutta on vain osittain käytetty hyväksi. Myös vertailu muiden pohjoismaiden maa- ja metsätyöläisten järjestäytymiseen on niukkaa. Tällainen vertailu olisi saattanut tuoda selkeämmin esiin suomalaisen maaseututyöväen järjestäytymisen ominaislaadun.

Toisinaan historiankirjat kätkevät enemmän kuin paljastavat. Suuret konfliktit, ristiriidat ja häpeälliset käänteet jätetään henkilöhistorioissa tai järjestöhistorioissa kokonaan kertomatta tai niitä vähätellään kuvaamalla ne ohimennen. Vaikeat asiat jäävät tämän vuoksi vaille syvällisempää pohdintaa.

Heinonen on tarttunut kahteen Maaseututyöväen Liiton historian solmukohtaan asiallisen toteavasti. Hän osoittaa, että vaalipiiri järjestelyillä sosialidemokraatit pitivät pitkään vallan ammattiliitossa, jonka vaaleissa kommunistit ja kansandemokraatit saivat enemmistön äänistä. Matti Putkosen lähtö liiton puheenjohtajan paikalta ja Raimo Lindlöfin nousu puheenjohtajaksi on kuvattu selkeästi.